Onko muka väärin opettaa lapselle, ettei raha kasva puussa?
Aika-ajoittain pinnalle ponnahtaa keskusteluja, joissa lapsi on rikkonut puhelimensa saadakseen uuden, hienomman ja paremman, kun "kavereillakin on."
9-vuotias poikani hajotti joulahjakseen saamansa puhelimen, vain koska haluaa saada Samsung galaxy S9- puhelimen. Rehellisesti, mitä h e l v e t t i ä lapsi tekee moisella puhelimella? Ei niin yhtikäs mitään.
En osta uutta puhelinta, enkä saatika välitä siitä että ei pysty pelaamaan pokemon go:ta useampaan kuukauteen. Pojalla on kyllä puhelin käytössä, ikivanha samsungin näppäinpuhelin.
Miehen puolen isovanhemmat ovat "pöyristyneitä" siitä, että haluan tahallani eristää lapseni ystävistään ja ukki olikin jo miltein matkalla lähimpään puhelinkauppaan ostamaan kyseistä luuria pojalle, jos en olisi pistänyt jarrua päälle.
Miksi, miksi se on niin vaikeaa uskoa, että kaikkea ei voi saada mitä haluaa? Säästäköön itse rahaa uuteen puhelimeen, niin minäkin tein.
Terveisin, tällä hetkellä "maailman huonoin äiti."
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, millainen äiti kasvattaa lapsen, joka tahallaan rikkoo puhelimen. Lapsella on ollut selkeä oletusarvo, että uusi puhelin tulee ilman muuta - miksi äiti on kasvattanut lapsen uskomaan näin? Onko tähän asti annettu kaikki ja vähän enemmän, koska tavaroiden antaminen tuntuu kivalta ja lapsen rakkaus on helppo ostaa? Nyt on yhtäkkiä iskenyt tuuliviirivaihde päälle ja halutaan kasvatuksellisista syistä kieltää uusi puhelin, vaikka on 9 vuotta ihan itse kasvatettu lapsesta tuollaista.
Jos lapsi on kasvatettu vastuulliseksi ja ymmärtämään rahan arvo, hän ei tahallaan riko puhelintaan. Miksi aloittaa vasta nyt rahasta puhuminen, kun lapsella pitäisi olla oma sijoitussalkku, jonka kehittymistä seurataan viikottain.
Ap niittää nyt täsmälleen sitä, mitä on itse kylvänyt.
Anteeksi kuinka?
Minä olen aina ollut materialistista kasvatusta vastaan, minusta on koulittu "huonoa äitiä" jo lapsen ollessa vauva. Kuka nyt oikeasti haluaa, että kaikki paikat on täynnä legoja ja ties mitä junaratoja? Tuskimpa kukaan teistä. Minkä minä sille voin, että pojan (miehen puolen) isovanhempien mentaliteetti on aina ollut se, että lapsella pitää olla kaikki wifihifipöpi-laitteet? Vaikka kyseessä onkin ensimmäinen lapsenlapsi, niin joku roti sentään!
Minä en tule mitenkään erityisen varakkaasta perheestä, ruokaa on kuitenkin aina ollut pöydässä ja puhtaat vaatteet päällä. Ehkä minulle on opetettu, että materia, tai raha ei erityisemmin tuo onnea. (Jälkimmäinen tosin helpottaa elämää erittäin paljon.)
Ja vastaus kysymykseesi, minä olin koko viikonlopun työmatkalla, joten luonnollisesti en voi vahtia lapseni jokaista liikettä.
Hyvä ap! Tsemppiä puoliesi pitämiseen.
Joo te jeesustelijat jotka ette usko että nykyään on lasten parissa yleisempikin tapa väijyttää vanhempia rikkomalla niitä puhelimia ja että saavatkin niitä (johan tässäkin oli vaari jo kauppaan matkalla, koska jotain säälin kerjäystä kun kavereillakin on) niin menkää vaikka jonnekin alakouluun tutustumaan nykyelämänmenoon. Ei se mikään onnistunut äiti ole jonka lapsella on kavereita joilla on sitä ja tätä ja näitä ideoita. Sen kasvatuksen laadun määrittelee se miten vanhemmat, huom. ei pelkkä äiti, reagoi näihin haasteisiin.
Aikuisten vakuutushuijauksistahan tuo idea on kopsattu ja varmaan niitä lasten tahalleen rikottuja puhelimiakin niin tuetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, millainen äiti kasvattaa lapsen, joka tahallaan rikkoo puhelimen. Lapsella on ollut selkeä oletusarvo, että uusi puhelin tulee ilman muuta - miksi äiti on kasvattanut lapsen uskomaan näin? Onko tähän asti annettu kaikki ja vähän enemmän, koska tavaroiden antaminen tuntuu kivalta ja lapsen rakkaus on helppo ostaa? Nyt on yhtäkkiä iskenyt tuuliviirivaihde päälle ja halutaan kasvatuksellisista syistä kieltää uusi puhelin, vaikka on 9 vuotta ihan itse kasvatettu lapsesta tuollaista.
Jos lapsi on kasvatettu vastuulliseksi ja ymmärtämään rahan arvo, hän ei tahallaan riko puhelintaan. Miksi aloittaa vasta nyt rahasta puhuminen, kun lapsella pitäisi olla oma sijoitussalkku, jonka kehittymistä seurataan viikottain.
Ap niittää nyt täsmälleen sitä, mitä on itse kylvänyt.
Samaa mietin, omat lapset kyllä tasan tarkkaan tietää kuinka paljon töitä on tehty sen eteen että saavat jonkun kalliin esineen.
Eivät varmasti mene sitä hajottamaan koska tietävät että uutta ei tipu!
En ymmärrä että noinkin vanha tahallaan hajottaa kalliin esineen jos tosiaan wi ole kasvatettu siten että aina saa uuden.Kaveriporukka koulussa vaikuttaa tosi paljon.
Juuri näin. Ja jos vastaavia tilanteita ei ole lapsen kanssa ennen sattunut, lapsi ei ole välttämättä tajunnut että kavereiden antama neuvo puhelimen rikkomisesta ei toimi.
Nyt pieni selvennys tähän väliin.
S9:n mainos pyörii miltein jatkuvasti televisiossa. Poikani siis ilmeisesti innostui tästä uudesta kamerauudistuksesta, kuten sanottu on innokas väsäämään videoita ystäviensä kanssa. Pienessä mielessään on siis ajatellut, että vanhan puhelimen rikkoutuminen tarkoittaisi uuden puhelimen saamista.
Minä en siis missään vaiheessa ole ollut myötämielinen tämän asian suhteen. On totta, että lapsen tekemiset on meidän vastuulla, ei kenenkään muun.
En minäkään hanki uutta läppäriä 6kk välein, vaan koska "mä haluun."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavat nämä "olet hyvä ja vastuuntuntoinen äiti" jne. Tottakai oletkin mutta ei kai kukaan olisi ostamassa lapselleen uutta tuossa tilanteessa. Eihän!?!
Ja jotain on mennyt jo pieleen jos 9-vuotias olettaa saavansa s9:n. Ei omalle 10-vuotiaaöle tulisi mieleenkään.
Kyllä näitä tonnin puhelimia on lähes kaikilla lapsilla tietyillä alueilla. Ihan hullua kyllä.
Ok, meillä tavallisen lääkäriperheen lapsilla ei totisesti ole eikä tule olemaan. Turhan kalliit tavarat kertovat kyllä muistakin arvoista -tai niiden puutteita- perheessä.
En ota lasten luokkakavereiden perheisiin tai kouluikäisiä omaaviin työkavereihin kantaa, mutta jostain syystä tiettyjen alueiden kouluissa on ihan normaalia että jo pikkulapsilla on noita tonnin puhelimia.
Mutta siinä aivan samaa mieltä, että se on aivan hullua. Sosiaalinen paine lasten keskuudessa on kuitenkin kova.
Meillä lapset tyytyy siihen mitä pystyn ostamaan. Vähän isompina olen käskenyt vaikka mainoksia jakamaan jotta ymmärtävät miten se raha tulee. Joutuvat sitten säästämään omilla tuloillaan vähintään puolet haluamastaan hankinnasta ja sitten olen sponssannut loput jos järki ostos kyseessä.
Omilla lapsillani nyt 22v ja 19v on järki tullut työn teon lomassa mukaan ja 600e känny toiveet on karissut 300e: n perus älypuhelimeen.
Nykyää siis tienaavat opiskelujen ohessa omat kulunsa, kerroin aikaa kun jälkipolvi oli 13-15 v. Molemmat ymmärtävät rahan arvon hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä luodaan köyhää tulevaisuutta lapselle kun opetetaan tuo raha ei puissa kasva. Pitäisi opettaa luottamaan elämän runsauteen.
Sossullako sen kustannat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavat nämä "olet hyvä ja vastuuntuntoinen äiti" jne. Tottakai oletkin mutta ei kai kukaan olisi ostamassa lapselleen uutta tuossa tilanteessa. Eihän!?!
Ja jotain on mennyt jo pieleen jos 9-vuotias olettaa saavansa s9:n. Ei omalle 10-vuotiaaöle tulisi mieleenkään.
Kyllä näitä tonnin puhelimia on lähes kaikilla lapsilla tietyillä alueilla. Ihan hullua kyllä.
Ok, meillä tavallisen lääkäriperheen lapsilla ei totisesti ole eikä tule olemaan. Turhan kalliit tavarat kertovat kyllä muistakin arvoista -tai niiden puutteita- perheessä.
En ota lasten luokkakavereiden perheisiin tai kouluikäisiä omaaviin työkavereihin kantaa, mutta jostain syystä tiettyjen alueiden kouluissa on ihan normaalia että jo pikkulapsilla on noita tonnin puhelimia.
Mutta siinä aivan samaa mieltä, että se on aivan hullua. Sosiaalinen paine lasten keskuudessa on kuitenkin kova.
Ja tuon jälkimmäisen takia onkin niin tärkeää kotona opettaa, että elämässä tärkeintä ei ole tonnin älypuhelimet ja tuhansien eurojen Louis Vuitton -laukut.
Joku sanoi että kalliita puhelimia on tietyillä asuinalueilla. Asun Saksassa ja noita tonnin puhelimia on, jos on, lähinmä turkkilaislapsilla tai alemmilla yhteiskuntaliokilla. Järkevät vanhemmat, tuloista riippumatta, ei niitä osta.
Lapsille ja nuorille pitäisi olla lählinnä digikamera jolla voi sitten olla mesettämässä ja muuta Somea kun muut ominaisuudet lähinnä turhia kuten soittaminen ja puhelimen painoarvo enään vain lähinnä kamera.
Nyt tulee kyllä niin sekavia juttuja joiltakin että pyöryttää.
Minäpä kerron tielle tosi tarinan. Olen mielenkiinnolla seurannut erästä somali perhettä joka tuli Suomeen -90 luvulla. Perheerseen kuului äiti isä ja kolme pientä tytärtä. Perhe kotoutui hyvin ja molemmat vanhemmat ovat olleet pääsääntöisesti töissä. Raha on varmasti ollut tiukassa, tytöt ovat varmasti saaneet kokea "ulkopuoleisuutta", syrjintää, ja vaikka mitä. Mutta tänä päivänä kaikki kolme tyttöä ovat korkeakoulut käyneet. Nuorin valmistuu kai pian Aalto yliopistosta. Kun lasta rakastetaan ja kannustetaan, ja hän oppii ansaitsemaan asioita, on taivas rajana. Nälkäisin nousee aina muiden ylitse.
Jotku äidit ostaa heti lapsilleen tavaraa tms. jos on vähänkin vaikeaa. Ei ihme jos lapsesta kasvaa kieroutunut ääliö. Sama homma jatkuu kun lapset ovat aikuisia. Sitten äiti vinkuu kun ei voi ostaa itselleen mitään, kun valtaosa tuloista menee huonosti kasvatetuille jälkeläisille. Tätä on vaikeaa katsella ja kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että kalliita puhelimia on tietyillä asuinalueilla. Asun Saksassa ja noita tonnin puhelimia on, jos on, lähinmä turkkilaislapsilla tai alemmilla yhteiskuntaliokilla. Järkevät vanhemmat, tuloista riippumatta, ei niitä osta.
Piti sitten tähänkin saada jotenkin ympättyä wt -näkökulma. Eikä kukaan usko että asut Saksassa.
Voi tota kateutta. ...
Ok, meillä tavallisen lääkäriperheen lapsilla ei totisesti ole eikä tule olemaan. Turhan kalliit tavarat kertovat kyllä muistakin arvoista -tai niiden puutteita- perheessä.