Mieskaverit hylkäsivät kun aloin seurustella
Usein kuulee puhuttavan siitä, että naiset voivat olla miehen kanssa ystäviä mutta miehet eivät naisen. En usko moisiin yleistyksiin, mutta en ihmettele että noin puhutaan.
Minä olen aina tullut hyvin toimeen miesten kanssa. Jo lapsena parhaat ystäväni olivat poikia. Nyt aikuisena pitkäaikaisimmat ystäväni ovat olleet miehiä (tämän uskon olevan sattumaa, he vaan sattuivat lähtemään samalle opiskelupaikkakunnalle aikoinaan kuin minäkin).
Mitään juttua näiden kahden kanssa ei ole koskaan ollut. Erityisen läheinen olen ollut toisen kanssa, mutta mitään seurustelua tai vastaavaa ei ole ollut. Ihan tavallista ystävyyttä, hengailua niin kahdestaan kuin isommassakin porukassa. Mitään sellaista romanttista kipinää ei ole ollut.
Olen nyt ollut avopuolisoni kanssa yhdessä 1,5 vuotta, ja voin todeta että nämä kaksi tärkeää ystävyyssuhdettani ovat loppuneet kuin seinään ja ilmeisesti pysyvästi. Erityisesti se läheisempi tapaus satuttaa ja paljon. Tapaamiset vain loppuivat, viestittelykin lopulta kun totesin sen turhaksi. Jos aiemmin sain pitkään viestiin vähintään yhtä pitkän vastauksen, seurustelun aloittamisen jälkeen viestit lyhenivät ja lyhenivät kunnes lopulta otin vihjeestä vaarin ja lakkasin ottamasta yhteyttä. Siihen sitten loppui kaikki.
Että siinä kiitos 10 vuoden ystävyydestä. Hyviä muistoja yhteisistä reissuista, festareilta, tentteihin pänttäämis -maratoneilta on vaikka kuinka paljon. Niin vaan loppui kaikki. Tuntuupa todella mukavalta. Minä en tietääkseni ole seurustelun myötä muuttunut, joten en voi syyttää mitään omaa hölmöilyä asiasta. Olo on jokseenkin petetty.
Kokemuksia, vastaavia tai päinvastaisia? Tai arveluita, mitä on tapahtunut? Mieheni ei ole käytännössä näihin ystäviin päässyt edes tutustumaan, sillä heitä ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Jos ne ajattelee että tulee hankaluuksia ja miehet on mustasukkaisia naistensa mieskavereista?
Juuri tästä on kyse. Minulla oli hyvä naispuolinen kaveri joka alkoi seurustella vakavasti - hänen miehensä ei vaan ymmärtänyt sitä, että jos baari-illan jälkeen päädyin tuon naisen soffalle bunkkaamaan, se oli vain sitä eikä mitään muuta. Minulla kyllä kävi flaksi tarpeeksi ja suoraan sanoen kaverini oli naiseksi aika bitch joten ei sillä tavalla kiinnostanut.
Mutta hyvää seuraa muuten - joskin suuttui pari kertaa kun nusaisin hänen yhtä kaveriaan ja piti itseään hyväksikäytettynä käsikassarana jonka avulla pääsin liian lähelle hänen opiskelukavereitaan.
Harmi. Kohta 20 vuotta siitä kun viimeksi nähty, pari hassua fabo-viestiä elämäntilannepäivitysten kera, ei sen kummempaa.
Aika egoistista ajatella, että kaikki olisivat ihastuneet sinuun.
Joo tekisi mieli suoraan kysyä mitä on tapahtunut. Ei vaan enää oikein viitsi kun asia ei ole ns ajankohtainen enää. Aikani odottelin muutosta tai selitystä, nyt asian tila on jo kauan ollut tämä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika egoistista ajatella, että kaikki olisivat ihastuneet sinuun.
Jos minua tarkoitit niin en ajattele niin enkä ole sanonut niin :D
Ap
Näin miehenä tähän on helppo vastata. Ei miehen tarvitse olla ihastunut tai rakastunut ollakseen harmistunut siitä, että jäi kakkoseksi.
Useimmilla miehillä on todella vahva kilpailuvietti. Useinhan sitä vitsaillaankin kuinka miehen pitää olla naapuriaan parempi yms.
Nainen joka ottaa jonkun toisen intiimiin suhteeseen kanssaan on sitä mieltä, että tämä toinen on parempi. Tuskin kukaan tietoisesti valitsee huonomman, JOS on mahdollisuuksia parempaan.
Miehet olleet salaa ihastuneita sinuun ja nyt kun seurustelet on ihastus loppunut ja yksi palanen puuttuu.
Ne eivät olleet oikeita ystäviä. Kyllä minulla on ystävyydet pysyneet voimassa seurusteluista riippumatta.
Ikävä juttu mutta olisihan tilanne ollut hieman outo jos olisit jatkanut kaveeraamista miespuolisen ystävän kanssa esim menisitte kahville tai leffaan sit miehesi soittaisi ja sanosit et joo ollaan tässä penan kanssa menossa elokuviin tms. Elämä muuttuu ja tulee uusia ystävyyksiä.
Elämä menee eteenpäin. Nuoruuden kaverit ja ystävyydet vaihtuvat perheeseen, joka menee kaiken edelle. Ja tulee ehkä erilaisia ystäviä tilalle. Jotkut tosin jäävät ikuisiksi ajoiksi siihen nuoruuteen kiinni eivätkä pääse eteenpäin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ne eivät olleet oikeita ystäviä. Kyllä minulla on ystävyydet pysyneet voimassa seurusteluista riippumatta.
Sen takia sinun suhteet eivät luultavasti ole kestäneet, kun asetat kaverisi perheen edelle. Olet niitä, joka haluaa perheenäitinäkin käydä "Mikan" kanssa perjantai-iltana drinkeillä, kun on hyvä kaveri ja kukaan ei voi pakottaa sua lupumaan niistä
Vierailija kirjoitti:
Miehiä kiinnostaa vain p*llu.
Olipa taas harvinaisen vähä-älyinen postaus. AP taisi sanoa, että he tunsivat kymmenkunta vuotta ilman minkäänlaista romantiikkaa, että se siitä pillusta.
Aihe on herättänyt paljon mielipiteitä provosyytöksistä sympatiaan. Onhan asia monimutkainen, tiedän kyllä. Ymmärrän senkin ajatuksen että olisi jotenkin kiusallista olla kaveri miehen kanssa vaikka seurustelee, mutta tässä on ollut kyseessä oikeasti 10 vuoden ystävyydet, joiden aikana mitään säpinää ei ole syntynyt. Omasta puolestani voin sanoa että niin pitkän ajan kuluessa oikeasti unohtaa mitä sukupuolta se toinen edes on. Se on tärkeintä mitä on sisällä. Nämä ystävät ovat olleet minulle rakkaita ja niin tärkeitä. Tunnen itseni hylätyksi ja mielestäni ihan syystä. Joo, minulla on nyt mies mutta vähemmän ystäviä kuin ennen.
Ap
Mulle tapahtui samoin. Paljon hauskoja reissuja ja illanviettoja ja jaetaan elämän iloja ja suruja. Sitten ne päättyivät kuin seinään. En tiedä onko se joku ns. guy code, että varattujen naisten kanssa ei voi olla kaveri? Yksi ainoa miespuolinen ystävä minulle kuitenkin jäi, mutta oma avopuoliso on hänestä jotenkin käärmeissään. En ole välittänyt, sillä en näe syytä luopua ystävästäni, siksi että hänen sukupuolensa on mieheni mielestä väärä.
Tutkittu fakta, että miespuoliset "ystävät" salaa toivovat suhteelta enemmän. Kyllä sinä itsekin varmasti osaat päätellä miten asian laita on ollut. Itsellä ollut vähän sama tilanne ja sen myötä päätin, että en enää hanki näitä miespuolisia ystäviä. Tietyllä tapaa se oli vaikeaa, koska naispuolisia ystäviä on vaikeampi saada, koska siihen vaaditaan ns. puhdasta kaverillista yhteyttä, joka naisen ja miehen välisessä ystävyydessä yleensä pohjimmiltaan on jomman kumman ihastumista toiseen. Se on kuitenkin mahdollista ja toivotan sulle paljon onnea siinä. :)
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat toivoneet enemmän. Eivät ole siis aidosti olleet ystäviäsi. Etukäteenhän miehen vilpillisyyttä on hyvin vaikea todeta. Toisaalta olisi kiva tietää miten miehet selittävät asian itselleen. Ovatko rehellisiä vai keksivätkö jonkin muun syyn.
Kaikki joilla on kokemusta, niin kertomaan!
Ei mies ajattele itse olevansa vilpillinen. Minä viihdyn sinkkunaisten seurassa hyvin. Siinä on jotain vipinän tuntua, vaikka oikeasti kumpikaan ei haluaisi toistensa kanssa seurustella. Se vipinän tuntu silti katoaa, kun nainen alkaa seurustella. Ei voi enää vetää kännejä, katsoa leffaa ja kertoa panovitsejä ja leikkipainia sängyllä. Naisen seura yksinkertaisesti muuttuu tylsäksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ne ajattelee että tulee hankaluuksia ja miehet on mustasukkaisia naistensa mieskavereista?
Tai voisko ne ajatella etteivät itsekään tykkäisi jos tyttöystävä viettäisi aikaa toisen miehen kanssa, niinku kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan?
Koska mies ja nainen eivät ikinä voi olla puhtaasti kavereita. Aina on ainakin jommalla kummalla mielessä muutakin. Söpö ajatus kylläkin.
harvalla ihmisellä on OIKEITA kavereita. Suurin osa on verrattavissa tuttuihin, joiden kanssa ollaan ns. kavereita. Tää porukka on kaveripiireissään sellasta jossa sattuu aloituspostin kaltaisia asioita.
Ystävänaisena voin.sanoa, ettei kiinnosta pitää yhteyttä kun mies alkaa seurustella, koska sitä tippuu tosi alas: ekana tyttis, sitten miespuoliset kaverit ja lopulta minä jos jää aikaa... Joten kiitti ei kiitti! Lisäksi pitäis just jaksaa kuunnella sen tyttiksen juttuja ja jakaa neuvoja miten naiset... :/ Ei jaksa. Helpompaa jättää koko juttu :)