En tiedä haluanko lapsia vai en

Olen kohtapuolin 25v nainen. Nuorempana ajattelin, etten halua lapsia vielä, mutta ehkä sitten joskus +30-vuotiaana. En ole koskaan pitänyt lapsista, mutta olen ajatellut että omat lapset olisivat varmasti eri asia. Kuitenkin mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vieraammalta koko ajatus lapsenteosta on alkanut tuntua.

Eihän tässä muuten mitään, mutta olen seurustellut kaksi vuotta miehen kanssa, joka tietää haluavansa lapsia vielä joskus. Olemme sikäli samanlaisissa tilanteissa, kun hänkään ei erityisemmin tykkää lapsista, ja haluaisi lapsia vasta ehkä kymmenen vuoden kuluttua. Molemmat pelätään sitä vapauden menetystä ja niitä velvollisuuksia, mitä lapsi toisi mukanaan. Itse pelkään lisäksi esimerkiksi raskauden tuomia muutoksia kehossa ja synnytystä. Tosin ne on lopulta aika pikkujuttuja. Eniten kuitenkin ahdistaa se ajatus, että olisin vastuussa jostakusta muustakin kuin vain itsestäni. Haluaisin kissan, mutta tuntuu että siinäkin on liikaa vastuuta mulle.

Toisaalta kun mietin asiaa pidemmällä aikavälillä, niin olisinko onnellinen joskus 50-60-vuotiaana ilman lapsia? Varmaan olisi aika tyhjä ja yksinäinen olo, tunne siitä että jotain puuttuu. Mulla on tosi hyvät välit mun vanhempiin, ja olisihan se hienoa jos olisi joskus yhtä läheinen suhde omiin lapsiin. Mutta onko nämä kannattavia syitä tehdä lapsia..?

Pitäisikö tässä iässä jo tietää, haluaako lapsia vai ei? Mies tietää että haluaa joskus ja minä taas olen epävarma. Onko se väärin miestä kohtaan? Olen kertonut hänelle tunteistani montakin kertaa, ja hän on sanonut että turhaan stressaan, ei lapsia ole pakko koskaan tehdä. Jostain syystä silti pelkään, että meille tulee ero tämän takia. Meillä on muuten ihan täydellinen suhde.