Lue keskustelun säännöt.
Menin lähihoitajan töihin ja yllätyin siitä, miten paljon tästä työstä tykkään!
21.03.2018 |
Olen ihan oikeasti todella yllättynyt. En periaatteessa aikaisemmin ajatellut, että haluaisin missään nimessä olla vanhustenhoidossa perushoitoa tehden, eli sitä kaikista rankinta hommaa.
Tein vuosia muita hommia. Semmosia hommia, jotka ei ollu pätkääkään ihmisläheisiä, ei tarvittu sosiaalisuutta, vastuu pyöreä nolla, ei tarvinnut nähdä eritteitä jne.
En edes ole mikään hoivaajaluonne. Olen kuitenkin töissä todella huolehtiva ja vanhukset ovat sanoneet, että tykkäävät hirveästi minusta. Olen myös itse huomannut, että he oikeasti pitävät minusta. Ja mikä parasta, mä oikeasti tykkään mun työstä! Meen aina töihin tyytyväisenä.
Kommentit (20)
Ilahduttavaa! Ihmisestä näkee, jos hän pitää työstään, joten hoidettavat ihmiset ovat varmasti tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä/minkälaisissa paikoissa aiemmin työskentelit?
Perushoito on kivaa duunia ja asiakkaat mainioita.
Kehitysvammalaitoksissa on myös tosi hauskaa olla töissä.
Paljon kivoja muistoja.
T. Sairaanhoitaja.
Virkistävän positiivinen aloitus kerrankin. Tuli hyvälle mielelle kun luki kirjoitustasi:) Hienoa että tykkäät työstäsi:)
Itse vaihdoin toimistotyöstä kauppaan. Ja voin rehellisesti todeta että paras päätös kyllä oli, tykkään asiakkaista ja työstäni enkä ole koskaan ollut töissä huonolla tuulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin hoitotöissä kauan ennenkuin valmistuin sairaanhoitajaksi. Suomessa ja Ruotsissa. Laitoksissa.
Ei nykyäänkään koulutusta tarvita ainakaan Kainuun pikkukunnissa, tarve on niin suuri.
Minäkin olen lh ja pidän työstäni. Työskentelen muistisairaiden parissa, suurin osa heistä tarvitsee apua ihan kaikessa, osa taas on sitten vähän paremmassa kunnossa (vielä). Työstäni tykkään paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin tykkään lähihoitajan työstäni. Sen sijaan en pidä ikävistä työtovereista, osaamattomista pomoista ja ilkeistä omaisista. Työ ja hoidettavat ovat ihania, mutta nämä kaikki muut asiat saivat mut palamaan loppuun. Nyt äippälomalla ja todennäköisesti uudet opinnot edessä.
Kun sanot ap ettet ole hoicaajatyyppi voi olla se sun voimavara. Et turhaan huolehdi ja murehdi vaan teet sen minkä pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin hoitotöissä kauan ennenkuin valmistuin sairaanhoitajaksi. Suomessa ja Ruotsissa. Laitoksissa.
Ei nykyäänkään koulutusta tarvita ainakaan Kainuun pikkukunnissa, tarve on niin suuri.
Ap:lla lienee lähärin koulutus kyllä? Tehnyt vaan muita hommia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen lh ja pidän työstäni. Työskentelen muistisairaiden parissa, suurin osa heistä tarvitsee apua ihan kaikessa, osa taas on sitten vähän paremmassa kunnossa (vielä). Työstäni tykkään paljon.
Lisään vielä, että olen tutustunut kaikkien meidän asukkaidemme elämänkertomuksiin ja historiaan. Tämä on auttanut minua ymmärtämään valtavan paljon enemmän heistä, ja heidän puheista. Paljon he toistelevat asioita menneisyydestään. Lisäksi joillakin heistä on rankempiakin asioita taustalla, ja itse mielessäni haluan ajatella "täällä sinun on hyvä olla", ja kohtelen jokaista asukasta todella kunnioittaen. Kun menee töihin tuntuu kun lähtisi ystäviään tapaamaan. Minulla on lottovoitto, sillä työporukkamme on aivan mahtava! Omaisten kanssa on omat ongelmansa, mutta suurin osa heistäkin on todella mukavia ja kiitollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen lh ja pidän työstäni. Työskentelen muistisairaiden parissa, suurin osa heistä tarvitsee apua ihan kaikessa, osa taas on sitten vähän paremmassa kunnossa (vielä). Työstäni tykkään paljon.
Lisään vielä, että olen tutustunut kaikkien meidän asukkaidemme elämänkertomuksiin ja historiaan. Tämä on auttanut minua ymmärtämään valtavan paljon enemmän heistä, ja heidän puheista. Paljon he toistelevat asioita menneisyydestään. Lisäksi joillakin heistä on rankempiakin asioita taustalla, ja itse mielessäni haluan ajatella "täällä sinun on hyvä olla", ja kohtelen jokaista asukasta todella kunnioittaen. Kun menee töihin tuntuu kun lähtisi ystäviään tapaamaan. Minulla on lottovoitto, sillä työporukkamme on aivan mahtava! Omaisten kanssa on omat ongelmansa, mutta suurin osa heistäkin on todella mukavia ja kiitollisia.
Tää homma menee yli, miks sua kiinnostaa noin paljon. tai siis, työt kuuluu työpaikalle, hyvä kun oot "tunnollinen" ja "omistautunut", mutta homma menee yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan oikeasti todella yllättynyt. En periaatteessa aikaisemmin ajatellut, että haluaisin missään nimessä olla vanhustenhoidossa perushoitoa tehden, eli sitä kaikista rankinta hommaa.
Tein vuosia muita hommia. Semmosia hommia, jotka ei ollu pätkääkään ihmisläheisiä, ei tarvittu sosiaalisuutta, vastuu pyöreä nolla, ei tarvinnut nähdä eritteitä jne.
En edes ole mikään hoivaajaluonne. Olen kuitenkin töissä todella huolehtiva ja vanhukset ovat sanoneet, että tykkäävät hirveästi minusta. Olen myös itse huomannut, että he oikeasti pitävät minusta. Ja mikä parasta, mä oikeasti tykkään mun työstä! Meen aina töihin tyytyväisenä.
Kyllä se siitä laantuu innostus, ja auttamisen ilo. Nauti nyt, ei se kauan kestä. Siitä pitää huolen esimiestaso, työkaverit, potilaat/asiakkaat ja heidän pätevät kaiken tietävät omaiset + muut työtäsi arvostelevat. Olet vain pahainen hoitaja, kaiken syntipukki, ja varjele jos uskallat ääneen sanoa tykkääväsi työstäsi, takavasemmalta pimennoista tulee joku ja pudottaa sut polvilleen muistuttaakseen ettei sinun tule tykätä työstäsi vaan itkien ja hammasta purren suoriutua jokaisesta tuskaisesta työvuorostasi.
Itsensä nostattaminen ei ole varsinkaan hoitoalalla mitenkään korkeassa suosiossa muiden silmissä. Kannattaa pitää kehut omana tietonaan ettei tule puukkoa selkään.😈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen lh ja pidän työstäni. Työskentelen muistisairaiden parissa, suurin osa heistä tarvitsee apua ihan kaikessa, osa taas on sitten vähän paremmassa kunnossa (vielä). Työstäni tykkään paljon.
Lisään vielä, että olen tutustunut kaikkien meidän asukkaidemme elämänkertomuksiin ja historiaan. Tämä on auttanut minua ymmärtämään valtavan paljon enemmän heistä, ja heidän puheista. Paljon he toistelevat asioita menneisyydestään. Lisäksi joillakin heistä on rankempiakin asioita taustalla, ja itse mielessäni haluan ajatella "täällä sinun on hyvä olla", ja kohtelen jokaista asukasta todella kunnioittaen. Kun menee töihin tuntuu kun lähtisi ystäviään tapaamaan. Minulla on lottovoitto, sillä työporukkamme on aivan mahtava! Omaisten kanssa on omat ongelmansa, mutta suurin osa heistäkin on todella mukavia ja kiitollisia.
Tää homma menee yli, miks sua kiinnostaa noin paljon. tai siis, työt kuuluu työpaikalle, hyvä kun oot "tunnollinen" ja "omistautunut", mutta homma menee yli.
Siis ihan töissä olen tutustunut. Työaikana. Eikä mene tippaakaan yli, mulla on paljon vapaa-aikaa ja teen paljo kaikenlaista muuta. Työt on työpaikalla.
Kylläpä jotkut on taas ilkeitä. Itsekin tunnen valtavasti hoitoalalla viihtyviä ihmisiä.. siis ihan hirveästi! Oikeastaan kaikki hoitajatutut lähihoitajasta ensihoitajaan asti oikeasti tykkää työstään! En tiedä miksi yleinen käsitys on se, että hoitajat inhoavat työtään ja työ on tuskaa. Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan oikeasti todella yllättynyt. En periaatteessa aikaisemmin ajatellut, että haluaisin missään nimessä olla vanhustenhoidossa perushoitoa tehden, eli sitä kaikista rankinta hommaa.
Tein vuosia muita hommia. Semmosia hommia, jotka ei ollu pätkääkään ihmisläheisiä, ei tarvittu sosiaalisuutta, vastuu pyöreä nolla, ei tarvinnut nähdä eritteitä jne.
En edes ole mikään hoivaajaluonne. Olen kuitenkin töissä todella huolehtiva ja vanhukset ovat sanoneet, että tykkäävät hirveästi minusta. Olen myös itse huomannut, että he oikeasti pitävät minusta. Ja mikä parasta, mä oikeasti tykkään mun työstä! Meen aina töihin tyytyväisenä.
Kyllä se siitä laantuu innostus, ja auttamisen ilo. Nauti nyt, ei se kauan kestä. Siitä pitää huolen esimiestaso, työkaverit, potilaat/asiakkaat ja heidän pätevät kaiken tietävät omaiset + muut työtäsi arvostelevat. Olet vain pahainen hoitaja, kaiken syntipukki, ja varjele jos uskallat ääneen sanoa tykkääväsi työstäsi, takavasemmalta pimennoista tulee joku ja pudottaa sut polvilleen muistuttaakseen ettei sinun tule tykätä työstäsi vaan itkien ja hammasta purren suoriutua jokaisesta tuskaisesta työvuorostasi.
Ja anna kun arvaan niin sinä saat suurta tyydytystä ja nautintoa olemalla pahanilmanlntu joka kraakuu ja vinkuu jokaiselle joka uskaltautuu keromaan kuinka on nauttinut työstään, että kai hän tai kuin meidän kaikkien pitää tiedää sekä muistaa ja alati tiedostaa, että työstä ei saa ikinä ja sanoa nauttivansa. - Jos joku hetkenkin nauttii, niin kyllä se on erinoamisen väärin työssä; kuuluu olla alati tylsää, kurjaa ja äärimmäisen ikävää. Muistaa, että on vain pieni maan matonen. Surkea tomumaja, joka viel joskus kuolee, ehkä o alle sadan vuoden päästä. Tai vo loukkaantua ja satutaa itsensä mahdolisesti myös jonkun toisen. Ainakin tekee tahtomattaan vahinkoja, joilla saattaa satutaa tai erehtyä Kyllä kyllä ihminen, joka kertoo iloitsevansa edes hetkenkin työstään, niin kyllä sillä täytyy viirata päässä. Ja kenties enemmän kun työpaikka ja työnkuva on sellainen jossa ei hirveästi pääse oksentamaan toisten päälle.. Ja jossa on hyvin tiukka hierarkiakin.
Mikä taho palkkaa ilman koulutusta?