Lue keskustelun säännöt.
Laihduin 25 kiloa ja leikkautin hiukseni -> mieheni on nykyään kuin hanuriinammuttu karhu. Mistä se johtuu?
26.03.2018 |
Mielestäni on aivan käsittämätöntä, että ennen huumorintajuinen mies on muuttunut nalkuttajaksi ja tiuskijaksi. Mikään ei kelpaa. Uudesta kampauksesta totesi, ettei se ole entistä kummempi.
Kun tein eilen päivällistä selitin siinä samalla miehelleni minkä vuoksi reseptin ainesosat ovat terveellisiä. Hän räjähti ja väitti, että yritän alistaa hänet terveysterrorismilla. Minulla jäi huuli pyöreäksi. Olen puhunut hänelle todella vähän laihduttamisestani enkä ole juurikaan edes hankkinut oikeankokoisia vaatteita itselleni kuin pari kokonaisuutta pakon vuoksi, jotta voin olla ihmisten ilmoilla.
En todellakaan ole ollut mikään terveiden elämäntapojen evankelioija vaan hoitanut omaa laihdutusurakkaani hissin kissun ja toki kevyempää ruokaa tehden. Se kevyempi ja terveellisempi ruoka on kelvannut vallan mainiosti lapsille.
En käsitä mikä miestäni vaivaa! Välillä tulee mieleen, että häntä jotenkin korpeaa se, että olen nykyään virkeämpi ja jaksan paremmin.
Kommentit (66)
Mun käsittääkseni tuo ei ole ihan harvinainen reaktio, varsinkaan pitkissä parisuhteissa, joissa se ex-ylipainoinen oli ylipainoinen pitkään. Ehkä sussa on tapahtunut muutos huomaamattasi, ja se muutos ei ole pelkästään positiivinen. Koet itsesi noin - et ole tehnyt numeroa ja olet ihan kaikessa hiljaisuudessa laihduttanut - mutta puoliso kuvailisi projektiasi ehkä ihan toisin sanoin. En väitä, että näin olisi, vaan yritän saada sinut näkemään asian myös toiselta kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheessä kun elätte, oma elämänmuutoksesi koskee myös miestäsi vaikka nyt ruoanlaiton suhteen. Miehesi luultavasti kokee muutoksen uhkana identiteetilleen eikä halua muuttua. Kyse ei välttämättä ole edes siitä, että miehesi pitäisi terveellistä ruokaa pahana asiana, vaan siitä, että häneltä ei asiasta kysytä. Tästä tulee sellainen tunne, että hänellä ei ole mitään väliä, toiset vain päättävät millaista elämää aletaan elää. Siitä sitten seuraa oireilua. Nalkutus ja ärähtely on tapa yrittää pitää kiinni omanarvontunnosta. Puhukaa asiasta. Vaikka sinusta tuntuu siltä, että olet hoitanut oman osasi hissun kissun, miehelläsi nyt kuitenkin on toisenlainen kokemus, joten kummankin pitää yrittää vähän joustaa ja sitä kautta löytää rauha.
Miten puolisosi, onko ylipainoinen, elääkö epäterveellisesti, liikkuuko liian vähän? Voi olla että kun sinä olet parantanut elämäntapojasi puolisollesi on tullut paineita parantaa omiaan. Tuntee siitä stressiä ja ärsyyntyy kaikesta pienestäkin joka asiasta jotenkin muistuttaa. Eli vaikka et ole mitenkään omaa laihduttamistasi mainostanut, kyllähän sen silti huomaa ja miettii että pitäisi itsekin mutta...
Laihduksesti tulee jo korvista ulos? Eli koko teidän arki pyörii sinun elämätapa muutoksen ympärillä ja et enää muusta puhukaa? Ja hän peilaa sinun käytöstä? Yrität osoitaa kuinka sinä olet suhteessa se parempi ihminen?
Kai annat miehen syödä mitä haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihduksesti tulee jo korvista ulos? Eli koko teidän arki pyörii sinun elämätapa muutoksen ympärillä ja et enää muusta puhukaa? Ja hän peilaa sinun käytöstä? Yrität osoitaa kuinka sinä olet suhteessa se parempi ihminen?
Ihminen on yleensä sokea omalle käytökselleen.
Toki 25 kg on paljon riippuen siitä mistä painosta pudotit lukeman.
Oletko nyt ihannepainossasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vastaat perheen ruuasta kai otat välillä huomioon muitakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkää, että jätät jonkun paremman takia. Pelkää asemansa puolesta.
Ja voithan olla hänen mielestään nykyään ärsyttävä. Ei voi tietää.
Enhän minä edes käy missään tavallisten menojen lisäksi. Harrastuksenikin hoidan kotona enkä ihmisten ilmoilla.
En ole viitsinyt kertoa hänelle siitä, että muutama puolituttu ja pari tuntematontakin on kehunut muuttunutta ulkonäköni. Mieheni on väittänyt ettei hänelle ole mitään merkitystä miltä näytän.
Toki olin hämmentynyt kun tuntematon mies kehaisi uusien housujeni sopivan minulle hyvin. Oli ilmeisesti katsellut tarkkaan jonkun aikaa housujani. Toki kiitin kohteliaisuudesta ja jatkoin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkää, että jätät jonkun paremman takia. Pelkää asemansa puolesta.
Ja voithan olla hänen mielestään nykyään ärsyttävä. Ei voi tietää.
Niinhä siinä tulee käymään, kun taas kelpaa muillekkin. Pari baarireissuu ja saa huomioo siellä mitä himas ei saa. Se on tasaraha.
Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun käsittääkseni tuo ei ole ihan harvinainen reaktio, varsinkaan pitkissä parisuhteissa, joissa se ex-ylipainoinen oli ylipainoinen pitkään. Ehkä sussa on tapahtunut muutos huomaamattasi, ja se muutos ei ole pelkästään positiivinen. Koet itsesi noin - et ole tehnyt numeroa ja olet ihan kaikessa hiljaisuudessa laihduttanut - mutta puoliso kuvailisi projektiasi ehkä ihan toisin sanoin. En väitä, että näin olisi, vaan yritän saada sinut näkemään asian myös toiselta kannalta.
Vaikeaa kuvitella, että rasvaan mieheen psyyke alkaisi oireilemaan jos minä haluan ostaa itselleni maustamatonta rahkaa ja raejuustoa siinä kun hän itse valitsee itselleen sokeroitua jogurtteja ja rasvaisia juustoja. Tai että haluan ostaa kurkkua kaupasta leivän päälle.
Kun aloin laihduttamaan päätin, etten puhu siitä kenellekään koska olin yrittänyt laihduttaa jo useamman kerran aiemmin mutta siitä ei ollut tullut mitään. Siksi korvasin nyt asian kerrallaan terveellisiksi pikkuhiljaa enkä edes puhunut siitä, että olisin laihtunut. En todellakaan ole edes paljastanut kilomäärää muualla kuin täällä koska olen lukenut siitä, että äidin laihdutus tarttuu lapsiin ja aiheuttaa syömishäiriöitä jos lapsi näkee äitinsä ramppaavat puntarilla ja peilailevan itseään. Meillä ei ole edes olemassa kokovartalopeiliä eli peilailu onnistuu vain vaatekaupan sovituskopissa.
Minulle tulee ensimmäisenä mieleen kateus. Miehesi saattaa alitajuisesti kokea huonommuutta omista elintavoistaan ja ulkonäöstään. Ylipäätään muutokset puolisossa herättävät tunteita ja peilaavat omaa minuutta. Olenko edelleen riittävä? Kelpaanko tällaisena kuin olen? Tarvitseeko minunkin muuttua? Tämä saattaa purkautua ikävinä kommentteina ja nälvimisenä.
Vierailija kirjoitti:
Perheessä kun elätte, oma elämänmuutoksesi koskee myös miestäsi vaikka nyt ruoanlaiton suhteen. Miehesi luultavasti kokee muutoksen uhkana identiteetilleen eikä halua muuttua. Kyse ei välttämättä ole edes siitä, että miehesi pitäisi terveellistä ruokaa pahana asiana, vaan siitä, että häneltä ei asiasta kysytä. Tästä tulee sellainen tunne, että hänellä ei ole mitään väliä, toiset vain päättävät millaista elämää aletaan elää. Siitä sitten seuraa oireilua. Nalkutus ja ärähtely on tapa yrittää pitää kiinni omanarvontunnosta. Puhukaa asiasta. Vaikka sinusta tuntuu siltä, että olet hoitanut oman osasi hissun kissun, miehelläsi nyt kuitenkin on toisenlainen kokemus, joten kummankin pitää yrittää vähän joustaa ja sitä kautta löytää rauha.
Hänhän on saanut olla oma itsensä ja saanut ostaa kaupasta omia herkkujaan. Tottakai meillä on mennyt enemmän ruokaan rahaa koska nykyisten ruokien lisäksi (lapsetkin syövät niitä) tulevat mieheni valmisruoat. Tiedän aiemmasta kokemuksestani, ettei mieheni halua luopua valmisruoista. Hänen mielestään leivänpäällyste, jossa on 400 kcal/100g on kevyttä tavaraa. Ja kun on saanut syödä ranskanleipää ja mätitahnaa lapsuudenkodissaan niin sitä tapaa hän ei lopeta vieläkään. Olen ajatellut, että syökööt sitten kunnes ymmärtää että esimerkiksi kova jano johtuu umpisuolaisesta mätitahnasta. Meillä hänellä on usein maha kipeänä. Suuttuu jos vitsailee keittäväni kauralimaa vatsan hoitoon.
Onhan sun laihdutuksella ollut iso vaikutus muunkin perheen elämään, jos teillä koko perhe syö sinun terveysruokaasi sinun takiasi.
Vierailija kirjoitti:
Miten puolisosi, onko ylipainoinen, elääkö epäterveellisesti, liikkuuko liian vähän? Voi olla että kun sinä olet parantanut elämäntapojasi puolisollesi on tullut paineita parantaa omiaan. Tuntee siitä stressiä ja ärsyyntyy kaikesta pienestäkin joka asiasta jotenkin muistuttaa. Eli vaikka et ole mitenkään omaa laihduttamistasi mainostanut, kyllähän sen silti huomaa ja miettii että pitäisi itsekin mutta...
Kyllä on ylipainoinen eikä liiku tarpeeksi. Suuttui kun työterveyslääkäri oli puhunut hänelle elämäntapojen muuttamisesta. Yritin sanoa miehelleni, että lapsetkin haluavat hänen elävän mahdollisimman pitkään eli ei se lääkäri pelkkää peetä puhunut. Mieheni sai muutaman lääkkeen reseptitkin mutta on jättänyt hakematta ne. Hän ei suostu yleensä muutenkaan lääkäriin jne kuin äärimmäisen pakon sanelemana.
Eihän se, että minä liikun ole häneltä pois koska hänhän saa silloin miettiä omia asioitaan niin rauhassa kuin lapsilta pystyy. Minulle pieni pyrähdys ulkona antaa voimia kotielämään. Saanhan minäkin miettiä omia asioitani lenkillä. Mieheni saa ihan vapaasti käydä kavereidensa luona ja heidän kanssaan ulkona jne.
No minusta nyt noiden jatkovastaustesi perusteella alkaa olla aika selvää, mistä kiikastaa. Hän pelkää, että muutospaineet siirtyvät seuraavaksi häneen.
Pelkää, että jätät jonkun paremman takia. Pelkää asemansa puolesta.
Ja voithan olla hänen mielestään nykyään ärsyttävä. Ei voi tietää.