Lue keskustelun säännöt.
Olemmeko me vanhempina itsekkäitä mikäli emme anna lapsiamme isovanhempiensa luokse yökylään?
21.03.2018 |
Kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Harvoin ovat muutenkaan hoidossa päivisinkin, yöstä puhumattakaan. Toimimmeko tässä jotenkin väärin kun emme halua lapsiamme jättää isovanhempien hoitoon? On vähän sellaista kommenttia nimittäin isovanhemmilta tullut. Saavat toki enemmän kuin mielellään tulla meillä käymään ja mekin vierailemme heidän luona ja joskus saavat päiväseltään lapsia vahtia pari tuntia.
Kommentit (33)
Lapset ovat vielä pieniä. Ehtii sinne myöhemminkin. Vanhempina toimitte sen mukaan, mikä itsestä tuntuu turvalliselta ja oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ette tarvitse heiltä lastenhoitoapua. Siis jatkossakaan.
Ovatko he isovanhempia äidin vai isän puolelta? Mietin vain että onko tällä seikalla joku merkitys tässä asiassa.
Ette todellakaan ole! Ottakaa muutkin pienten lasten vanhemmat esimerkkiä näistä vanhemmista, älkääkä aina lykätkö niitä pieniä, tai vähän isompiakin, lapsia isovanhempien riesaksi!!
Olette. Jos isovanhemmat eivät olet tehneet mitään sellaista, miksi ette olisi muuten väleissä tai voisi luottaa heihin, on mielestäni väärin kieltää yökyläilyjä. Haluatko vieraannuttaa lapsesi isovanhemmista? Mikä siinä on ongelma? Lapselle varmasti iloinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai riesaksi, jos ovat itse toivoneet yökyläilyä? Luetun ymmärtäminen taas huipussaan.
Miksi ette anna?
Omasta puolestani voin sanoa että meidän lapset ovat olleet mummulassa joka toinen lauantai pienestä asti. Isovanhemmilla on todella löheiset välit lastenlapsiin ja ihanat muistot.
Toki teette niinkuin itse haluatte mutta kun olen itse ollut todella läheinen mummuni kanssa niin haluan sen suoda lapsillenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette te itsekkäitä ole. Mutta toisaalta, jos isovanhemmat ovat luotettavia ja lapset haluaisivat kylään, niin miksi ei?
No ei ole pakko antaa. Mikäs kiire tuossa on? Ei yökyläilemättömyys mitenkään vieraannuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ole.
Meillä on pian kolmevuotias lapsi joka ei ole koskaan ollut yötä isovanhemmilla. Välit on erittäin hyvät ja läheiset sekä luottamus toimii mutta emme ole nähneet vielä mitään syytä yökyläilylle. Lapsi tosin nukahtaa vain minun nukutukseeni ja kaipaa aina minua yöllä herätessään, mutta silti. Yökyläilyjen aika on sitten aikanaan. Lapsi on vielä niin pieni. Päivisin tavataan usein ja on annettu hoitaa jos meillä vanhemmilla menoa.
En ymmärrä miksi juuri yökyläily olisi joku merkki läheisyydestä ja luottamuksesta. Etteikö sitä voisi olla jos ei pientä pari vuotiasta anna yöksi hoitoon. Puhumattakaan siitä että se olisi jotain vieraannuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Ette ole.
Meillä on pian kolmevuotias lapsi joka ei ole koskaan ollut yötä isovanhemmilla. Välit on erittäin hyvät ja läheiset sekä luottamus toimii mutta emme ole nähneet vielä mitään syytä yökyläilylle. Lapsi tosin nukahtaa vain minun nukutukseeni ja kaipaa aina minua yöllä herätessään, mutta silti. Yökyläilyjen aika on sitten aikanaan. Lapsi on vielä niin pieni. Päivisin tavataan usein ja on annettu hoitaa jos meillä vanhemmilla menoa.
En ymmärrä miksi juuri yökyläily olisi joku merkki läheisyydestä ja luottamuksesta. Etteikö sitä voisi olla jos ei pientä pari vuotiasta anna yöksi hoitoon. Puhumattakaan siitä että se olisi jotain vieraannuttamista.
Minä ahdistuisin tuollaisesta, siis että olisin kasvattanut lapsen niin kiinni minuun että ei pysty ilman minua nukkumaan ja kaipaa yölläkin. Minusta olisi kauheaa jos lapsella ei olisi ketään toista läheistä aikuista keneen uskaltaa turvata. Mitä jos sinulle tapahtuu jotain, joudut sairaalaan, mietitkö koskaan minkälaisen trauman lapsi voi saada?
Meillä myös isä on lapselle yhtä läheinen kuin minä, lapsi luottaa täysin isäänsä ja nyt kun on 3.v haluamme lisää turvallisia ja välittäviä ihmisiä hänelle. Siksi hän menee mummulaan kerran kuussa, kannustamme häntä ja heillä on ollut todella kivaa mummun kanssa. Mielestäni mummun ja lapsen välinen suhde on kiintynyt sen jälkeen kun ovat viettäneet kahden keskistä aikaa ja lapsi uskaltaa jäädä mummulaan yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole.
Meillä on pian kolmevuotias lapsi joka ei ole koskaan ollut yötä isovanhemmilla. Välit on erittäin hyvät ja läheiset sekä luottamus toimii mutta emme ole nähneet vielä mitään syytä yökyläilylle. Lapsi tosin nukahtaa vain minun nukutukseeni ja kaipaa aina minua yöllä herätessään, mutta silti. Yökyläilyjen aika on sitten aikanaan. Lapsi on vielä niin pieni. Päivisin tavataan usein ja on annettu hoitaa jos meillä vanhemmilla menoa.
En ymmärrä miksi juuri yökyläily olisi joku merkki läheisyydestä ja luottamuksesta. Etteikö sitä voisi olla jos ei pientä pari vuotiasta anna yöksi hoitoon. Puhumattakaan siitä että se olisi jotain vieraannuttamista.Minä ahdistuisin tuollaisesta, siis että olisin kasvattanut lapsen niin kiinni minuun että ei pysty ilman minua nukkumaan ja kaipaa yölläkin. Minusta olisi kauheaa jos lapsella ei olisi ketään toista läheistä aikuista keneen uskaltaa turvata. Mitä jos sinulle tapahtuu jotain, joudut sairaalaan, mietitkö koskaan minkälaisen trauman lapsi voi saada?
Meillä myös isä on lapselle yhtä läheinen kuin minä, lapsi luottaa täysin isäänsä ja nyt kun on 3.v haluamme lisää turvallisia ja välittäviä ihmisiä hänelle. Siksi hän menee mummulaan kerran kuussa, kannustamme häntä ja heillä on ollut todella kivaa mummun kanssa. Mielestäni mummun ja lapsen välinen suhde on kiintynyt sen jälkeen kun ovat viettäneet kahden keskistä aikaa ja lapsi uskaltaa jäädä mummulaan yöksi.
Lapsella on isä, johon voi turvata ihan yhtä lailla kuin minuun. Ei traumatisoidu siitä jos minä joutuisin olemaan kotoa pois. Isä tekee usein ilta/yötyötä joten sen puolesta nukutukset ja yöheräilyt on paljolti minun kontollani. Mutta onnistuu tarpeen tullen isältä myös.
Isovanhemmat on saaneet lasta hoitaa niin että meillä on ollut myöhäinen meno, mutta eivät ole onnistuneet saada lasta nukkumaan, lopputuloksena se että lapsi valvoo vieläkin kun olemme puolen yön paikkeilla kotiin tulleet. Koemme ettei hän ole yökyläilylle vielä valmis. Saa kasvaa ensin vielä. Eikä meillä isovanhemmatkaan ole vielä yökyläilyjen ehdotelleet. Veikkaan että hekin haluavat odotella vielä.
Äidin puolelta on isovanhemmat, isänpuolen isovanhempia ei ole oikeastaan. Ja minulla kanta asiaan on ollut se että sitten kun lapsi itse osaa ilmaista että haluaa mennä yökylään niin saa kyllä mennä, mutta vielä kun kyse olisi vain isovanhempien halusta niin en näe pakottavaa tarvetta yökyläilylle.
Lastenhoitoapu päivisin on välillä tullut tarpeeseenkin ja olen erittäin kiitollinen siitä, mutta kyse oli nyt yökyläilystä ja siihen painostamisesta isovanhempien puolelta.
Ja ei, en halua vieraannuttaa mutta en koe että on minun velvollisuus sysätä lapsia yökylään mikäli ei ole pakottavaa tarvetta vielä. Juurihan sanoin että lapset tapaa isovanhempiaan ja vieraillaan puolin ja toisin. Miksi se yökyläilymättömyys siis olisi vieraannuttamista? Lämpimät välit on isovanhemmilla ja lapsilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän luulen että nyt on sinun appivanhemmista kyse. Meillä lapsi oli minun vanhemmilla yötä jo puolivuotiaana.
Lapsi kokee sen turvalliseksi jos on ollut isovanhempien kanssa paljon.
Et ole itsekäs isovanhempia kohtaan vaan lasta kohtaan jolle et salli muita läheisiä kuin sinä. Oletko omistava ja mustasukkainen.
Teette ihan just niinkuin teistä tuntuu parhaalle. Jos osaat perustella kantasi noin, niin miksi kysyt muiden mielipidettä?
Meillä lapsi on ollut eka kertaa yötä isovanhemmilla hieman vaille kolmevuotiaana. Tuntui minusta pahalle, mutta lapsi tykkäsi. Ja jotenkin itse tajusin, että lapsi ansaitsee saada omia muistoja, omia hetkiä ja kokemuksia läheisten ihmisten kanssa, ilman että minä tai isänsä on paikalla ja kuviossa mukana. Se oivallus helpotti. Mutta lapset ovat erilaisia, jokainen aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Äidin puolelta on isovanhemmat, isänpuolen isovanhempia ei ole oikeastaan. Ja minulla kanta asiaan on ollut se että sitten kun lapsi itse osaa ilmaista että haluaa mennä yökylään niin saa kyllä mennä, mutta vielä kun kyse olisi vain isovanhempien halusta niin en näe pakottavaa tarvetta yökyläilylle.
Lastenhoitoapu päivisin on välillä tullut tarpeeseenkin ja olen erittäin kiitollinen siitä, mutta kyse oli nyt yökyläilystä ja siihen painostamisesta isovanhempien puolelta.
Ja ei, en halua vieraannuttaa mutta en koe että on minun velvollisuus sysätä lapsia yökylään mikäli ei ole pakottavaa tarvetta vielä. Juurihan sanoin että lapset tapaa isovanhempiaan ja vieraillaan puolin ja toisin. Miksi se yökyläilymättömyys siis olisi vieraannuttamista? Lämpimät välit on isovanhemmilla ja lapsilla.
Ap
Turha kiirehtiä, yökylään ehtii vielä monta kertaa. En kyllä välttämättä odottaisi, että lapsi osaa pyytää itse, vaan jossain vaiheessa voisi ihan kysyä, haluaako yökylään mummolaan. Mutta siis senkään suhteen ei ole vielä mikään kiire.
En kyllä yhtään ymmärrä näitä jatkuvia ketjuja pienten lasten yökyläilystä isovanhempien luona. En ymmärrä vanhempien tarvetta lykätä lapsia yökylään, enkä isovanhempien vaatimuksia saada lapsenlapsia yökylään.
Omassa perheessä yökyläilyt ovat tapahtuneet luonnollisesti tarpeen mukaan, eikä niistä ole tehty sen kummallisempaa numeroa. Isovanhempina ei olisi tullut mieleemmekään erityisesti pyytää lastenlapsia yökylään, aina on lapsillamme ollut ihan tarpeeksi tarvetta saada lapsensa joskus hoitoon yön yli.
No, ehkä joillain vanhemmilla ei ole tarvetta saada lapsiaan yöksi hoitoon ja joillakin isovanhemmilla on joku ihme tarve saada lapsenlapset luokseen, joten tällaisestakin asiasta tulee skismaa.
Itse olen ollut ensimmäisen kerran pois yötä kotoa mennessäni rippikoululeirille (-60-luvulla). Yhtään ei ole aikaisempi yökyläilemättömyys vaikuttanut mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä yhtään ymmärrä näitä jatkuvia ketjuja pienten lasten yökyläilystä isovanhempien luona. En ymmärrä vanhempien tarvetta lykätä lapsia yökylään, enkä isovanhempien vaatimuksia saada lapsenlapsia yökylään.
Omassa perheessä yökyläilyt ovat tapahtuneet luonnollisesti tarpeen mukaan, eikä niistä ole tehty sen kummallisempaa numeroa. Isovanhempina ei olisi tullut mieleemmekään erityisesti pyytää lastenlapsia yökylään, aina on lapsillamme ollut ihan tarpeeksi tarvetta saada lapsensa joskus hoitoon yön yli.
No, ehkä joillain vanhemmilla ei ole tarvetta saada lapsiaan yöksi hoitoon ja joillakin isovanhemmilla on joku ihme tarve saada lapsenlapset luokseen, joten tällaisestakin asiasta tulee skismaa.
Itse olen ollut ensimmäisen kerran pois yötä kotoa mennessäni rippikoululeirille (-60-luvulla). Yhtään ei ole aikaisempi yökyläilemättömyys vaikuttanut mihinkään.
Meillä ei ainakaan ole mikään tarve mihinkään, vaan kaikki lähtee halusta. Lapsi haluaa mennä mummulaan yöksi. Miksi minä sitä kieltäisin?
Lapsi on nyt siis hiukan alle 3- vuotias ja on silloin tällöin mummulassa yötä.
Siis tehän ootte just superepäitsekkäitä! Teillä olis mahdollisuus olla kahdestaan yksi yö ilman lapsia (esim syömään kivaan ravintolaan, sitten vaikka leffaan ja loppuyöksi kotiin sekstailemaan joka huoneessa ja joka asennossa ilman pelkoa että lapset herää, aamulla nukutte pitkään ja suoritatte vielä perusteellisen aamupanon), mutta kieltäydytte tästä.
Tarkemmin mietittyäni, ette te ole edes supereitsekkäitä vaan taidatte olla vaan vähän typeryksiä....
Ette ole.