Mitä unta näit?

Näin unta että olin koulussa ruokailemassa enkä uskaltanut mennä koulukavereitteni kanssa samaan pöytään istumaan niin menin opettajien pöydän vieressä olleeseen tyhjään pöytään. Oli yksinäinen fiilis. Kouluajoista on jo 15 vuotta.

Näin unta, että olin entisen panokaverin luona. Siellä kaikki oli ennallaan kuten silloin, mutta hän esitteli piirustuksia, jossa hänen puolisonsa oli suunnitellut uutta sisustusta. Voiko selvempää vihjettä enää olla :)

Olin lähdössä kotiin toiseen kaupunkiin vanhempieni ja vielä kotona asuvien pikkusisarusteni luota. Unessa kuljin omalla autolla, vaikka oikeasti en omista autoa. Kävin vanhempieni kotikaupungissa vielä oudossa, syrjässä sijaitsevassa kirjastossa. Hain sieltä kirjan, jonka olin aiemmin käynyt varaamassa. Olin nähnyt vaivaa saadakseni kirjan käsiini ja suunnittelin uusivani sen lainan monta kertaa.

Ennen kuin jatkoin matkaa omaan kaupunkiini, minun piti vielä kävellä eräät puistoportaat, jotka kulkivat vanhempieni talon pihapiirin halki. Vanhempani asuivat unessa kaksikerroksisessa luhtitalossa, jossa portaikko kulkee talon ulkopuolella.

Kävellessäni alas puistoportaita näin äitini nousemassa luhtitalon portaita toiseen kerrokseen kantaen pikkusisarustani, joka oli unessa vauvaikäinen. Äitini katsoi minun suuntaani, muttei nähnyt minua. Hetken päästä hänen otteensa lipesi ja hän meinasi pudottaa pikkusisarukseni, mutta vaatteista roikottaen sai pidettyä hänet sylissään. Porrastasanteelle päästyään hän korjasi otteensa.

Oli syksy. Puistomaisessa pihapiirissä oli loistava ruska.

Loppukohtauksessa olin vihdoin matkalla kotikaupunkiini, mutta olinkin linja-autossa (enkä omassa autossa). Kirjan sijaan pitelin kädessäni vesipussia, jossa oli kultakala.

Olin matkalla ulkomailla. Hotellissa oli seitsemän kerrosta. Ylimmässä kerroksessa oli maalauksia Henrik viii:stä ja hänen kuudesta vaimostaan.

Minäkin olin maalannut, muttavesiväreillä ja montavuotta sitten. Maalaukset olivat mukanani matkatavaroissani. Kuvat esittivät romanttisia maisemia, nummia, linnoja, ritareita ja neitoja. Muistan tarkemmin vain yhden kuvan. Keskellä kuvaa oli niityllä polvistuneena nuori nainen ja hänen edessään makasi kuollut pikkulapsi. Takana vasemmalla heitä katseli nuori pari, neito ja ritari. En tiennyt tarkkaan, mitä kuvassa tapahtui, mutta polvistunut nainen suri kuollutta lasta, joka oli hänen oma lapsensa.

Totesin, etten enää osannut tehdä tuollaisia kuvia.

Lähdin hotellin kahvilaan. Kaksi vanhempaa naista tuli kysymään, olisiko minulla ylimääräistä kamerafilmiä, koska heiltä oli filmi loppu. En tiennyt yhtään, oliko minulla edes kameraa, enkä osannut puhua kunnolla. Päätin ostaa kupin kahvia, ja kahvilan tiskiltä minut ohjattiin keittiötiloihin ruokakaapin luo. Siellä oli työntekijä, jolta pyysin taas kahvia, ja hän vei minut takaisin kahvilan myyntitiskin luo ja selitti myyjälle, että haluan kupin kahvia. Sitten sain kahvini.

Kahvin jälkeen kiipesin paloportaita seitsemänteen kerrokseen katsomaan taidetta Henrik viii:sta ja hänen vaimoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin unta että olin koulussa ruokailemassa enkä uskaltanut mennä koulukavereitteni kanssa samaan pöytään istumaan niin menin opettajien pöydän vieressä olleeseen tyhjään pöytään. Oli yksinäinen fiilis. Kouluajoista on jo 15 vuotta.

Näen koko ajan unta koulussa olemisesta, ala-asteesta. Miksi? Onko niissä ajoissa jotain käsittelemätöntä.

Ap

Kertokaa te aamupäivällä heränneetkin. Näkeekö kukaan muu aikuinen säännöllisesti koulu-unia?

Ap

Viime yönä näin tosi omituisen unen, jossa veljelläni oli valkoinen samojedi, joka puhkesi puhumaan ihmisten kielellä.

Rapsutin koiraa veljeni talon pihalla ja aloin samalla lausua jotain koirien pörröisyydestä kertovaa lorua, mutten muistanut miten se jatkuu ensimmäisen säkeen jälkeen. Yhtäkkiä koira puhkesikin puhumaan ja lausui lorun loppuun! Koira puhui unessa muutakin, mm. vastasi ajatuksiini, eli se oli myös ajatustenlukija.

:D