Oletko saanut vahinkovauvan?

No ei sitä nyt tekemällä tehty, tottakai olin tietoinen ,että näin toimien uutta elämää syntyy. Jälkimmäiseen mahdoton tietää ,enkä sitä myöskään pohdi.

Ei se ole vahinko- vaan yllätysvauva!

En, tein abortin. Mulla oli jo kaksi suunnitellusti saatua lasta.

Olen saanut vahinko- tai yllätysvauvan noin kolme vuotta sitten. Raskausaika oli aivan kamala, masennuin (keskivaikea masennus) ja muserruin lähes toimintakyvyttömäksi.

Noin kk ennen synnytystä aloin voida paremmin ja meillä on asiat oikein hyvin. Työhön ja opiskeluihin palaaminen oli äitiysloman jälkeen hankalaa, koska olin raskausaikana työkyvytön.

Meillä on ihana lapsi, minulla on aivan mahtava puoliso ja lapsella maailman paras isä. Olisi kuitenkin ollut ihana pystyä nauttimaan tästä raskaudesta, kuten nautin aiemmista raskauksista.

Vähän kouluja, peruskoulu/amis----> lapsia paljon ja nuorina tehty. Aika usein noin. Vahinkona tai tahallaan.

Ei vahinko, mutta ei enää 3 ehkäisyttömän vuoden jälkeen kuviteltukaan että sellainen tulisi. 5 ehkäisyttömän vuoden jälkeen sitten nappasi.

Ainakin elämä/vapaa-aika olisi leppoisampaa. Työt, asumiset, parisuhde olisi varmaan ihan näin kuin nytkin eli samoin kuin ennen ipanaa.

Olen. Teiniäidiksi sitä sitten tultiin, kasvettiin siinä lapsen kanssa samaan tahtiin. Viime syksynä muutti kotoa pois tultuaan täysi-ikäiseksi.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ilman tuota ylläriä en usko että olisin nyt tällainen peruskansalainen, töissä käyvä ja asuntolainaa jne. Voipi olla että olisi saattanut mennä elämä ihan toisin, laskusuuntaisesti. 

Mun vahinko on kohta 19 vuotta vanha mahtava nuori mies.

Hänellä on myös kaksi nuorempaa sisarusta. Sen verran se toki vaikutti elämään, että opinnot venyivät ja työelämään ei ollut kiirettä, kun halusin olla mahdollisimman paljon lasten kanssa kotona, kun he olivat pieniä.

Nyt minä olen 40, mulla on kolme teiniä kotona ja hyvä työ. Elämä hymyilee.

Sanoman toimittaja kalastelee taas jutunjuurta kertomatta sitä selkeästi ja avoimesti. Häpeä!