Lue keskustelun säännöt.
Parantuuko raiskauksesta henkisesti?
26.03.2018 |
Se on mielestäni pahimpia tekoja, ehkä voi sanoa jopa pahuutta. Mutta voiko siitä haavasta parantua?
Kommentit (37)
Omalla kohdalla, ei sitä tekemättömäksi saa eikä voi olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. (käytettiin lapsena seks hyväksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut parantuvat ja jotkut eivät. Riippuu omasta persoonasta ja tukijoukoista. Joku voi selvitä yksin ja toinen ei meinaa selvitä terapiankaan kanssa.
Voi parantua. Kaikki ei parane. Tunnen muutamia raiskauksen kokeneita, harva heistä mitään rikkinäisiä ihmisiä on, ja ne jotka ovat ovat kokeneet myös paljon pahempaa kuin seksuaalista väkivaltaa.
Totta puhuen ei, niin kauan kun sen muistaa. Sen kanssa voi kyllä oppia elämään ja olla onnellinen, mutta niin sanotusti särö jää. Sitten jotkut ihmiset katkeroituu ja haluaa kostaa tekijälle, ja jos ei pysty siihen, niin sitten se satuttaa vielä enemmän. Ja vaikka pystyisikin kostamaan niin ei siitä "parannu" koska mikään ei tuo entistä elämää ja mieltä ennen raiskausta takaisin.
Jokainen raiskaus on erilainen. On minut kai raiskattukin kapakkailtojen päätteeksi, mutta kai sain sitä mitä olin hakemassakin. Mutta jos joku haiseva muriaani kävisi kimppuuni, en toipuisi ennen kuin olisin kostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä paranin ihan helposti, en kärsinyt tapahtuneesta kovasti enkä syyttänyt itseäni. Mun mielestä sillä toisella ihmisellä on ongelma, jos kokee että niin voi tehdä. Jollain voi olla hyvin rankkakin kokemus ja vaikea päästä yli.
Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raiskaten kerron sen saatan olla pakoloinen ja kuka ties olen mies jolla ihon väri rusehtaa☻🎶🎵☻
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.
Oletko pakoloinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta puhuen ei, niin kauan kun sen muistaa. Sen kanssa voi kyllä oppia elämään ja olla onnellinen, mutta niin sanotusti särö jää. Sitten jotkut ihmiset katkeroituu ja haluaa kostaa tekijälle, ja jos ei pysty siihen, niin sitten se satuttaa vielä enemmän. Ja vaikka pystyisikin kostamaan niin ei siitä "parannu" koska mikään ei tuo entistä elämää ja mieltä ennen raiskausta takaisin.
Ymmärrän ja pohdin mikä siitä tekee sellaisen kun teko kuuluu kuitenkin toiselle ihmiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.
Oletko pakoloinen?
Olen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on särö sielussa. Olin 16 v. Lumihangessa pakkasta 20 yli. Nyrkillä uhkasi kun yritin huutaa. Pahinta oli kun en voinut kertoa kenellekään. En omille vanhemmilleni.
Olen nyt 55v.
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.
Otitko opiksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.
Oletko pakoloinen?
En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.
Otitko opiksesi?
Joo, tuo kyllä jäi viimeiseksi kerraksi. Sen verran kurja tilanne ja niin paljon turhaa kärsimystä siitä syntyy, että suostumus on oltava selvästi mukana koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.
Oletko pakoloinen?
En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.
Mikä siihen tekoon oli syynä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.
Oletko pakoloinen?
En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.
Oliko seksuaalinen hätätila päällä?
Suurinosa parantuu. On erittäin vahingollista Suomessakin yleisesti toistettu eetos, että raiskaus pilaa uhrin elämän lopullisesti. Ei pilaa, jos sen ei anna pilata. Raiskaus on tekijän vastuulla, tekijän häpeä, ei uhrin. Se kun ymmärtää, on jo pitkällä toipumisprosessissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.
Oletko pakoloinen?
En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.
Mikä siihen tekoon oli syynä?
Teki mieli seksiä, mutta kumppanini ei ollut jutussa mukana. Tuloksena oli raiskaus. Ei raiskaaminen tapahdu niin, että vetää kotona panohanskat käteen ja pohtii: "Tänäänpä raikaisen jonkun"
.