Lue keskustelun säännöt.
Serkkuni oli ehdottanut isälleni, että testamenttaisi talonsa koko suvun yhteiseksi kesänviettopaikaksi
19.03.2018 |
Kehtaisitko itse ehdottaa vastaavaa sedällesi tai tädillesi? Isällä kolme lasta ja ihan olemme puhuneet, että talo jää meille kolmelle perinnöksi. Me lapset olemme yhtä mieltä siitä, että siinä tilanteessa talo myydään, verot maksetaan myyntituloista ja loput laitetaan sitten kolmeen osaan.
Olin aika yllättynyt kun tästä isältäni kuulin. Mietin, mitä tästä mahtaa vielä seurata. Isä kun ei ole kovin hyvä sanomaan ei, varsinkaan sen jälkeen kun äitimme kuoli.
Kommentit (35)
Kun et ollut paikalla, et voi tietää kuinka tosissasi serkkusi oli. Ehkä kyseessä oli heitto tyyliin "hei, sinähän voisit testamentata talon koko suvun yhteiseksi kesänviettopaikaksi". Kertoiko isäsi kaiken... keskustelu saattoi lähteä siitä, että isäsi sanoi "Tämä paikka olisi niin hienoa pitää suvussa, mutta omat lapset aikovat myydä tämän kun aikani jättää" .
Summa summarum ilman asiayhteyttä ja tietoa siitä miten tilanne eteni on vaikea tuomita puoleen tai toiseen.
Mutta miksi te lapset olette jo nyt päättäneet myydä tuon paikan? Isännehän elää. Loukkaavaa häntä kohtaan miettiä perinnönjakoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta eikö serkun idea oli sikäli hyvä että talo jää myös teidänkin käyttöön jos se toteutuu. Onko talo kenties isäsi lapsuuden koti?
Ikinä ei kannata mitään sukutilaa pitää!
Itse tein sen virheen että appivanhempien kuollessa ostimme heidän kesämökin joka oli ollut yhteisessä käytössä.
Miehen sisarukset sitten ihan pokalla ajattelivat että yhteiskäyttö jatkuu samallalailla ja suuttuivat kun remontoin siellä jne..
No, kälyni ehdotti, että vanhempani olisivat lahjoittaneet omakotitalonsa hänelle ja veljelleni. Jäi vähän auki, missä vanhempani olisivat asuneet, unohtui kälyltä myös, ettei veljeni ole ainoa lapsi. Onneksi erosivat.
Jos isäsi on perinyt kesäpaikan vanhemmiltaan ja se on ollut serkkujesi mummola, niin serkkusi ehdotus on ymmärrettävä. Ja ainakin silloin, jos isäsi on ollut vanhin poika ja muut sisaret ovat jääneet vain nuolemaan näppejään, kun isovanhemmat ovat aikanaan toivoneet sen pysyvän suvun halussa ja antaneet sen vanhemmalle pojalle.Näin tehtiin ennen ja sitten nuoremmat sukuoolvet myyneet sen vieraalle.
Näin on omassa suvussakin, kun enoni oli perinyt sukutilan ja äitini ei saanut mitään ja nyt enoni lapset myivät sen vieraalle, vaikka tila oli ollut sitä ennen saman suvun hallussa 1700-luvulta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta eikö serkun idea oli sikäli hyvä että talo jää myös teidänkin käyttöön jos se toteutuu. Onko talo kenties isäsi lapsuuden koti?
Mitä hyvää ideassa on, kun ap sisaruksineen aikoo myydä talon pois. Serkut kun yhdessä omistaisi niin hirveä riita kuka siellä milloinkin saa aikaa viettää ja kuka huoltasi ja maksaa remontoinnit.
Sillä ei ole mitään merkitystä, että ap:n isän talo on joskus ollut näiden serkkujenkin mummola. Vain sillä on merkitystä, kuka on nykyinen omistaja ja ketkä hänen perillisiään. Tuskinpa tämä isä on taloa noin vaan vanhemmiltaan saanut, kyllä hän aivan varmasti on sisarosuudet siitä aikanaan maksanut, jos talo on hänen ja sisarustensa lapsuudenkoti ollut. Ja sitä myöten talo on hänen ja aikanaan hänen jälkeläistensä, ei muiden.
Eikä tuosta ap:n viestistä käynyt ilmi, että onko talo todella ollut serkkujen mummola joskus. Isähän on saattanut vaikka itse rakentaa talonsa omalle ostamalleen tontille.
Ja muutenkin sellaiset suvun yhteiset kesänviettopaikat on parasta jättää toteuttamatta. Ei niitä ainakaan ehdoin tahdoin kannata ruveta aikaan saamaan. Ihan tarpeeksi on saatu kuulla eripuraisuuksista ja epätasa-arvoisuuksista näistä kesäpaikoista, jotka on hiukan kuin tipahtaneet sukulaisten syliin. Ja jos ensimmäinen polvi onnistuukin toimimaan kaikessa ilman konflikteja, niin seuraavassa polvessa viimeistään alkaa narina ja nurina. Ei kannata sellaista jättää perinnöksi kenellekään. Itse olen täysin tympiintynyt siihen, että anoppila jäi "kaikkien yhteiseksi kesänviettopaikaksi." Just joo. Nyt siellä huseeraa seuraavan polven kaikenkarvaista poikaystävää ja vaimoehdokasta, mieheni ostama mönkkäri on onnistuttu kaatamaan monet kerrat ja lumilinko paskana, tavaraa ilmestynyt kaikenlaista, josta ei tiedä kenen ne on, nuoret bilettää kuin omistaisivat paikan ja sauna on aina kuin pommin jäljiltä. Toissa kesän jälkeen en ole sinne jalallani enää astunut, enkä astu. Hoitakoot ne, ketkä sitä niin kovasti tahtoivat. No, ehkä kyynisyyteni johtuu siitä, että meillä ei lapsia ole, voihan sen joku niin nähdä. Mutta en todellakaan ymmärrä, miksi mieheni ja minun pitää osaltamme ylläpitää tilaa ja taloa, joka on enimmäkseen miehen sisarusten lasten biletyspaikka. Ei huvita enää mennä sinne, kun siellä oli lähes aina meille aivan vieraita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta eikö serkun idea oli sikäli hyvä että talo jää myös teidänkin käyttöön jos se toteutuu. Onko talo kenties isäsi lapsuuden koti?
Eli myös niiden serkkujen vanhempien koti, eli kaikkien serkkujen mummola.
Voisi olla ihan fiksuakin säilyttää yhteisomistuksessa, mutta käytännössä nuo eivät koskaan onnistu, koska yhteisomistus ei vaan toimi.
Sitähän ei tiedä minkälaisia lehmänkauppoja näistä on aikoinaan tehty. Tilan jatkumisen vuoksi on voitu junailla tila yhdelle lapista ja muut ovat jääneet käytännössä tyhjin käsin. Ja heti kun vanhaisäntä on kuollut, niin on lyöty pillit pussiin jaa myyty maat ympäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miten kauhealta vanhasta miehestä tuntuu, jos kuulee jo eläessään, että oma rakas talo menee myyntiin heti kun hän kuolee. Hän miettii varmaan mitä tapahtuu tavaroille, kuka huolehtii rakkaimmat muistot talteen. Hän tekisi fiksusti jos myisi talon heti niille sukulaisille, jotka sitä arvostavat ja lähtisi matkustelemaan rahoilla. Niin minä tekisin, jos joku alkaisi rahankiilto silmissä odottamaan kuolemaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta eikö serkun idea oli sikäli hyvä että talo jää myös teidänkin käyttöön jos se toteutuu. Onko talo kenties isäsi lapsuuden koti?
Eli myös niiden serkkujen vanhempien koti, eli kaikkien serkkujen mummola.
Voisi olla ihan fiksuakin säilyttää yhteisomistuksessa, mutta käytännössä nuo eivät koskaan onnistu, koska yhteisomistus ei vaan toimi.
Talon omistajan lapset eivät halua säilyttää taloa yhteis- tai yksityisessäkään omistuksessa, ja se on isän kuoleman jälkeen ainoa millä on merkitystä. Serkku voi luonnollisesti tarjoutua ostamaan talon yksin tai yhdessä jonkun muun kanssa, ja se taas varmasti helpottaa perikunnan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuitenkin muistaa, että talo ja määräysvalta kuuluu omistajalleen, niin kauan kun henki hänessä pihisee. Rintaperilliset ovat oikeutettuja vain lakiosaan, joten ei kannata ruveta perintöä jakamaan ja omaisuutta myymään ennen kuin on testamentti luettu.
Kyllä isä saa jättää osan myös muille kun omille lapsilleen, jos se on hänen tahtonsa.
Vierailija kirjoitti:
Ai miten kauhealta vanhasta miehestä tuntuu, jos kuulee jo eläessään, että oma rakas talo menee myyntiin heti kun hän kuolee. Hän miettii varmaan mitä tapahtuu tavaroille, kuka huolehtii rakkaimmat muistot talteen. Hän tekisi fiksusti jos myisi talon heti niille sukulaisille, jotka sitä arvostavat ja lähtisi matkustelemaan rahoilla. Niin minä tekisin, jos joku alkaisi rahankiilto silmissä odottamaan kuolemaani.
Jotkut puhuvat perintöasiat selviksi hyvissä ajoin ihan omasta aloitteestaan. Meillä ainakin vanhemmat kertoivat jo aikoja sitten, miten he ovat järjestäneet asiat, kaikki edunvalvontatestamentit ja muut on tiedossa. Kumpikin on edelleen elossa ja hyvävoimaisina, mutta onpahan käyty läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos isäsi on perinyt kesäpaikan vanhemmiltaan ja se on ollut serkkujesi mummola, niin serkkusi ehdotus on ymmärrettävä. Ja ainakin silloin, jos isäsi on ollut vanhin poika ja muut sisaret ovat jääneet vain nuolemaan näppejään, kun isovanhemmat ovat aikanaan toivoneet sen pysyvän suvun halussa ja antaneet sen vanhemmalle pojalle.Näin tehtiin ennen ja sitten nuoremmat sukuoolvet myyneet sen vieraalle.
Näin on omassa suvussakin, kun enoni oli perinyt sukutilan ja äitini ei saanut mitään ja nyt enoni lapset myivät sen vieraalle, vaikka tila oli ollut sitä ennen saman suvun hallussa 1700-luvulta alkaen.
Miksei ne serkut sitten osta sitä mummolaa serkuiltaan? Miksi se pitää ilmaiseksi saada? Enkä muuten usko yhtään siihen etteikö äitisi olisi saanut perintöä. Tais olla niin että äitisi joko sai oman perintöosuutensa tai sitten enosi osti sukutilan vanhemmiltaan. Jos ei todellakaan saanut mitään niin miksei nostanut meteliä ja vaatinut osuuttaan? Olishan tuo sen saanut. Suomessa on hyvin hankala huijata sisarukselta perintöosuus.
Minunkin isäni sisarukset pyrkivät omimaan kotitilaamme, vaikka olivat saaneet sisarosuutensa aikanaan ja isä todellakin siis ostanut tilan ihan ehdalla rahalla. Tuntui vaan ettei näille sisaruksille oikein riittänyt mikään. Tunnearvo oli niin valtava, että siihen ei kenenkään rahat olisi ikinä riittäneet. Ja kuvitelma tilan arvosta oli jossain pilvissä. Todellisuudessa isä osti suht rappeutuneen tilan, jonka rakennukset piti korjata ja kalusto uusia lainarahalla. Tilan arvo tottakai nousi ja sisarukset katellisina kuvittelivat että heitä on jotenkin huijattu ja heiltä viety iso perintö.
Eli ostatte appivanhemmille talon ja kälyt osin perivät sen. Ei mitään järkeä. Todella törkeä ja ahne ehdotus.