Miten kestää lasten takia ”parisuhteessa” josta kaikki romanttiset tunteet kadonneet?

En mä ainakaan kestäis tai no en kestä nytkään.

Ei näillä asioilla ole välilä sitten kun on lapsia. Kannattaa kasvaa aikuiseksi.

Kasvatat selkärangan.

"Lasten takia" jatkaminen kuolleessa suhteessa on ehkä huonoin tekosyy jäädä. Siinä kärsivät lapsetkin, ja he ehkä eniten, koska he todella vaistoavat vanhempien pahan olon. Itse teimme sen virheen ja vetkuttelimme eroa "lasten takia" aivan liian kauan. Myöhemmin lapset ovat puhuneet asiasta, että he kärsivät kovasti siitä tilanteesta ja puhuivat keskenään, että kunpa nuo eroaisivat. Hekään eivät kuitenkaan uskaltaneet ottaa asiaa puheeksi siinä ahdistavassa ilmapiirissä.

Miksi niiden lasten takia pitäisi kestää huonossa parisuhteessa? Muutenkin tuo "lasten takia" on vain tekosyy jäädä paikalleen ja uhriutua, koska se ei vaadi yhtä paljon kuin eroaminen ja elämänsä uudelleen järjestely.

Vierailija kirjoitti:

"Lasten takia" jatkaminen kuolleessa suhteessa on ehkä huonoin tekosyy jäädä. Siinä kärsivät lapsetkin, ja he ehkä eniten, koska he todella vaistoavat vanhempien pahan olon. Itse teimme sen virheen ja vetkuttelimme eroa "lasten takia" aivan liian kauan. Myöhemmin lapset ovat puhuneet asiasta, että he kärsivät kovasti siitä tilanteesta ja puhuivat keskenään, että kunpa nuo eroaisivat. Hekään eivät kuitenkaan uskaltaneet ottaa asiaa puheeksi siinä ahdistavassa ilmapiirissä.

Miestä ei romantiikan ja seksin puute ahdista lankaan ja hän on onnellinen perheestä (parisuhde ei kiinnosta). Ap

Enkä minä voi pakottaa itseäni olemaan onnellinen tilanteessa jossa olen vain äiti kotona! Ap

Korostan nyt alkuun, että en halua väittää, että pitäisi kestää, tai että tuomitsisin ne, jotka eivät kestä, mutta tässä motivaatiota sellaisille jotka ovat päättäneet kestää:

Teet lastesi lapsuudesta onnellisemman. Pieni - tai isompikaan - lapsi EI kykene arvioimaan vanhempiensa parisuhteen romantiikan ja seksuaalisuuden tilannetta, eikä lapsi kärsi niiden puutteesta vanhempiensa suhteessa. Alle murrosikäinen ei edes kunnolla ymmärrä romanttisen rakkauden käsitettä. Jos kohtelette toisianne pääsääntöisesti ystävällisesti ja kunnioittavasti, ei lapselle ole väliä, mitä makuuhuoneessanne tapahtuu. Ero järisyttää aina lapsen turvallisuudentunnetta. Lapsi ei kunnolla ymmärrä, mistä romanttisessa rakkaudessa on kysymys, ja se, että vanhemmat eroavat, on lapsesta yhtä järkyttävä ajatus, kuin että hän itse "eroaisi" esim. sisaruksestaan tai vanhemmastaan. Ero lisää arvaamattomuutta ja turvaamattomuutta lapsen maailmaan. Lapsi käsittää omat perhesiteensä pysyvinä, niin kuin muutoin ei voisi ollakaan. Vaikka vanhemmat vannovat rakastavansa lastaan enemmän kuin mitään, niin lapsi saattaa jopa alitajuisesti pelätä, että mitä jos minut erotetaan perheestä. Tai joku muu seuraavaksi. On shokki tajuta, että se, minkä luuli olevan pysyvää kuin kallio, ei sitä ollutkaan. Tilastollisesti erolapset pärjäävät monilla elämän osa-alueilla huonommin, toki tilastot ovat vaan tilastoja.

Tämä ei tietenkään päde tilanteissa joissa vanhempien välit pahasti riitaiset ja tulehtuneet, mutta nyt ei ollutkaan siitä kyse.

Niinhän se lasten näkökulmasta on, ei siitä mihinkään pääse. Eikä riitaa tule tästä asiasta eikä oikein muistakaan asioista, jos vain pidän omat tarpeeni piilossa ja tyydyn siihen, etten saa suhteesta mitään mitä haluan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lasten takia" jatkaminen kuolleessa suhteessa on ehkä huonoin tekosyy jäädä. Siinä kärsivät lapsetkin, ja he ehkä eniten, koska he todella vaistoavat vanhempien pahan olon. Itse teimme sen virheen ja vetkuttelimme eroa "lasten takia" aivan liian kauan. Myöhemmin lapset ovat puhuneet asiasta, että he kärsivät kovasti siitä tilanteesta ja puhuivat keskenään, että kunpa nuo eroaisivat. Hekään eivät kuitenkaan uskaltaneet ottaa asiaa puheeksi siinä ahdistavassa ilmapiirissä.

Miestä ei romantiikan ja seksin puute ahdista lankaan ja hän on onnellinen perheestä (parisuhde ei kiinnosta). Ap

Sitten miehellä tuskin on mitään sitä vastaan, että hankit rakastajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lasten takia" jatkaminen kuolleessa suhteessa on ehkä huonoin tekosyy jäädä. Siinä kärsivät lapsetkin, ja he ehkä eniten, koska he todella vaistoavat vanhempien pahan olon. Itse teimme sen virheen ja vetkuttelimme eroa "lasten takia" aivan liian kauan. Myöhemmin lapset ovat puhuneet asiasta, että he kärsivät kovasti siitä tilanteesta ja puhuivat keskenään, että kunpa nuo eroaisivat. Hekään eivät kuitenkaan uskaltaneet ottaa asiaa puheeksi siinä ahdistavassa ilmapiirissä.

Miestä ei romantiikan ja seksin puute ahdista lankaan ja hän on onnellinen perheestä (parisuhde ei kiinnosta). Ap

Sitten miehellä tuskin on mitään sitä vastaan, että hankit rakastajan.

Varmasti olisi, olisihan se aika perheeltä pois. Enkä itsekään haluaisi yhdyntää rakastajan kanssa vaikka kerran kuussa, yhtä tyhjän kanssa sellainen seksielämä olisi lopulta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lasten takia" jatkaminen kuolleessa suhteessa on ehkä huonoin tekosyy jäädä. Siinä kärsivät lapsetkin, ja he ehkä eniten, koska he todella vaistoavat vanhempien pahan olon. Itse teimme sen virheen ja vetkuttelimme eroa "lasten takia" aivan liian kauan. Myöhemmin lapset ovat puhuneet asiasta, että he kärsivät kovasti siitä tilanteesta ja puhuivat keskenään, että kunpa nuo eroaisivat. Hekään eivät kuitenkaan uskaltaneet ottaa asiaa puheeksi siinä ahdistavassa ilmapiirissä.

Miestä ei romantiikan ja seksin puute ahdista lankaan ja hän on onnellinen perheestä (parisuhde ei kiinnosta). Ap

Sitten miehellä tuskin on mitään sitä vastaan, että hankit rakastajan.

Varmasti olisi, olisihan se aika perheeltä pois. Enkä itsekään haluaisi yhdyntää rakastajan kanssa vaikka kerran kuussa, yhtä tyhjän kanssa sellainen seksielämä olisi lopulta. Ap

Ota neljä rakastajaa? Sitten saat kerran viikossa :D

Mutta joo, jos rakastaja ei ole hyvä idea, niin sitten otat eron ja alat etsiä uutta miestä tai tyydyt nykyiseen tilanteeseen ja keksit elämääsi jotain muuta sisältöä kuin romantiikka ja seksi. 

Vierailija kirjoitti:

Korostan nyt alkuun, että en halua väittää, että pitäisi kestää, tai että tuomitsisin ne, jotka eivät kestä, mutta tässä motivaatiota sellaisille jotka ovat päättäneet kestää:

Teet lastesi lapsuudesta onnellisemman. Pieni - tai isompikaan - lapsi EI kykene arvioimaan vanhempiensa parisuhteen romantiikan ja seksuaalisuuden tilannetta, eikä lapsi kärsi niiden puutteesta vanhempiensa suhteessa. Alle murrosikäinen ei edes kunnolla ymmärrä romanttisen rakkauden käsitettä. Jos kohtelette toisianne pääsääntöisesti ystävällisesti ja kunnioittavasti, ei lapselle ole väliä, mitä makuuhuoneessanne tapahtuu. Ero järisyttää aina lapsen turvallisuudentunnetta. Lapsi ei kunnolla ymmärrä, mistä romanttisessa rakkaudessa on kysymys, ja se, että vanhemmat eroavat, on lapsesta yhtä järkyttävä ajatus, kuin että hän itse "eroaisi" esim. sisaruksestaan tai vanhemmastaan. Ero lisää arvaamattomuutta ja turvaamattomuutta lapsen maailmaan. Lapsi käsittää omat perhesiteensä pysyvinä, niin kuin muutoin ei voisi ollakaan. Vaikka vanhemmat vannovat rakastavansa lastaan enemmän kuin mitään, niin lapsi saattaa jopa alitajuisesti pelätä, että mitä jos minut erotetaan perheestä. Tai joku muu seuraavaksi. On shokki tajuta, että se, minkä luuli olevan pysyvää kuin kallio, ei sitä ollutkaan. Tilastollisesti erolapset pärjäävät monilla elämän osa-alueilla huonommin, toki tilastot ovat vaan tilastoja.

Tämä ei tietenkään päde tilanteissa joissa vanhempien välit pahasti riitaiset ja tulehtuneet, mutta nyt ei ollutkaan siitä kyse.

Kyllä ne lapset saavat kylmässä liitossa eläviltä vanhemmiltaan vääränlaisen kuvan parisuhteista, rakkaudesta ja läheisyydestä, vaikka vanhemmat tulisivat keskenään toimeenkin. Läheisyys ja rakkaus näkyy monissa arjen tilanteissa lukemattomilla erilaisilla tavoilla - ei ainoastaan makuuhuoneen puolella. Miten katsot puolisoasi, minkälaisilla sanoilla kutsut häntä, miten suukottelette ja minkälaisissa tilanteissa, millainen keskinäinen kemianne on, miten hän kehuu sinua ja sinä häntä, miten osoitatte kiitosta, arvostusta, ihailua, välillänne olevaa vetovoimaa, jne.

Itse olen kylmässä liitossa eläneiden vanhempien lapsi, ja vasta nelikymppisenä olen alkanut tajuamaan, mistä rakkaussuhteessa oikeastaan on kysymys. Tähän astiset suhteet ovat aina toimineet hyvin ja ristiriidat on saatu sovittua aikuismaisesti, mutta lämpö, vetovoima ja halu ovat loistaneet poissaolollaan. Tilanteesta on kärsinyt kumpikin osapuoli. Eihän se toki maailmanloppu ole, mutta olisin takuulla elänyt onnellisemman elämän, jos vanhempani olisivat vain reippaasti eronneet heti liiton kylmetessä, ja etsineet itselleen sopivammat puolisot. He olisivat ihan varmasti osanneet sopia asiansa ja riitansa yhtä aikuismaisesti siinäkin tilanteessa, kun ilman eroakin osasivat. 

Älkää heittäkö elämäänne hukkaan ja kituko huonoissa liitoissanne muka lasten takia.

Niinpä.

Seksiä viimeksi heinäkuussa-17 ja sitä edelsi 1v4kk täystauko. Lapset teinejä.

T. Vaimo

Täällä tuomitaan itsekkäiksi paskoiksi ne jotka eroavat ja tuhoavat näin lastensa elämän. Samoin tuomitaan ne jotka eivät eroa ja näyttelevät kulissia tuhoisasti lasten vuoksi.

Mitään väliä ei ole muiden tuomioilla. Sinä osaat arvioida oman tilanteesi. Lapset eivät välttämättä kärsi ns kulissiliitosta. Heidän turvallisuutensa myöskään ei välttämättä järky erosta.

Olen itse eronnut niin että lapseni eivät järkkyneet. Ollaan tästä keskusteltu heidän aikuistuttuaan. Kerroimme aikoinaan heille yhdessä rauhallisesti että eroamme ja samaan hengenvetoon että koti pysyy isällä ja äiti muuttaa ihan lähelle ja molempia vanhempia saa tavata jatkuvasti vaikka yötä onkin toisen luona. Omat vihan tunteet pidettiin kurissa, oltiin lasten edessä aina aikuisia ja vietettiin toisinaan aikaa edelleen vanhan ydinperheen keskenkin.

Varmasti löytyy joku kertomaan että lapsemme kuitenkin salaa kärsivät ja masentuvat jne mutta itse uskon enemmän heitä kuin anonyymeja kivittäjiä.

Tärkeintä on että tunteet saa käsitellä eikä lapsen koskaan tarvitse kuunnella yletöntä riitelyä tai toisen vanhemman mollaamista. On monia tapoja kasvattaa lapsista tasapainoisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

"Lasten takia" jatkaminen kuolleessa suhteessa on ehkä huonoin tekosyy jäädä. Siinä kärsivät lapsetkin, ja he ehkä eniten, koska he todella vaistoavat vanhempien pahan olon. Itse teimme sen virheen ja vetkuttelimme eroa "lasten takia" aivan liian kauan. Myöhemmin lapset ovat puhuneet asiasta, että he kärsivät kovasti siitä tilanteesta ja puhuivat keskenään, että kunpa nuo eroaisivat. Hekään eivät kuitenkaan uskaltaneet ottaa asiaa puheeksi siinä ahdistavassa ilmapiirissä.

Juuri näin.

Itse erosin aikanaan "perushyvästä" mutta tunneköyhästä liitosta kun lapset oli 3-12v. Ensimmäinen merkki siitä että olin tehnyt oikean ratkaisun oli se kun 9v ihmetteli kun mä nauran ja hymyilen, ei muistanut mun tehneen sitä aiemmin! Vuosia myöhemmin olemme puhuneet asian läpi ja lapset totesivat että ratkaisu oli ollut oikea, meillä on ollut todella hyvä elämä eron jälkeen.

Tuo on hyvin yleinen tilanne ja myös minulle tuttu. Vaimo lopettaa läheisyyden ja seksin mutta yhdessä sinnitellään lasten vuoksi. Usein erotaan siinä vaiheessa kun lapset aikuistuvat ja lentävät pesästä, mutta kyllähän siinä ainakin miehen ainut elämä valui kokolailla hukkaan.

Ehkä kannattaisi puhua vaimolle ja sopia vapaasta suhteesta kun sitä läheisyyttä ei kerran ole. Tosin nimellisestikin naimisissa olevan miehen mahdollisuudet deittimarkkinoilla ovat minimaaliset vaikka kuinka olisi esittää kirjallinen sopimus siitä että siivusuhteet ovat sallittuja.

Vuosien mittaan sellainen seksuaalinen rakkaus vaimenee mutta se ei todista, että todellinen rakkaus olisi häviämässä. Perheen hoito ja rakkauden kohdistaminen lapsiin vie paljon energiaa. Sen on jokaisen ymmärrettävä tässä elämän kiertokoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vuosien mittaan sellainen seksuaalinen rakkaus vaimenee mutta se ei todista, että todellinen rakkaus olisi häviämässä. Perheen hoito ja rakkauden kohdistaminen lapsiin vie paljon energiaa. Sen on jokaisen ymmärrettävä tässä elämän kiertokoulussa.

Kyllä joka elämänvaiheessa seksiä pitäisi olla edes kerran kuukaudessa! Ei mikään muu selitä seksin jäämistä kokonaan pois kuin suhteen totaalinen väljähtyminen.

Erosi viime vuonna. Ei seksiä, ei läheisyyttä, ei nukuttu yhdessä, ja vain koska mies näin halusi. Seksittömyyttä 2,5 vuotta. Kymmenet torjunnat. Pilkallista naurua, kun yritin puhua asiasta. Loppui rakkaus minultakin. Lapset teini-ikäisiä.