Hyiii mitä sain selville.

eipä meillä ainakaan riitä pelkkä vesi jos on esim. jauhelihaa pannulla paistanut, olipa kuinka teflonia, aika ököksi jäisi jos ei tiskiaineella pesisi

XD

Teflonastiat kansineen DI-huuhdellaan useita kertoja ja käytetään ultraääntä 5-10 min. Tarvittaessa voi laittaa tipan HCl:ää, mutta muista, että se syövyttää metallia. Puhdista hyvin myös astioiden yläreuna. Huuhtele myös kiekon pidin eli dipper. Tarvittaessa ultraäänipesu.

Eri liuoksille on omat astiat.

Eri kemikaaleille on omat mitta-astiat.

Mitta-astiat huuhdellaan 3 kertaa DI-vedellä.

Kemikaalit kaadetaan nopeasti astiaan välttäen seisottamista.

Pesut tehdään aina juuri ennen prosessointia.

Astiat, joissa lukee " DI" ei saa käyttää muuhun kuin DI vesipesuun, säilytetään kaapissa.

Vesilaitoksen suutinta ei saa likastaa eikä koskea millään.

Kiekko pitimeen ja huuhtelu kaatamalla DI-vettä lasiastiasta.

Vältettävä turhia liikkeitä ja heilutuksia.

Kiekko pyrittävä pitämään koko ajan puhtaalla alueella (laminaarikaappi).

Teflon astiat pyrittävä pitämään laminaarikaapeissa tai tavallisessa kaapissa. Tavaroita ei saa jättää pöydille.

Astioiden kannet on suljettava hyvin samoin pullojen korkit haihtumisen ja partikkelien pääsyn estämiseksi.

Kiekoa voi muissa tilanteissa huuhtoa DI-vedellä, johon voi laittaa tipan HCl:ää. On huomattava, että HCl syövyttää metalleja (tiskipöytä,kuivatusuuni jne.), on lopuksi vielä kiekko huuhdeltava DI-vedellä.

Alumiinipintaista kiekkoa voi käsitellä vain DI-vedellä, IPA:lla ja asetonilla. Se ei kestä myöskään mekaanista liikettä.

Vierailija:

Soikeaksiko sen pannun virutat =))))?

What? Viruttaa=huuhtoa

Kyllä esim. marinadeista jää jälki pannuun, vaikkei sitä huomaisikaan huuhdellessa. Kun pyyhkäiset pannua huuhtelun jälkeen paperilla, paperi onkin marinadissa tms.

En tiedä onko oikein tai väärin. Meillä toinen pannu nyt menossa. Ensimmäinen kesti kymmen vuotta.

" PTFE:n eli ¿teflonin¿ hoitoon pätee samat asiat kuin valurautaankin; ei huippulämpöjä, ei tyhjänä lämmittämistä, ei naarmuttamista ja pesu vain vedellä ja harjalla. Oikein hoidettuna siihen alkaa itse asiassa muodostua luonnollista paistopintaa, hieman valuraudan tapaan. Se on kuitenkin varsin heikkoa. Sopii parhaiten ns. kevyeen paistamiseen; ruuan lämmittäminen, munaruuat, vihannekset, jopa perunat ilman rasvaa, jne. On tärkeää huomioida, että KAIKKI tarttumattomat pinnat ovat kuluvaa materiaalia ja hyvin helppoja pilata."

" Paistinpannujen laaja kirjo



Ennen vanhaan, hyvään aikaan oli vain paistinpannuja. Sittemmin kehitys on kulkenut mm. avaruustekniikan kautta tuoden markkinoille vaikka minkä sortin pannuja. Edelleenkin on kuitenkin voimassa vanha laki; oikea paistinpannu on rautaa, sillä rauta on ainoa materiaali, joka varastoi lämpöä oikealla tavalla ja jakaa sen mahdollisimman tasaisesti. Näin se myös tasoittaa lämpölähteen aiheuttaman epätasaisen lämmönjakauman.



Reilun neljännesvuosisadan aikana on keittovälinemarkkinoilla vallannut runsaasti osuutta tarttumattomat pinnoitteet. Lähinnä nimellä Teflon, joka on amerikkalaisen Du Pontin tavaramerkki. Kyse on PTFE-muovista (polytetrafluorietyleeni). Se on pehmeää muovia, jonka haihtumispiste on n. 275 astetta. PTFE:tä käytetään mitä moninaisimmissa liukupinnoissa vähentämässä kitkaa, jopa moottorin polttoaineessa. Keittoastioissa ja paistinpannuissa se on yleistynyt lähinnä alumiinin pinnoitteena.





RAUTA



Valurauta on tietenkin se vanha kunnon rautapannun materiaali ja hyvin valmistettuna se onkin ihanteellinen. Hyvä valurautapannu on raskas sillä raudan massa on juuri se joka varastoi lämmön ja antaa sen oikea paistoefektin. Valurauta on huokoinen materiaali ja vaati asiantuntevan ja hellävaraisen käsittelyn. Paistettaessa käytettävät rasvat muodostavat ajan mittaan pannun pintaan ns. luonnollisen paistopinnan ja mitä parempi pinta sen helpompi pannu on käsitellä. Nykyajan huippulaatua edustavat valurautatuotteet yleensä emaloidaan, jotta pannu tai pata olisi helpompi käsitellä. On kuitenkin huomattava, että emaloitu tuote vaatii yhtä hellävaraisen käsittelyn kuin emaloimatonkin, sillä emali on myös sangen huokoinen materiaali.



Heikkolaatuinen valurautapannu voi olla niin epätasaista valua, että lämpö ei jakaudu tasaisesti ja pannu saattaa jopa vuotaa.



Raskaassa rautasarjassa on saksalainen Silit kehittänyt rautapannun hieman toisenlaisella konseptilla. Pian kuusikymmentä vuotta vanha Silit-rautapannu on stanssattu vahvasta teräslevystä, ns. mustaa rautaa. Silitin pannut ja keittovälineet on pinnoitettu lasikeraamisella pinnoitteella, joka on paljon terästäkin kovempaa, eikä siinä ole minkäänlaista huokoisuutta. Se ei siis ime mitään ja on näin ollen helppo huollettava ja hygieeninen, eikä sitä voida pilata normaalikäytössä.



Rautapannuja ovat myös pinnoittamattomat teräspannut, joita käytetään enemmänkin laitoskeittiöpuolella. Niitä hoidetaan samoin kuin valurautaa.



Paistinpannuja valmistetaan myös ruostumattomasta teräksestä. Ne yleensä kiillotetaan enemmän tai vähemmän, jolloin niiden ruskistusominaisuudet ovat sangen puutteelliset. Niitä käytetäänkin etenkin kuumalla öljyllä paistettaessa sekä liekityksessä. Vankan rakenteensa ansiosta ne myös kestävät pitkää liedellä oloa.





KUPARI



Kupari alkaa jo olla mennyttä aikaa. Kuparilla on kohtalaisen hyvät lämpöominaisuudet. Koska se vaatii neutraalin pinnan, joka nykyään on ruostumaton teräs, sen valmistus on jo sen verran vaativaa, että laadukkaan pannun hinta alkaa olla sen verran korkea, ettei kuparipannu enää ole oikein kilpailukykyinen. Sen suurin etu onkin kaunis ja nostalginen ulkonäkö.





ALUMIINI



Alumiini on lukumääräisesti katsottuna ylivoimaisesti eniten käytetty pannumateriaali. Joka marketin ja tavaratalon pannuosastot pursuavat toinen toistaan ihmeellisempiä tuotteita, tai sitten harrastetaan hillitöntä hintasotaa. Tavallinen jokamiehen pannu on siellä kympin hintaluokissa ja on ¿teflonoitu¿. Laadukkaammat pannut ovat jo jopa lähellä satasen hintaluokkaa.



Viime vuosina ovat voimakkaasti yleistynyt painevaletusta alumiinista valmistetut pannut, jotka on pinnoitettu ensin titaanikeraamisella, hyvin ohuella pinnoitteella joka antaa PTFE- muoville hyvän pohjan. Tästä syystä niitä kutsutaan harhaanjohtavasti ¿titaanipannuiksi¿. Alumiini on keveytensä johdosta helppo käsitellä. Jo siksi se on sangen suosittu. Kokonaan toinen juttu on sitten pinnoitteen hyöty. Alumiini on myös hyvin nopea lämmönjohtaja. Siksi se myös vaatii huolellista käyttöä, sillä se on sangen helppo pilata.





PINNOITTEET



EMALI on keraaminen pinnoite, joka ei siedä kovia kolhuja eikä huippulämpöjä. Huolellisesti hoidettuna se kuitenkin helpottaa valuraudan käyttöä ja jopa parantaa paisto-ominaisuuksia.

Ei kovia kolhuja. Ei huippulämpöjä, eikä kuumenneta pannua tyhjänä. Pesu pelkällä vedellä ja harjalla.



SILARGAN on Silitin kehittämä ainutlaatuinen pinnoite, joka valmistetaan kuudesta mineraalista. Sangen monimutkaisen ja vaativan prosessin jälkeen massa levitetään astian pinnalle ja paistetaan lähes tuhannen asteen lämmössä. Tulos on äärimmäisen kova, vailla mitään huokoisuutta. Helppohoitoinen ja hygieeninen, ehdottoman neutraali ja käytännössä ikuinen.



PTFE:n eli ¿teflonin¿ hoitoon pätee samat asiat kuin valurautaankin; ei huippulämpöjä, ei tyhjänä lämmittämistä, ei naarmuttamista ja pesu vain vedellä ja harjalla. Oikein hoidettuna siihen alkaa itse asiassa muodostua luonnollista paistopintaa, hieman valuraudan tapaan. Se on kuitenkin varsin heikkoa. Sopii parhaiten ns. kevyeen paistamiseen; ruuan lämmittäminen, munaruuat, vihannekset, jopa perunat ilman rasvaa, jne. On tärkeää huomioida, että KAIKKI tarttumattomat pinnat ovat kuluvaa materiaalia ja hyvin helppoja pilata.





VIELÄ HIEMAN PAISTAMISESTA



*Paistaminen on nopeaa kypsyttämistä noin 150-190 asteen lämmössä.

*Paistamisen tarkoituksena on saada ruoka-aineen pinta ruskistettua, jolloin myös solunesteet pysyvät hyvin paikallaan. Tässä prosessissa syntyy myös oikea maku.

*Kun proteiinit, entsyymit, sokerit jne, kypsyvät, ne juuri antavat sen oikea maun, joka ei välttämättä tarvitse enää muita mausteita.

*Tarttumattomalla pinnalla ei synny oikeaa paistoilmiötä, vaan esim. pihvi kiehuu omassa liemessään.

*Paistaminen kiiltävällä, ruostumattoman teräksen pinnalla, on enemmänkin käristämistä, mikä on otettava huomioon ruokaa suunniteltaessa."

Lihasta irtoaa suolaa, kyse ei siis ole vain mahdollisesti lisätystä suolasta.

Siksi pesen teflonpannun pesuaineella (hellävaraisesti käsin) ja rasvailen välillä erikseen.

ostin juuri Hackmanin uuden teflonpannun ja hoito-ohjeissa nimenomaan sanotaan, että puhdistus käytön jälkeen miedolla pesuaineella.

olen kuullut että teflonin pinta pysyy pidempään parempana kun sen pesee käytön jälkeen?

Oonkin luullut pilaavani mun teflon pannut, kun oon ne tiskiaineella tiskannut. En nyt ilmeisesti olekkaan?!

Joskus, harvemmin pesuaineella. Rasva pitää pohjaa kunnossa

ainakaan jos on kunnossa. Ei kait pannuja pitäisi kauheasti kuurata ettei pinnoitteet kulu. Mä pesen tosin teflonit käsitiskiaineella mutten valurautaista.

Mun anoppi pistää muuten vielä paremmaksi. ;) Hän ei pese yleiskonettaan, jolla tekee taikinat. Vanhat rasvat muhii siellä...

Saitko selville, että otsikkon ei kuulu laittaa pistettä

Valurautapannunkin pesin aina astianpesuaineella. Pannuja saakin vaihtaa sitten useasti...

samalla nyhjäisellä rätillä pyyhitään pöydät (varmaan keittiön lattiatkin) ja sitten tiskataan astiat, tiskikonetta ei ole (kuulemma periaatteesta).

Käyttää vielä minimaalisen vähän vettä pesuun ja huuhteluun, pienet tilkat vettä altaiden pohjalla isollekin astiamäärälle.

Olen lukenut, että keittiörätti on useimmiten kodin pahin bakteeripesä...

Vierailija:

Valurautapannunkin pesin aina astianpesuaineella. Pannuja saakin vaihtaa sitten useasti...

Soikeaksiko sen pannun virutat =))))?



What? Viruttaa=huuhtoa