Lue keskustelun säännöt.
Kuolinpesän osakkaat jos vainaja on lapseton leski.
19.03.2018 |
Keitä silloin kuuluu kuolinpesän jäseniin, jos vainajalla ei ole puolisoa eikä lapsia?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
Kyllä sen ensin kuolleen puolison omaisuus on lueteltu hänen perunkirjassaan, jos asiat on aikoinaan hoidettu niin kuin pitäisi. Oletusjako tällaisessa tapauksessa on se, että puolet (tuoreen) vainajan omaisuudesta menee vainajan perillisille ja puolet hänen aikaisemmin kuolleen puolisonsa perillisille. Pitää erikseen selvittää, että jokin omaisuuserä on lesken puolisonsa kuoleman jälkeen kartuttamaa (eikä sitä ole esim. hankittu puolisolta saadun perinnön tuotoilla), jotta sen arvo jaettaisiin vain lesken perillisten kesken
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Voe hyvänen aeka millase myrsky ny aekaan sae. Selvennettäköön sen verran, että pesä velkainen, konkurssipesä. Lesken edesmenneen puolison puolella ei perijöitä. Elossa isä ja neljä sisarusta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Voe hyvänen aeka millase myrsky ny aekaan sae. Selvennettäköön sen verran, että pesä velkainen, konkurssipesä. Lesken edesmenneen puolison puolella ei perijöitä. Elossa isä ja neljä sisarusta. ap
Eikö edesmenneellä puolisolla ole elossa yhtään sisarusta tai sisarusten lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konkurssipesä, velkainen. Kenellekään ei jää saatavia. ap
Vierailija kirjoitti:
Voe hyvänen aeka millase myrsky ny aekaan sae. Selvennettäköön sen verran, että pesä velkainen, konkurssipesä. Lesken edesmenneen puolison puolella ei perijöitä. Elossa isä ja neljä sisarusta. ap
No ei kai tuossa tilanteessa kukaan edes halua olla mukana? Kaikki ilmoittavat kieltäytyvänsä perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voe hyvänen aeka millase myrsky ny aekaan sae. Selvennettäköön sen verran, että pesä velkainen, konkurssipesä. Lesken edesmenneen puolison puolella ei perijöitä. Elossa isä ja neljä sisarusta. ap
Eikö edesmenneellä puolisolla ole elossa yhtään sisarusta tai sisarusten lasta?
Ei ole. Vainajan puolella isä ja neljä sisarusta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ainoastaan 10% perijöistä perii yli 100 000 euroa. Minusta aika yhdentekevää ruotia pikkurahoja vuosikymmenten takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Meinaat ihan oikeasti, että jostain ilmestyisi joku veljen likka käsi ojossa vaatimassa mummon rintaperillisiltä osuutta jonkun 50 vuotta sitten jääneen mörskän puolikkaasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
Lain mukaan tulee käydä. Isoisäni kuoli 1958 ja pesänjako tehtiin 2016 isoäitini jälkeen. Kyllä käytiin läpi, mitä isoisältä jäi: maatila. Myös irtaimisto tyylin mitä on vielä tallessa putkiradio, pirtinpöytä..koska silloinen laki koski tilannetta..Suosittelen aplle juristin ottoa.
Voiko sisaruksen sulkea pois testamentilla, vai onko tällä oikeus lakiosuuteen?
Puolisoa, lapsia ja vanhempia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voe hyvänen aeka millase myrsky ny aekaan sae. Selvennettäköön sen verran, että pesä velkainen, konkurssipesä. Lesken edesmenneen puolison puolella ei perijöitä. Elossa isä ja neljä sisarusta. ap
No ei kai tuossa tilanteessa kukaan edes halua olla mukana? Kaikki ilmoittavat kieltäytyvänsä perinnöstä.
Tuollaista tilannetta ei hoideta kieltäytymällä perinnöstä (koska silloin ongelmat siirtyvät kieltäytyjien lapsille), vaan toimittamalla velkojille perukirja, josta selviää, että omaisuutta velkojen maksamiseen ei ole. Tarvittaessa pesä haetaan konkurssiin, mutta se ei kuulemma ole nykyisin enää välttämätöntä, jos kysymys ei ole isoista veloista. Kukaan ei saa ottaa ilman velkojien lupaa mitään omaisuutta (esim. tavaraa) pesästä, koska silloin tulee ryhtyneeksi pesään ja joutuu myös vastuuseen pesän veloista.
Vierailija kirjoitti:
Voiko sisaruksen sulkea pois testamentilla, vai onko tällä oikeus lakiosuuteen?
Puolisoa, lapsia ja vanhempia ei ole.
Kyllä voi sulkea pois. Ainoastaan lapset (tai kuolleen lapsen lapset jne.) ovat rintaperillisiä ja oikeutettuja lakiosaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison kuollessa ei ole tehty ositusta, voi perillisiä olla myös aikaisemmin kuolleen puolison suvussa.
Puoliso kuollut jo vuosikymmeniä sitten. ap
Siitä huolimatta. Ajalla ei ole vaikutusta asiaan. Tärkein pointti: oliko tämä puoliso myös lapseton?
Jos oli, niin hänen leskensä on perinyt hänet. Mutta nyt leskenkin kuoltua ensin kuolleen puolison perilliset pääsevät osille. Lähtökohtaisesti lesken pesä jaetaan kahtia ja puolet menee ensin kuolleen puolison perillisille. Tämä tulee monelle ikävänä yllätyksenä varsinkin jos kuolemien välillä on monta vuotta tai vuosikymmeniä.
Asiaan vaikuttavat seuraavat:
- oliko puolisoiden välillä avioehto?
- oliko puolisoiden välillä testamentti?
Varmaan aika harvinainen tilanne käytännössä. Jos ensimmäinen puoliso on kuollut nuorena, hänellä tuskin oli suuremmin omaisuuttakaan, jota leski perinyt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin leski kuolee. On sinä aikana rakentanut elämänsä uusiksi, hankkinut omaisuutta ja lapsia. Kuka alkaa ruotimaan jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsettoman ihmisen jäämistöä? Jos vai vaikka velkainen autonritsa jälkeen tms.
No kyllä se vaan ruoditaan, hölmö. Lapseton isoäitini sisko kuoli 95 vuotiaana ja pesään todellakin kuului hänen 35 vuotta aikaisemmin kuolleen miehensä veljen tyttö.
Jäikö onnenonkijalle ihan perintöäkin lunastettavaksi? Oliko isomummo säilytellyt vaikkapa kalsarit näytille?
Yritä nyt ymmärtää että tässä ei ole kysymys siitä, mitä ensin kuolleelta jäi perintöä, vaan siitä mitä viimeksi kuolleelta jäi perintöä, ja siitä miten paljon tuosta viimeksi kuolleen perinnöstä voidaan katsoa tulleen lahjana, perintönä tai ansiotoiminnan tuloksena.
Kun isoäidin sisko on ollut 60-vuotias puolisonsa kuollessa, niin hän ei varmaankaan paljon ole ansiotyötä enää ehtinyt tehdä ja siten kasvattaa omaisuutta. On toki voinut saada perintöä ja lahjoja.
Mutta tuollaisessa tapauksessa se aiemmin kuolleen puolison veljentytär todellakin perisi aika ison osan mummon kuolinhetken omaisuudesta. EI siis siitä omaisuudesta mikä hänen isänsä veljellä kuollessaan 35 vuotta sitten oli.
Kuten sanottu, tämä aiheuttaa varsin ikäviä yllätyksiä monelle kun yht'äkkiä tajuaa että iso osa perintöä menee ihmisille joihin ei ole pitänyt yhteyttä kymmeniin vuosiin tai joita ei ole koskaan edes tavannut.
Mutta jos mummosi olisi jäänyt leskeksi 25 vuotiaana saman ikäisestä miehestä ja omaisuutta ei kummallakaan tuolloin juurikaan ollut oletettavasti. Mummosi olisi sittemmin mennyt uusiin naimisiin, perustanut perheen ja kasannut omaisuutta, niin luuletko, että sillä veljen likalla on tuohon perintöön osaa tai asiaa?
Ei, koska silloin tulisi ajankohtaiseksi juuri tuo Perintökaaren kohta jossa kerrotaan kenen hyväksi omaisuuden karttuminen luetaan missäkin tilanteessa.
Mutta tuossakin tapauksessa pitäisi selvittää, että mummo on kartuttanut kaiken omaisuutensa ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Jos esim. mummo ja ensimmäinen puoliso olisivat omistaneet yhdessä rähjäisen mökkipahasen, mummo olisi sitten puolison kuoleman jälkeen myynyt sen ja käyttänyt saatuja rahoja (muiden rahojen lisänä) uuden asunnon ostamiseen, asuntoa olisi tämän jälkeen muutaman kerran vaihdettu jne, niin ensimmäisen puolison perilliset saisivat osan mummon kuolinhetken asunnon arvosta.
Meinaat ihan oikeasti, että jostain ilmestyisi joku veljen likka käsi ojossa vaatimassa mummon rintaperillisiltä osuutta jonkun 50 vuotta sitten jääneen mörskän puolikkaasta?
Ei se veljen likka jotenkin maagisesti "ilmesty jostain" vaan mummon rintaperillisten on selvitettävä hänen yhteystietonsa ja kutsuttava hänet mummon perunkirjoitukseen. Hän on pesän osakas.
Ja nämä on tapauskohtaisia juttuja, ei ole yhtä pätevää sääntöä. Kaikki riippuu siitä miten paljon ensin kuolleelta jäi perintöä, ja miten sitä perintöä sittemmin käytettiin.
Vierailija kirjoitti:
Voiko sisaruksen sulkea pois testamentilla, vai onko tällä oikeus lakiosuuteen?
Puolisoa, lapsia ja vanhempia ei ole.
Testamentilla voi poissulkea kaikki pois.
Vain omilla lapsilla on oikeus lakiosaan.
Voi olla että on ollut omaisuutta, tai sitten ei. Mutta selvää asiasta on otettava, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ensin kuolleen perukirjastahan selviää hänen omaisuutensa arvo. Sitä sitten verrataan lesken omaisuuden arvoon.
Perintökaari sanoo: "Jos pesän arvo eloonjääneen puolison kuollessa on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison kuollessa, on pesän vaurastuminen luettava eloonjääneen puolison perillisten hyväksi, mikäli selvitetään, että eloonjäänyt on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut vastaavan omaisuuden tai että vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta, jota eloonjäänyt puoliso on harjoittanut ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen."
Siis saanut perintönä, testamentilla tai lahjana. Tai vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta. Mutta jos pesän arvo on rutkasti noussut esim. siksi että kiinteistöjen arvot ovat nousseet, niin siitä arvonnoususta hyötyvät molempien perilliset.
Itse asiassa, jos käy niin että on varakas henkilö jolla köyhä puoliso, joka kuolee lapsettomana, niin varakkaan kannattaa kieltäytyä perinnöstä. Sillä keinolla varmistaa että sitten kun tämä varakaskin kuolee, ei ensin kuolleen perillisillä ole mitään osaa perintöön.