Insinööri vai sairaanhoitaja, kumpi parempi valinta?
Uudelleenkoulutuspaikka siis hakusessa ammattikorkeasta.
Rakennustekniikka tai logistiikka kiinnostaisi, pitkä matematiikka myös aikoinaan suoritettu ihan ok arvosanoin.
Sairaanhoitajille taas on työllistyminen jollain tavalla varmempaa ja ehkä pääsisi hieman helpommalla opinnoissa ja työelämään kiinni. Insinööreillä kun ei ole niin selkeää työnkuvaa ja urapolkua. Ikänikin vähän mietityttää, olen päälle 30..
Sitten taas hoitajilla työ on fyysistä, palkka pienempi ja se vuorotyö on miinus.
Kommentit (10)
No sinä oikeastaan vastasit jo itsellesi. Sen verran voisin lisätä, että jos lähdet inssiksi ja varmempi työllistyminen on tärkeää, niin mene rakennus. Heistä on pulaa, ja jatkossakin aina selkeämpi titteli eli helpompi päästä koulutusta vastaaviin tehtäviin ja ansioihin. Olen itse log.inssi. Ala on laaja ja mielenkiintoinen, aina löytyy "jotain pientä" hommaa, mutta todella vaikeaa löytää kunnon työtä. Oon käytännössä samassa veneessä kuin tradet ja merkonomit. Ja elämän oppipojat.
Insinööriksi. Sairaanhoitajana voi tulla nopeasti vastaan henkilökohtaisia terveydellisiä syitä lopettaa ko työ. Kaikki eivät kestä jatkuvia pakollisia influenssarokotteita, iho ei kestä jatkuvaa käsien pesua, ei viihdy väkivallan uhan alla työpaikalla, vuorotyön rasitukset jne
Vierailija kirjoitti:
No sinä oikeastaan vastasit jo itsellesi. Sen verran voisin lisätä, että jos lähdet inssiksi ja varmempi työllistyminen on tärkeää, niin mene rakennus. Heistä on pulaa, ja jatkossakin aina selkeämpi titteli eli helpompi päästä koulutusta vastaaviin tehtäviin ja ansioihin. Olen itse log.inssi. Ala on laaja ja mielenkiintoinen, aina löytyy "jotain pientä" hommaa, mutta todella vaikeaa löytää kunnon työtä. Oon käytännössä samassa veneessä kuin tradet ja merkonomit. Ja elämän oppipojat.
Millaisissa hommissa olet ollut? Onko työ kovin hektistä, kuten logistiikka-alan sanotaan olevan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinä oikeastaan vastasit jo itsellesi. Sen verran voisin lisätä, että jos lähdet inssiksi ja varmempi työllistyminen on tärkeää, niin mene rakennus. Heistä on pulaa, ja jatkossakin aina selkeämpi titteli eli helpompi päästä koulutusta vastaaviin tehtäviin ja ansioihin. Olen itse log.inssi. Ala on laaja ja mielenkiintoinen, aina löytyy "jotain pientä" hommaa, mutta todella vaikeaa löytää kunnon työtä. Oon käytännössä samassa veneessä kuin tradet ja merkonomit. Ja elämän oppipojat.
Millaisissa hommissa olet ollut? Onko työ kovin hektistä, kuten logistiikka-alan sanotaan olevan?
Ap
Kouluaikana olin varaston tavarakirjanpitäjänä ja logistiikkasuunnittelijana. Paperit kädessä oon ollut liikenteenhoitaja ja avustavissa toimistohommissa maahantuontifirmassa. Oon ollu töissä satamassa, varastossa, tehtaassa, toimistotalossa...kaiken kokoisia firmoja. Rennointa on olla jonkun firman logistiikkaosastolla. Hektisintä on logistiikkapalvelufirmoissa, esim huolitsijan työ, pikarahtifirmat, yms. Jälkimmäisissä työ usein stressaavaa ja huonosti palkattua.
Jaa-a, se kumpi kiinnostaa enemmän ja kumpaan luulet olevasi soveltuvampi.
Itse olen insinööri, joka viiden vuoden työuran jälkeen kouluttautui sairaanhoitajaksi. Olen tuta-insinööri ja tein logistiikkainsinöörin töitä kuljetusliikkeessä. Mua alkoi kyllästyttää jatkuva kiire ja rahan ympärillä pyöriminen, tulosvastuu ym. niin vaihdoin alaa.
Sh-opinnoista tykkäsin tosi paljon ja hyvin työelämäläheistä on. Mulle kävi kuitenkin silleen, että aloin kaivata takaisin vanhoihin hommiin. Hoitotyö on kuormittavaa, peruspalkka ei ole kummoinen, kaikenlaista pitää ottaa vastaan ja vuorotyö alkoi ärsyttää. Tuntui että asun töissä, aina piti venyä ja tosi epäsäännöllistä touhua muutenkin.
Oli muuten perustelemista työnantajille, kun palasin takaisin inssihommiin. Ei ollut ihan helppo juttu ja vuoden hain, kunnes sain järkeviä töitä, vaikka kokemusta oli. Ja niitä löytyi itse asiassa sairaalan logistiikkakeskuksesta, älyttömällä tuurilla.
Nykyisessä työssä viihdyn hyvin, säännöllistä päivätyötä, joskus satunnaista iltaa. Palkka ei harmita, vaikka ei olekaan niin iso kuin kuljetuspuolella yksityisellä, kukaan ei uhkaile tai vittuile ja ei ole fyysistä. Ehtii pitää tauotkin. Ja koen tämän työn tärkeäksi.
Sh:n työ on monella tavalla vaativaa, lähinnä sen kiireen, vuorotyön ja asiakaspalveluaspektin takia. Pitää jotenkin olla semmoinen tyyppi, jota ei haittaa ottaa kaikkea älytöntä vastaan ja venyä joka suuntaan iloisena.
Mielestäni se kumpi tuntuu lähemmältä itsellesi. Ei mitään järkeä mennä jonnekin kouluttautumaan vain sen takia että olisi "varmempi työllisyys".
Jos omistaisin matemaattista päättelykykyä, lähtisin insinööriksi. Useimmiten suht siistejä sisähommia ja miesvaltaisella alalla työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset (ehtii pitää taukoja, hyvät työsuhde-edut). Olen itse siis sairaanhoitaja ja mieheni on inssi. :D Rakastan ammattiani ja tykkään olla töissä, mutta jos vuorotyö mietityttää niin en voi suositella, vakkaripaikkojen saaminen on usein monen vuoden projekti ainakin muualla kuin pk-seudulla.
Insinöörinä voin ottaa tähän kantaa...yli kolmekymppinen uudelleen kouluttautua jos valmistuu vastavalmistuneena reilu 35 vuotiaana työmarkkinoille niin työpaikka tulee olemaan todella kiven alla koska lähtökohtaisesti vastavalmistunut ei käytännössä osaa mitään insinööri hommia ja monessa paikoissa perusonsinöörin palkka on todella kehno ja työpaikka epävakaa...
Pisteet sairaanhoitajaksi opinnoille jossa työpaikka on varmempi myös varttuu merelle ja vasta valmistunut kelpaa suoraan työmarkkinoille ja palkkakin on ihan kohtuullinen vuorotyössä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, se kumpi kiinnostaa enemmän ja kumpaan luulet olevasi soveltuvampi.
Itse olen insinööri, joka viiden vuoden työuran jälkeen kouluttautui sairaanhoitajaksi. Olen tuta-insinööri ja tein logistiikkainsinöörin töitä kuljetusliikkeessä. Mua alkoi kyllästyttää jatkuva kiire ja rahan ympärillä pyöriminen, tulosvastuu ym. niin vaihdoin alaa.
Sh-opinnoista tykkäsin tosi paljon ja hyvin työelämäläheistä on. Mulle kävi kuitenkin silleen, että aloin kaivata takaisin vanhoihin hommiin. Hoitotyö on kuormittavaa, peruspalkka ei ole kummoinen, kaikenlaista pitää ottaa vastaan ja vuorotyö alkoi ärsyttää. Tuntui että asun töissä, aina piti venyä ja tosi epäsäännöllistä touhua muutenkin.
Oli muuten perustelemista työnantajille, kun palasin takaisin inssihommiin. Ei ollut ihan helppo juttu ja vuoden hain, kunnes sain järkeviä töitä, vaikka kokemusta oli. Ja niitä löytyi itse asiassa sairaalan logistiikkakeskuksesta, älyttömällä tuurilla.
Nykyisessä työssä viihdyn hyvin, säännöllistä päivätyötä, joskus satunnaista iltaa. Palkka ei harmita, vaikka ei olekaan niin iso kuin kuljetuspuolella yksityisellä, kukaan ei uhkaile tai vittuile ja ei ole fyysistä. Ehtii pitää tauotkin. Ja koen tämän työn tärkeäksi.
Sh:n työ on monella tavalla vaativaa, lähinnä sen kiireen, vuorotyön ja asiakaspalveluaspektin takia. Pitää jotenkin olla semmoinen tyyppi, jota ei haittaa ottaa kaikkea älytöntä vastaan ja venyä joka suuntaan iloisena.
Oletko harkinnut yhdistäväsi nämä alat? En tiedä, mikä on nimeltään se suuntautuminen, jossa suunnitellaan erilaisia apuvälineitä ym., joiden avulla ihmiset pärjäävät yhä pidempään kotona ja toisaalta apuvälineitä sairaalaan keventämään fyysistä työtä. Sinulla olisi sairaanhoitajan näkemys, mitä kaikkea tarvitaan ja toisaalta insinöörin tietotaito toteuttaa näitä ajatuksia.
Isinööriksi ehdottomasti, jos oot lukenut pitkän matikan.