Lue keskustelun säännöt.
Kuolinpesän osakkaat jos vainaja on lapseton leski.
19.03.2018 |
Keitä silloin kuuluu kuolinpesän jäseniin, jos vainajalla ei ole puolisoa eikä lapsia?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Meinaat ihan oikeasti, että jostain ilmestyisi joku veljen likka käsi ojossa vaatimassa mummon rintaperillisiltä osuutta jonkun 50 vuotta sitten jääneen mörskän puolikkaasta?
Ei se veljen likka jotenkin maagisesti "ilmesty jostain" vaan mummon rintaperillisten on selvitettävä hänen yhteystietonsa ja kutsuttava hänet mummon perunkirjoitukseen. Hän on pesän osakas.
Ja nämä on tapauskohtaisia juttuja, ei ole yhtä pätevää sääntöä. Kaikki riippuu siitä miten paljon ensin kuolleelta jäi perintöä, ja miten sitä perintöä sittemmin käytettiin.
No harvempi lähtisi paikalle edes kutsuttuna, mutta ahneitakin tietysti on. Jopa sellaisia, joita kiinnostaa vuoden -58 putkiradiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi kysyä juristilta kuin vauvapalstalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Meinaat ihan oikeasti, että jostain ilmestyisi joku veljen likka käsi ojossa vaatimassa mummon rintaperillisiltä osuutta jonkun 50 vuotta sitten jääneen mörskän puolikkaasta?
Ei se veljen likka jotenkin maagisesti "ilmesty jostain" vaan mummon rintaperillisten on selvitettävä hänen yhteystietonsa ja kutsuttava hänet mummon perunkirjoitukseen. Hän on pesän osakas.
Ja nämä on tapauskohtaisia juttuja, ei ole yhtä pätevää sääntöä. Kaikki riippuu siitä miten paljon ensin kuolleelta jäi perintöä, ja miten sitä perintöä sittemmin käytettiin.
No harvempi lähtisi paikalle edes kutsuttuna, mutta ahneitakin tietysti on. Jopa sellaisia, joita kiinnostaa vuoden -58 putkiradiot.
Yhden mielestä ahneutta, toisen mielestä täysin normaalia ottaa se mikä hänelle lain mukaan kuuluu. Jos kerran Perintökaari tuon mahdollistaa niin sitten mahdollistaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mikä kenenkiin mielestä on "reilua" tai "oikein" tai "moraalista".
Ja ehkäpä se putkiradio ei niin paljon ilahduta, mutta kuten edellä hyvän esimerkin avulla kerrottiin, kyse voi olla kymmenistä tuhansista euroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Meinaat ihan oikeasti, että jostain ilmestyisi joku veljen likka käsi ojossa vaatimassa mummon rintaperillisiltä osuutta jonkun 50 vuotta sitten jääneen mörskän puolikkaasta?
Ei se veljen likka jotenkin maagisesti "ilmesty jostain" vaan mummon rintaperillisten on selvitettävä hänen yhteystietonsa ja kutsuttava hänet mummon perunkirjoitukseen. Hän on pesän osakas.
Ja nämä on tapauskohtaisia juttuja, ei ole yhtä pätevää sääntöä. Kaikki riippuu siitä miten paljon ensin kuolleelta jäi perintöä, ja miten sitä perintöä sittemmin käytettiin.
No harvempi lähtisi paikalle edes kutsuttuna, mutta ahneitakin tietysti on. Jopa sellaisia, joita kiinnostaa vuoden -58 putkiradiot.
Yhden mielestä ahneutta, toisen mielestä täysin normaalia ottaa se mikä hänelle lain mukaan kuuluu. Jos kerran Perintökaari tuon mahdollistaa niin sitten mahdollistaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mikä kenenkiin mielestä on "reilua" tai "oikein" tai "moraalista".
Ja ehkäpä se putkiradio ei niin paljon ilahduta, mutta kuten edellä hyvän esimerkin avulla kerrottiin, kyse voi olla kymmenistä tuhansista euroista.
Jos minä olisin sen 25 -vuotiaana mörskään jääneen lesken rintaperillinen ja joku oikeasti kehtaisi tulla vaatimaan äitini pesästä kymmeniä tuhansia väittäen, että muka sen mörskän rahoilla on äitini koko ikänsä työtä tehneenä ja omaisuuttaan kerryttäneenä elänyt, niin kyllä sylkäisisin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sisaruksen sulkea pois testamentilla, vai onko tällä oikeus lakiosuuteen?
Puolisoa, lapsia ja vanhempia ei ole.Kyllä voi sulkea pois. Ainoastaan lapset (tai kuolleen lapsen lapset jne.) ovat rintaperillisiä ja oikeutettuja lakiosaan.
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Meinaat ihan oikeasti, että jostain ilmestyisi joku veljen likka käsi ojossa vaatimassa mummon rintaperillisiltä osuutta jonkun 50 vuotta sitten jääneen mörskän puolikkaasta?
Ei se veljen likka jotenkin maagisesti "ilmesty jostain" vaan mummon rintaperillisten on selvitettävä hänen yhteystietonsa ja kutsuttava hänet mummon perunkirjoitukseen. Hän on pesän osakas.
Ja nämä on tapauskohtaisia juttuja, ei ole yhtä pätevää sääntöä. Kaikki riippuu siitä miten paljon ensin kuolleelta jäi perintöä, ja miten sitä perintöä sittemmin käytettiin.
No harvempi lähtisi paikalle edes kutsuttuna, mutta ahneitakin tietysti on. Jopa sellaisia, joita kiinnostaa vuoden -58 putkiradiot.
Yhden mielestä ahneutta, toisen mielestä täysin normaalia ottaa se mikä hänelle lain mukaan kuuluu. Jos kerran Perintökaari tuon mahdollistaa niin sitten mahdollistaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mikä kenenkiin mielestä on "reilua" tai "oikein" tai "moraalista".
Ja ehkäpä se putkiradio ei niin paljon ilahduta, mutta kuten edellä hyvän esimerkin avulla kerrottiin, kyse voi olla kymmenistä tuhansista euroista.
Jos minä olisin sen 25 -vuotiaana mörskään jääneen lesken rintaperillinen ja joku oikeasti kehtaisi tulla vaatimaan äitini pesästä kymmeniä tuhansia väittäen, että muka sen mörskän rahoilla on äitini koko ikänsä työtä tehneenä ja omaisuuttaan kerryttäneenä elänyt, niin kyllä sylkäisisin pitkään.
Siinä ei paljon sylkäisyt auta, jos se joku haastaa sinut oikeuteen. Silloin joudut tosissasi selvittämään, paljonko mörskästä on saatu rahaa, mitä niillä rahoilla on hankittu ja paljonko hankitun omaisuuden nykyinen arvo on. Saatat jopa huomata helpommaksi hakea kompromissia, jossa suosiolla maksat jotain vain siksi, että pääset pitkästä selvittelystä ja oikeusprosessista eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Minkä ikäisestä vainajasta on kysymys jos vainajan isä elää mutta puoliso on kuollut jo vuosikymmeniä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Vaikka puoliso olisi kuollut 50 vuotta sitten, niin jos vainaja on aikoinaan perinyt tämän puolison, niin puolison osuus menee nyt puolison lähisukulaisille.
Menee mitä jäljelle on jäänyt. Mitään säilyttämis- ja hoitovelvoitettahan tuon ensin kuolleen omaisuuden suhteenhan ei ole. Ainoastaan mikäli pesä on tyhjennetty jakamalla avokätisiä lahjoituksia voidaan syyttää ehkä jostakin ja yrittää periä lahjat takaisin että ensin kuolleen puolison sukulaiset saisivat jotain. Onneksi ei ole kummankaan vainajan murhe tuo enään.
Vierailija kirjoitti:
Keitä silloin kuuluu kuolinpesän jäseniin, jos vainajalla ei ole puolisoa eikä lapsia?
Lapseton aviopari perii toisensa.
He voivat myös testamentata omaisuutensa. Jos yksinäinen leski kuolee, asia ratkeaa siitä testamentista. Voi olla, että perintö menee eläinsuojeluun.
Jos testamenttia ei ole niin sitten lähetään hakemaan lähisukulaisia, sisaret, vanhemmat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä olikaan se toimenpide, joka vainajan historialle tehdään, kun kerätään virkatodistukset aina 15-vuoden ikään asti juuri mahdollisten salassa olleiden perillisten olemassaolon poissulkemiseksi?
Vaikea ymmärtää, että täällä joku on niin tyhmä, ettei tajua, että perikunnalta ei kysellä lupaa eikä mielipidettä tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Meinaat ihan oikeasti, että jostain ilmestyisi joku veljen likka käsi ojossa vaatimassa mummon rintaperillisiltä osuutta jonkun 50 vuotta sitten jääneen mörskän puolikkaasta?
Ei se veljen likka jotenkin maagisesti "ilmesty jostain" vaan mummon rintaperillisten on selvitettävä hänen yhteystietonsa ja kutsuttava hänet mummon perunkirjoitukseen. Hän on pesän osakas.
Ja nämä on tapauskohtaisia juttuja, ei ole yhtä pätevää sääntöä. Kaikki riippuu siitä miten paljon ensin kuolleelta jäi perintöä, ja miten sitä perintöä sittemmin käytettiin.
No harvempi lähtisi paikalle edes kutsuttuna, mutta ahneitakin tietysti on. Jopa sellaisia, joita kiinnostaa vuoden -58 putkiradiot.
Yhden mielestä ahneutta, toisen mielestä täysin normaalia ottaa se mikä hänelle lain mukaan kuuluu. Jos kerran Perintökaari tuon mahdollistaa niin sitten mahdollistaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mikä kenenkiin mielestä on "reilua" tai "oikein" tai "moraalista".
Ja ehkäpä se putkiradio ei niin paljon ilahduta, mutta kuten edellä hyvän esimerkin avulla kerrottiin, kyse voi olla kymmenistä tuhansista euroista.
Jos minä olisin sen 25 -vuotiaana mörskään jääneen lesken rintaperillinen ja joku oikeasti kehtaisi tulla vaatimaan äitini pesästä kymmeniä tuhansia väittäen, että muka sen mörskän rahoilla on äitini koko ikänsä työtä tehneenä ja omaisuuttaan kerryttäneenä elänyt, niin kyllä sylkäisisin pitkään.
Sylkäisisit? Aika wt.. ja miten sinä nyt yhtäkkiä oletkin rintaperillinen kun kyse oli lapsettomasta leskestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Meinaat ihan oikeasti, että jostain ilmestyisi joku veljen likka käsi ojossa vaatimassa mummon rintaperillisiltä osuutta jonkun 50 vuotta sitten jääneen mörskän puolikkaasta?
Ei se veljen likka jotenkin maagisesti "ilmesty jostain" vaan mummon rintaperillisten on selvitettävä hänen yhteystietonsa ja kutsuttava hänet mummon perunkirjoitukseen. Hän on pesän osakas.
Ja nämä on tapauskohtaisia juttuja, ei ole yhtä pätevää sääntöä. Kaikki riippuu siitä miten paljon ensin kuolleelta jäi perintöä, ja miten sitä perintöä sittemmin käytettiin.
Jos joku jätetään kutsumatta niin onko siinä mitään määräaikaa, jolloin asiasta voi valittaa vai onko valitus (ja perintö-) oikeus ikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Meinaat ihan oikeasti, että jostain ilmestyisi joku veljen likka käsi ojossa vaatimassa mummon rintaperillisiltä osuutta jonkun 50 vuotta sitten jääneen mörskän puolikkaasta?
Ei se veljen likka jotenkin maagisesti "ilmesty jostain" vaan mummon rintaperillisten on selvitettävä hänen yhteystietonsa ja kutsuttava hänet mummon perunkirjoitukseen. Hän on pesän osakas.
Ja nämä on tapauskohtaisia juttuja, ei ole yhtä pätevää sääntöä. Kaikki riippuu siitä miten paljon ensin kuolleelta jäi perintöä, ja miten sitä perintöä sittemmin käytettiin.
No harvempi lähtisi paikalle edes kutsuttuna, mutta ahneitakin tietysti on. Jopa sellaisia, joita kiinnostaa vuoden -58 putkiradiot.
Yhden mielestä ahneutta, toisen mielestä täysin normaalia ottaa se mikä hänelle lain mukaan kuuluu. Jos kerran Perintökaari tuon mahdollistaa niin sitten mahdollistaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mikä kenenkiin mielestä on "reilua" tai "oikein" tai "moraalista".
Ja ehkäpä se putkiradio ei niin paljon ilahduta, mutta kuten edellä hyvän esimerkin avulla kerrottiin, kyse voi olla kymmenistä tuhansista euroista.
Jos minä olisin sen 25 -vuotiaana mörskään jääneen lesken rintaperillinen ja joku oikeasti kehtaisi tulla vaatimaan äitini pesästä kymmeniä tuhansia väittäen, että muka sen mörskän rahoilla on äitini koko ikänsä työtä tehneenä ja omaisuuttaan kerryttäneenä elänyt, niin kyllä sylkäisisin pitkään.
Sylkäisisit? Aika wt.. ja miten sinä nyt yhtäkkiä oletkin rintaperillinen kun kyse oli lapsettomasta leskestä?
En minä ole perillinen, mutta voihan leski hyvin elää elämän ensimmäisen miehensä kuoleman jälkeen, saada lapsia ja omaisuutta. Minusta se on hyvin traagista jäädä nuorena leskeksi. Jos siitä jaloilleen pääsee, niin mielestäni ansaitsee sen mörskänpuolikkaansa tai mitä siltä nuorena kuolleelta lapsettomalta tyypiltä sitten jäikään. Olisihan se leski voinut sen hummatakin.
Kyllä on ihmisiä, jotka vaativat rahaa, kun huomaavat, että heillä on siihen lain mukaan oikeus. Ja sinä et nyt tunnu ymmärtävän, että kysymys ei ole mörskän puolikkaan nykyisestä arvosta, vaan jos siitä mörskästä saaduilla rahoilla on maksettu esim. kymmenesosa asunnosta, jonka arvo on nykyisin 200 000 euroa, niin mörskän arvoksi lasketaan silloin perinnönjaossa 20 000 euroa. Tästä puolet eli 10 000 euroa kuuluu ensin kuolleen puolisin perillisille.
Vielä paljon suurempi arvonnousu voi tulla silloin, jos mörskästä saaduilla rahoilla on ostettu tontti. 40 vuotta sitten oli täysin mahdollista ostaa tuollaisilla rahoilla Espoosta tontti, jonka arvo nykyisin voi hyvinkin olla 200 000 euroa. Silloin sata tonnia kuuluu ensin kuolleen puolison perillisille.