Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin makeanhimo tyydyttyy jo pienestä määrästä, mutta mulla raja tulee vastaa vasta jossain kolmannen suklaalevyn kohdalla?
23.03.2018 |
En ymmärrä. Minulla ei ole painon kanssa ongelmia ja joskus syön, esim. juhlissa, kalorimääräisesti ihan liikaa. Minulla ei juuri koskaan tule sitä makeanrajaa vastaan, jolloin "en vaan mitenkään pysty" syömään lisää makeaa.
Voin ihan hyvin vetää kokonaisen kermakakun tai pari suklaalevyä, jos haluan. Se ällötysvaihe tulee tosi tosi myöhään. Joillain kavereilla tulee taas jo puolikkasta, makeasta kakusta tai ihan parista palasta suklaata.
Mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain? Haluaisin makeanhimossani syödä vähemmän ihan jo terveellisyyden takia, vaikkei paino-ongelmaa olekaan. Suklaalevy menee ihan helposti noin vain.
Kommentit (8)
Minulla tuli raja vastaan, kun tempaisin muutaman tunnin sisällä yli kilon irkkareita naamaan. Oli kaksi päivää todella huono olo. Se onkin edellinen kerta, kun olen karkkia (tai muutakaan makeisia kuten suklaata tai lakua) syönyt, yli seitsemän vuotta sitten. Ei auttanut muu kuin lopettaa kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin minäkin pystyin syömään puolet kakusta tai paketin keksejä/suklaata yhdeltä istumalta, mutta kun vaihdoin vhh-ruokavalioon niin nykyään yksi keksi/pala suklaata/puolikas kakkupala on enemmän kuin tarpeeksi.
Jos sokeria ei ole ruokavaliossa juuri ollenkaan niin se maistuu järkyttävän makealle ja pieni määrä riittää, jos taas lähes kaiken syö sokerisena niin sitä uppoaa kuin vettä.
Genetiikkaa tai biologiaa? Mulla raja menee kahdessa palassa suklaata tai lusikallisessa kakkua. En todellakaan pidä makeasta.
Ei mullakaan ole mitään muuta rajaa kuin oma itsehillintä. Voin syödä sellaisia herkkuja joista pidän ihan älyttömän paljon. Itsetehdyt leivonnaiset ovat suurimpia herkkujani. Siksi en viitsi edes leipoa.
Tiedän tunteen! Suosittelevat sitten, että kokeile ostaa tummaa suklaata, kun sitä tarvitsee syödä enintään pala tai kaksi ja makeanhimo on tyydytetty. No ei ainakaan minulla ole! Tummakin suklaalevy menee hujauksessa.
Joskus söin jotakin maitohappobakteerivalmistetta jokusen kuukauden verran ja silloin huomasin ihmeekseni makeannälän kadonneen. Samaten stressaavasta parisuhteesta lähteminen ja jatkuvan pelkäämisen loppuminen lopetti myös jatkuvan mässäilytarpeen. Ainahan se taipumus on tullut ajan myötä takaisin, mutta tuollaisten muutosten yhteydessä sitä on tullut miettineeksi, että jostakin se makeannälkä kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suklaan himo voi viitata masennukseen. Aivot tarvii jotakin ainetta siitä. Sorry en muista mitä.
Tottumus kysymys tosiaan. Helpointa yrittää sitkeästi päästä syömästä makeaa juuri ollenkaan ( tiedän, helpommin sanottu kuin tehty). Elimistö kyllä parantuu jos sille antaa tarpeeksi aikaa.
Up. Olenko luonnonfriikki?