Ruma ero tulossa. Miten selvitä kaikesta huolimatta ehjin nahoin?

Avioliittomme on tullut tiensä päähän. Emme tee yhdessä mitään, nukumme eri huoneissa, seksiä ei ole ollut aikoihin, miehen alkoholin käyttö vain lisääntyy... Terapiat tmv eivät tässä vaiheessa auta, koska mies on vastustanut niitä koko ajan enkä itsekään ole viitsinyt aikoihin edes yrittää.

Mies ei kuitenkaan halua erota. Jos ero tulee puheeksi, hän hermostuu heti ja sanoo, että voin lähteä saman tien, mutta en saa lapsia enkä mitään tavaroita mukaani. Avioehtoa ei ole, mutta mies ei silti hyväksy jakoa. Olen äitiyslomia lukuunottamatta ollut töissä, joten olen minäkin osuuteni tehnyt. Mies on sitä mieltä, että talo kuuluu hänelle, koska lainanlyhennykset ovat lähteneet hänen tililtään. Myös vaatimus pitää lapset kuulostaa erikoiselta, koska miestä eiole kiinnostanut lasten asioiden hoitaminen yhtään. En innostu lainkaan viikkoviikko-systeemistä, koska mies ei hoida atoopikon ihoa ohjeiden mukaan tai vaihda puhtaita alusvaatteita edes joka toinen päivä. En suunnittelisi eroa, jos mies hoitaisi puolet (tai edes kolmasosan) kotiasioista.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että erosta tulee ruma. Olen varma, että mies pelkästään periaatteen vuoksi aikoo laittaa kapuloita rattaisiin joka käänteessä. En usko, että hän haluaa lasten huoltajuutta itselleen. Inhottavaa, että tuollaistesta kiusanteosta kärsii eniten lapset. Miten ihmeessä saan rohkeutta ja voimia viedä tämän kunnialla maaliin?