Selittäkää minulle, miksi miehiä ja naisia väittelee tohtoriksi yhtä paljon, mutta suurempi osa professoreista ym. on miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvävelikerho. Mutta myös se, että professorit ovat paljolti vanhempaa sukupolvea.

Eikä se hyvävelikerho ole automaattisesti mitään tietoista sukupuolen suosimista. Olen kuitenkin istunut opiskelijajäsenenä sen verran monessa virantäyttökomiteassa ja käynyt sen lisäksi lukuisilla virantäyttöluennoilla, että olen huomannut suhteiden vaikuttavan erittäin paljon.

Siis nimenomaan naisten syrjintä on usein tiedostamatonta. Tutkimuksissa on havaittu, että miehet arvotetaan naisia helpommin pätevämmiksi ja toisaalta miesten tavoin käyttäytyviä naisia pidetään aggressiivisina ja hyökkäävinä.

Professuurivalinnassa sukupuoli (tai sukupuolten luonne-ero) ei kyllä prosessissa suoraan kovinkaan paljoa paina. Valinta perustuu hyvin pitkälle tuotoksien analyysiin: julkaisut, hankittu rahoitus, suunnitelmat tulevaisuudelle jne. Noiden perusteella valitaan parhaat joita haastatellaan ja tietenkin tuossa vaiheessa voi joku tiedostamaton asia vaikuttaa. En ole nähnyt tutkimusta miten sukupuoli vaikuttaisi prof haastatteluissa mutta ainakin oman kokemuksen mukaan se ei vaikuta, yliopistot tarvitsevat parhaita, ei ole varaa diskriminoida päteviä naisia.

Naisprofessorien määrä nousee mutta hitaammin kuin mitä naisten määrä yliopisto-opiskelijoissa edellyttäisi. Osasyy on naisissa itsessään: täälläkin palstailee paljon akateemisia naisia, jotka ovat jättäytyneet suhteellisen kunnianhimottomaan työhön, haluavat huolehtia perheestä ja mies tekee uraa. Ihan OK yksilötasolla, mutta yhteiskunnassa tuo on ongelma. Kahden uran malli perheessä on kuitenkin täysin mahdollinen ja naisten etenemistä tieteessä yritetään tukea. Äitiyslomat otetaan huomioon kun arvioidaan henkilön tieteellisen uran etenemistä, Suomen Akatemia jatkaa hieman määräaikaisia posteja (tutkijatohtori, akatemiatutkija) äitiyslomien vuoksi jne. Ja se valitus ettei nainen voi yhdistää perhettä ja uraa - selatkaapa Suomen Professorit-kirjaa: hyvin monella naisprofessorilla on professori puolisona (esim. Leena Peltonen-Palotie, Arne Palotie...), usein ihan eri alaltakin eli miehestä ei ole ollut "hyötyä" uralle. Kunnianhimon ja rohkeuden puutetta enemmän kuin syrjintää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta miespuolisia opiskelijoita ainakin naisvaltaisella tieteenalalla selvästi kannustetaan tohtoriksi enemmän kuin naisia. 

Tämä on hyvä huomio. Omalla naisvaltaisella alalla vähäiset miehet saavat myös kohtuuttomasti huomiota ja ohjausta verrattuna yhtä päteviin tai jopa pätevämpiin naisiin. Kandi- ja maisteriopiskelijoista vain 10% on miehiä, mutta jatko-opiskelijoista melkein puolet.

Outoa.

Vähän kuin kaupan kassalla on melkein pelkästään naisia, mutta kauppiaina miehiä.

Tämä. Eli naiset menkää sinne tohtoriopintoihin, ja sen jälkeen pitää jatkaa akateemista pätevöitymistä esim. post docina ulkomailla muutaman vuoden, sitten apulaisprofessuuri, ja älkää unohtako että muutamat sosiaalisetkin pyörähdykset ja omasta kiinnostuksesta yehdyt ekstra-artikkelit on jees. Mutta siis minglaus älkööt unohtuko. Hyvävelikerho ei nykyään koostu vain miehistä.

T. ei nyt proffa mutta korkeassa virassa, nainen

Koska professorin virka on niitä harvoja jäljellä olevia asemia yliopistomaailmassa, jossa on oikeasti osattava jotain.

Erityisesti tämä näkyy luonnontieteissä. Joko sinä osaat ja olet työt tehnyt, tai sitten et ole.

Ilkeästi sanottuna nk. nykyfeministitkään ei kykene keksimään sellaisia paskapuheita, että he pystyisivät estämään ansioituneen miehen valitsemisen esimerkiksi fysiikan professorin virkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvävelikerho. Mutta myös se, että professorit ovat paljolti vanhempaa sukupolvea.

Eikä se hyvävelikerho ole automaattisesti mitään tietoista sukupuolen suosimista. Olen kuitenkin istunut opiskelijajäsenenä sen verran monessa virantäyttökomiteassa ja käynyt sen lisäksi lukuisilla virantäyttöluennoilla, että olen huomannut suhteiden vaikuttavan erittäin paljon.

Siis nimenomaan naisten syrjintä on usein tiedostamatonta. Tutkimuksissa on havaittu, että miehet arvotetaan naisia helpommin pätevämmiksi ja toisaalta miesten tavoin käyttäytyviä naisia pidetään aggressiivisina ja hyökkäävinä.

Pitää varmaan paikkansa. Tosin ujoja ja epäsosiaalisempia miehiäkin usein syrjitään. Ei miehet ole mikään yksi ja yhtenäinen joukko. Ärsyttää suunnattomasti, kun aina puhutaan vain miehet vs naiset.

Tuo syrjintähän liittyy oikeastaan enemmän feminiinisinä pidettyihin piirteisiin kuin sukupuoleen sinänsä. Esimerkiksi assertiivisesti käyttäytyvää lyhyttä miestä pidetään myös usein agressiivisena, rasittavana "pikku-Hitlerinä" siinä missä samoin käyttäytyvä pitkä mies nähdään karismaattisena johtajatyyppinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta miespuolisia opiskelijoita ainakin naisvaltaisella tieteenalalla selvästi kannustetaan tohtoriksi enemmän kuin naisia. 

Tämä on hyvä huomio. Omalla naisvaltaisella alalla vähäiset miehet saavat myös kohtuuttomasti huomiota ja ohjausta verrattuna yhtä päteviin tai jopa pätevämpiin naisiin. Kandi- ja maisteriopiskelijoista vain 10% on miehiä, mutta jatko-opiskelijoista melkein puolet.

Outoa.

Vähän kuin kaupan kassalla on melkein pelkästään naisia, mutta kauppiaina miehiä.

Naiset sietävät riskejä huonommin kuin miehet, joten päätyvät helpommin kassalle kuin kauppiaaksi. Toki myös harvemmin konkurssiin ja syrjätyneiksi.

En jaksa lukea ketjua mutta omasta lähipiiristä oi kertoa että syy on lapset. Tuttava, naispuolinen tohtori, luopui tutkijan urasta ja rankasta apuraharuljanssista lasten takia. Miehensä ei kyennyt ottamaan perheestä sitä vastuuta jota eteneminen uralla olisi vaatinut. Laittoi siis lasten hyvinvoinnin uransa edelle.

Samasta syystä miksi myös vankiloissa on enemmän miehiä, eli alhainen sovinnollisuuden persoonallisuuden piirre. https://en.wikipedia.org/wiki/Agreeableness

Siitä että on kylmäkiskoinen, itsekäs, suorasanainen, tunteeton ja epäempaattinen on hyötyä professoriksi, ja muutenkin pääsääntöisesti kaikilla ihmisillä jotka on joskus saaneet jotain aikaan on alhainen sovinnollisuus, mutta toisaalta joutuu helpommin myös rikolliselle uralle. Miehillä on eri strategia kuin naisilla, he pelaavat tavallaan upporikasta tai rutiköyhää, kun taas muiden ihmisten miellyttäminen johtaa keskinkertaiseen lopputulokseen.

Vaikka yksi selitys on professorien ikäluokan väitelleiden sukupuolijakauma, mutta näyttää kovasti, että tulevat sukupolvet ei ole hetkeen parempia, koska miehille akateeminen ura tuntuu petautuvan paremmin. Ehkä heillä on kotona joku hoitamassa sen tai ovat sinkkuja. Tai ne vallassa olevat miehet tiedostamatta suosivat ahkeria seuraajamiehiään. Itsellä ainakin perhe ja koti vievät kohtuuttomasti voimia. Mies ei oikeastaan osallistu kodin hoitoon eikä tue uraani mitenkään. Onneksi minulle on sattunut hyvät verkostot, niin ura on edennyt mutta nyt näyttää pysähtyvän.

Omalla kohdallani voin kertoa, että pian väitökseni jälkeen sain kaksi lasta, joita hoidin muutaman vuoden kotona (ja todellakin tykkäsin siitä ajasta!). Lienee yleisempää, että äiti jää kotiin lasten kanssa. Ehkä tässä on osasyy naisten hitaammalle uraetenemiselle väittärin jälkeen.