Ruma ero tulossa. Miten selvitä kaikesta huolimatta ehjin nahoin?

Yritin vastata tähän ketjuun, mutta viestiäni ei hyväksytty.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tollaset kiusaaja(ex)miehet vastaa siihen, jos sanoo :"Mua ei haittaa sun temppuilut, mutta lapsia kyllä. Että haluatko todella olla pikkumainen ja ilkeyttäsi pilata lasten elämän?"

En ole ap, mutta mun tapauksessa mies oli sitä mieltä, että miniähän se lapsen elämän pilaan, kun haluan erota, samankaltainen tilanne silloin kun ap:lla. Kaikki käännettiin minua vastaan, kuten aina siihenkin saakka. Mies ei ollut lapsen kanssa kuin ehkä 1/10 siitä ajasta, mitä minä, mutta hänen mielestään hän hoiti enemmän ja ylipäätään teki kaiken, minä en mitään. MInkäänlaista oikeaa keskustelua ei päässyt käymään, vaan mies tahallaan vesitti kaiken.

Yritin siis vastata tähän viestiin. Miehen mielestä minä rikon perheen, jos haen eroa. Hänen mielestään minulla on harhainen käsitys perhe-elämästä ja ylipäänsä siitä miten paljon isät osallistuvat lastensa elämään.

ap

Nosto

Hanki asunto ja häivy. Käy juristilla. Anna miehen nauttia lasten seurasta ja viinantuskista tai vapaasta juopottelusta  sopivan ajan. Sitten teet lapsista ilmoituksen. Ta-daa.

Höpöjähän se ukko puhuu - jos teillä ei ole avioehtoa, kaikki menee puoliksi. Ja nuo "minä pidän lapset" on niin tyypillisiä epätoivoisen alistajan puheita, että niille ei kannata korvaansa lotkauttaa - ymmärrän kyllä, että asia pelottaa, olin itse aikanani samassa tilanteessa, ja mies uhkaili kaikenlaisella. Että todistaa oikeudessa, että minä olen hullu, ei maksa elareita, jos saan jonkun lapsista itselleni. Vaatii minulta sellaiset elarit, että kuolen nälkään... 

No. Onneksi Suomessa on näitä asioita varten ihan omat lakinsa, joiden mukaan mennään. Ositukset sun muut kannattaa jättää juristien huoleksi - maksaahan se, mutta äkkiä menee ukolla jauhot suuhun, kun tuomioistuin nuijii asiat sille selväksi. Elarit lasketaan tasan tarkkaan molempien elatuskyvyn mukaan, ja jos etä on maksukyvytön, Kela maksaa jotain. Ja ne elarit ovat sitten suoraan ulosottokelpoisia, niin jos jättää maksamatta, ei muuta kuin ulosottovirastoon sopimuksen tai oikeuden päätöksen kanssa. Kyllä se maksaa, hyvällä tai pahalla. 

Jos todellakin siltä tuntuu, että avioliitto on ohi, lähde siitä ja ota lapset mukaan. Minä tiedän aivan todella, kipeän hyvin, että tilanne ei ole helppo eikä se lähteminen, mutta jos yhtään tuntuu siltä, että olet valmis, niin ei muuta kuin toimeksi - ei teidän kenenkään kannata ylen määrin kärsiä.  

Et saa sopu eroa, joten. Tee seläntakana: hommaa asunto, muuta sinne lasten kanssa esim. Miehen työpäivän aikana. Kerrot etukäteen tyyliin kolme viikkoa aiemmin, että muutat väliaikaisesti pois. Anna miehelle aikaa kypsytellä asioita. Järjestä tapaaminen lastenvalvojan luona. Sopikaa tapaamisista kirjallisesti.

Viimeiseksi, talon ositus yms.

Ps. Siellä kerrostalo alueellakin on kiva asua.

Ei sinun käsitys avioliitosta ole harhainen. Jos sinulla on paha olla liitossasi, sinun ei ole pakko olla siinä.

Erot on aina rumia. Et saa mielenrauhaa vuosiin vaikka eroat. Ottaisin jopa oman huoneen ja tilan ja hoitaisin lapset siinä kotioloissa, kulississa niin sanotusti, kunnes ovat vähintään teini-iässä. Olen eronnut, kun lapsi oli 2 vuotias ja vielä viisi vuotta, niin hän on täysi-ikäinen. Se on pitkänsitkeä yhteishuoltajuus se, ei kivaa ollenkaan. Meillä oli niin ahdasta, ettei sellainen yhteisasuminen kulissiliitto sopinut, ei ollut yhtään omaa rauhaa. Isommassa talossa se käy.

Vierailija kirjoitti:

Avioliittomme on tullut tiensä päähän. Emme tee yhdessä mitään, nukumme eri huoneissa, seksiä ei ole ollut aikoihin, miehen alkoholin käyttö vain lisääntyy... Terapiat tmv eivät tässä vaiheessa auta, koska mies on vastustanut niitä koko ajan enkä itsekään ole viitsinyt aikoihin edes yrittää.

Mies ei kuitenkaan halua erota. Jos ero tulee puheeksi, hän hermostuu heti ja sanoo, että voin lähteä saman tien, mutta en saa lapsia enkä mitään tavaroita mukaani. Avioehtoa ei ole, mutta mies ei silti hyväksy jakoa. Olen äitiyslomia lukuunottamatta ollut töissä, joten olen minäkin osuuteni tehnyt. Mies on sitä mieltä, että talo kuuluu hänelle, koska lainanlyhennykset ovat lähteneet hänen tililtään. Myös vaatimus pitää lapset kuulostaa erikoiselta, koska miestä eiole kiinnostanut lasten asioiden hoitaminen yhtään. En innostu lainkaan viikkoviikko-systeemistä, koska mies ei hoida atoopikon ihoa ohjeiden mukaan tai vaihda puhtaita alusvaatteita edes joka toinen päivä. En suunnittelisi eroa, jos mies hoitaisi puolet (tai edes kolmasosan) kotiasioista.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että erosta tulee ruma. Olen varma, että mies pelkästään periaatteen vuoksi aikoo laittaa kapuloita rattaisiin joka käänteessä. En usko, että hän haluaa lasten huoltajuutta itselleen. Inhottavaa, että tuollaistesta kiusanteosta kärsii eniten lapset. Miten ihmeessä saan rohkeutta ja voimia viedä tämän kunnialla maaliin?

Itselläni oli täysin samanlainen tilanne. Lopulta sain eron ja asiat jotenkin järjestettyä, niin alkoi helvetti. Exäni piinasi minua, niin että meinasin tulla hulluksi. Hän sai minut henkisesti niin huonoon kuntoon, että jouduin lopulta ottamaan töistä sairauslomaa. Hain lähestymiskieltoja ja tein ilmotuksia. Mikään ei tehonnut. Sitten yhtäkkiä kaikki loppui. Meni aikaa, kun uskalsin tutustua uuteen ihmiseen. Ei mennyt kauaa, kun uusi miesystävä ilmoittaa viestillä, että ei aio enää jatkaa ja syy oli minun exäni. Exäni oli seuraillu sivusta minun elämääni koko aika.

Toivottavasti sinä et joudu kokemaan samaa. Se miksi kerroin on, kun minun exäni käyttäytyi tuossa vaiheessa täysin samoin.

Vierailija kirjoitti:

Erot on aina rumia. Et saa mielenrauhaa vuosiin vaikka eroat. Ottaisin jopa oman huoneen ja tilan ja hoitaisin lapset siinä kotioloissa, kulississa niin sanotusti, kunnes ovat vähintään teini-iässä. Olen eronnut, kun lapsi oli 2 vuotias ja vielä viisi vuotta, niin hän on täysi-ikäinen. Se on pitkänsitkeä yhteishuoltajuus se, ei kivaa ollenkaan. Meillä oli niin ahdasta, ettei sellainen yhteisasuminen kulissiliitto sopinut, ei ollut yhtään omaa rauhaa. Isommassa talossa se käy.

Pysyisit kulissiavioliitossa kotiorjana? Voi morjens. Hieno parisuhteen malli sun lapsillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erot on aina rumia. Et saa mielenrauhaa vuosiin vaikka eroat. Ottaisin jopa oman huoneen ja tilan ja hoitaisin lapset siinä kotioloissa, kulississa niin sanotusti, kunnes ovat vähintään teini-iässä. Olen eronnut, kun lapsi oli 2 vuotias ja vielä viisi vuotta, niin hän on täysi-ikäinen. Se on pitkänsitkeä yhteishuoltajuus se, ei kivaa ollenkaan. Meillä oli niin ahdasta, ettei sellainen yhteisasuminen kulissiliitto sopinut, ei ollut yhtään omaa rauhaa. Isommassa talossa se käy.

Pysyisit kulissiavioliitossa kotiorjana? Voi morjens. Hieno parisuhteen malli sun lapsillesi.

Todella yleinen.

Ei ulkoisista asioista voi muut sanoa, saako erota vai ei. Olin samanlaisessa liitossa kuin sinä, ja vasta lähdettyäni tajusin hiljalleen, miten paha olo siinä oli ollut. Ei sillä pakkoelämällä ollut enää rakkauden kanssa mitään tekemistä. Ei edes sellaisen kumppanillisen ei-seksuaalisen rakkauden.

Mies uhkaili minuakin vaikka millä. Hän tiesi että lapset on minulle tärkeintä, joten tottakai hän uhkaili minua heidän kautta. Nyt kun erosta on muutama vuosi ja hänellä on uusi nainen, hänellä ei ole enää mitään poltetta nähdä heitä enempää kuin sovittu (ei usein edes sitä) vaikka erossa vänkäsi viikko-viikko järjestelyä. Äiti oli terävä ja sanoi minulle, että mies ei vaan haluaisi maksaa elareita.

Älä siis tunne syyllisyyttä että pidät puolesi. Muista että aina voit antaa lasten olla hänellä enemmän, jos hän jostain syystä raitistuisi ja muuttuisi ihanneisäksi.

Koska olemme realisteja, turvaat lasten olot kuitenkin paremmin kun pidät heidät pääosin itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Erot on aina rumia. Et saa mielenrauhaa vuosiin vaikka eroat. Ottaisin jopa oman huoneen ja tilan ja hoitaisin lapset siinä kotioloissa, kulississa niin sanotusti, kunnes ovat vähintään teini-iässä. Olen eronnut, kun lapsi oli 2 vuotias ja vielä viisi vuotta, niin hän on täysi-ikäinen. Se on pitkänsitkeä yhteishuoltajuus se, ei kivaa ollenkaan. Meillä oli niin ahdasta, ettei sellainen yhteisasuminen kulissiliitto sopinut, ei ollut yhtään omaa rauhaa. Isommassa talossa se käy.

Aika kylmä neuvo. Minulla olisi itsellä mennyt mielenterveys tuollaisessa järjestelyssä. Toi voisi toimia jos molemmat ymmärtäisi sen kulissiksi ja antaisi toisen olla. Mutta meillä mies lyttäsi minua kaiken aikaa, yöllä kotiin humalassa tultuaan herätti minut haastaakseen aggressiivisesti riitaa. Eikä muistanut sitä itse aamulla. Sanoi että kuvittelen asioita, ja olen itse hankala ja outo jne jne. Varmaan sitä mitä gaslightingiksi sanotaan. Uskotteli että edes ystäväni eivät oikeasti haluaisi olla seurassani ja niin edelleen. Jos olisin vielä jäänyt siihen vuosiksi niin olisin romahtanut henkisesti enkä olisi ikinä enää pystynyt lähtemään.

Että harkitse vähän mitä ihmisille neuvot.

Sitä paitsi noista on täälläkin tarinoita, että ollut kauhea ahdistava kylmän sodan kasvuympäristö. Lapset jälkeen päin toivovat että olisivat eronneet.

Itse sain mielenrauhan eron jälkeen välittömästi, kunhan lakkasin hätkähtämästä yöllä hereille, ahdistuneena ennen kuin muistin ettei minun ikinä enää tarvitse asua sen miehen kanssa.

Eikä hän koskaan edes lyönyt, ei tarvitse kun väkivalta on henkistä.

Miehesi ja toivottavasti pian ex-miehesi on täysi ääliö, joka käyttää kliseisiä sanoja sinua vastaan kuten että lapset kärsii erosta tai että vie lapset. Jos miehen alkoholinkäyttö on lisääntynyt niin tuskin lapset nyt hänelle menee ja jos ei ole huolehtinut omasta osuudestaan niin näyttää kyllä siltä että mies ei halua erota koska pelkää menettävänsä kodin- ja lastenhoitajan. Et ole ensimmäinen etkä valitettavasti viimeinen, jolla on tämmöinen ongelma. Ero on ratkaisu ja suosittelen kuten moni muukin täällä että ammattilainen apuun vain.

    Olen itse nähnyt, kuinka yksi pariskunta ei eroa muka lapsensa takia (ovat toistensa ensimmäisiä ja kouluttamattomia nuoria aikuisia, tai toinen opiskelee nykyään) Äiti halusi erota, isä ei (mikä selkeästi johtuu siitä, että ei tiedä, miten eletään omaa elämää. Muutettu suoraan kotoa yhteen) Äiti kertoi että lapsen takia eivät eroa (tai niin väittää, ei halua menettää lapsenhoitajaa tai kodinhoitajaa, joka on tässä tilanteessa mies, joka mielestäni ansaitsee parempaa.). Itse olen kannustanut eroamaan, koska tapa, miten mies ja nainen elävät, ei ole mielestäni lapsen kannalta hyvä. Äiti on kylmä miestä kohtaan ja määräilevä. Mies tekee kotityöt, hoitaa pääosin lasta ja samalla opiskelee. Äiti pelailee ja aika tyytymättömästi lastaan hoitaa. Lapsi on usein toisen vanhemmilla. Olisi miettinyt ennen kuin lasta alkoi tehdä vaikka jo silloin tilanne oli aika huono tai sitten tässä kävi sellainen typerä keino (tehdään lapsi joka yhdistää meidät tai muu lapsellinen ajatus, sitäkin tullut nähtyä nuorten keskuudessa). Uskon että teet paremin kuin nämä.

    Tämänkaltaiset tilanteet ovat kuitenkin olleet minulle joitakin esimerkkejä tai että haluan toimia paremmin. Tai ainakin pyrin siihen, koska vaikka koittaisikin toimia viisaasti, joskus se ei ehkä riitä. Olen itse vasta nuori yksinasuva, mutta parisuhteessa oleva opiskelija, joten voin vain kuvitella, kuinka kurjaan tilanteeseen olet joutunut. Kyllä sinä selviät, kunhan pidät puolesi ja teet, mitä täytyy. Mies ei ansaitse sinua eikä lapset tuollaista isää, joka ei tajua ottaa vastuuta. Olet parempi vaihtoehto lapsille huoltajana kuin hän. Selviät kyllä! Olet tekemässä mielestäni oikein!

Kiitos näistä sanoista!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tollaset kiusaaja(ex)miehet vastaa siihen, jos sanoo :"Mua ei haittaa sun temppuilut, mutta lapsia kyllä. Että haluatko todella olla pikkumainen ja ilkeyttäsi pilata lasten elämän?"

En ole ap, mutta mun tapauksessa mies oli sitä mieltä, että miniähän se lapsen elämän pilaan, kun haluan erota, samankaltainen tilanne silloin kun ap:lla. Kaikki käännettiin minua vastaan, kuten aina siihenkin saakka. Mies ei ollut lapsen kanssa kuin ehkä 1/10 siitä ajasta, mitä minä, mutta hänen mielestään hän hoiti enemmän ja ylipäätään teki kaiken, minä en mitään. MInkäänlaista oikeaa keskustelua ei päässyt käymään, vaan mies tahallaan vesitti kaiken.

Yritin siis vastata tähän viestiin. Miehen mielestä minä rikon perheen, jos haen eroa. Hänen mielestään minulla on harhainen käsitys perhe-elämästä ja ylipäänsä siitä miten paljon isät osallistuvat lastensa elämään.

ap

Kyllä itsellä isänä menee perhe töiden ja harrastusten edelle ja lasten kanssa vietetään paljon aikaa. Tuntuu myös, että töissä on muilla perheellisillä miehillä paljon samanlaiset fiilikset. Sanoisin siis, että ennemmin miehelläsi on harhainen käsitys siitä kuinka paljon isät osallistuvat lastensa elämään.

hyvää päivää mitä kommentteja tässä ketjussa on. älkää nyt hyvät naiset ihmetelkö, jos ex-miehestä kuoriutuu eron yhteydessä hirviö, jos läväytätte pöytään vuosien kirjanpidon, salaa nauhoitetut keskustelut ym. vaikea kuvitella pahempaa loukkausta ja siinä varmasti järki jää kostonhimolle normaalillakin ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

hyvää päivää mitä kommentteja tässä ketjussa on. älkää nyt hyvät naiset ihmetelkö, jos ex-miehestä kuoriutuu eron yhteydessä hirviö, jos läväytätte pöytään vuosien kirjanpidon, salaa nauhoitetut keskustelut ym. vaikea kuvitella pahempaa loukkausta ja siinä varmasti järki jää kostonhimolle normaalillakin ihmisellä.

tämä

Vastasitko edellinen itsellesi...? 😝

bump