Kiinnostavatko teitä oikeasti toisten ihmisten vauvatarinat?

Ei kyllä oikeastaan.

Kyllä. Se saa minut aina varmemmaksi omasta päätöksestäni.

Kiinnnostaa. Voisi helposti kuvitella tarinoiden olevan samankaltaisia, mutta niissä on yllättävän paljon eroja, koska jokaisella on oma kokemuksensa. Se tekee niistä mielenkiintoisia. 

ei kiinnosta pätkän vertaa. ärsyttää kun jokaisella tuntuu olevan tarve kertoa oma synnytys- ja vauvastoori nyt kun olen raskaana.

Ei kiinnosta. Ehkä silloin, kun omat oli vauvaikäisiä.

Kiinnostaa! Ihana kuulla, miten muilla on mennyt!

Ei.

Ei vaikka olen itse raskaana.

Olin viikonloppuna tapaamassa sukulaisia ja siellä yhdellä sun toisella oli vauva mukana, moni kyseli ettenkö nyt ottaisi syliin ja oli hirmu kiinnostuneita minun raskauden etenemisestä, itseä ei voinut vähempää kiinnostaa ottaa vauvoja syliin ja kysellä sen enempää mistän mikä liittyy vauvoihin.

Minulla on jo ennestän yksi lapsi, ekä ole ikinä ollut sellainen mamma joka olisi hirveän lapsirakas ja kiinnostunut muiden pilteistä, enkä odota sitä muiltakaan.

Kiinnostaa, tykkään vauvoista.

Ei oikeasti yhtään.

Kiinnostaa yhtä vähän kuin armeijajutut.

Eli ei pätkän vertaa.

Sivari ja isä.

Ei todellakaan.

Kiinnostaa. On mielenkiintoista vertailla kokemuksia ja kuulla toisten raskaus- ja vauvakuulumisia.

Vauvat on ällöttäviä joten ei todellakaan.

Ei kiinnosta yhtään. Moni luulee, että olen kauhean kiinnostunut kaikkien lapsista ja lasten tekemisistä ja vauvojen syömisistä, nukkumisista ja ulosteista, koska olen pph, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. Myöskään synnytystarinoita en jaksa.

Tiettyyn rajaan asti kyllä. Mutta mikä tahansa aihe muuttuu tylsäksi, jos siitä puhuu liikaa.

Ei. Eikä vauvat tai lapset yleensäkään. Eikä oikeastaan ne toiset ihmisetkään.

Ei kiinnosta. Kun kuuntelee mammoja jotka puhuvat vauvoistaan niin se kuulostaa lähinnä kilpavarustelulta ja kun pitää luetella liioitellusti että mitä kaikkea vauvat osaavat. Säälittää lähinnä ne vauvat niissä jutuissaan.

Pahempia ovat synnytysjutut, omaan alapäähän alkaa oikeasti sattua jos joutuu sellaiseen seuraan jossa kerrotaan miten alapäät repesivät synnytyksissä, yööök!

Minulla on työkaveri joka julisti ja korosti suureen ääneen että hänestä ei tule sitten mitään mammamaista lässyttäjä-äitiä että käy vaan synnyttämässä (vahinkonsa, kertoi itse), on äitiyslomalla ja todellakin odottaa että pääsee takaisin töihin aikuisten seuraan koska ei to-del-la-kaan ole mikään äiti-ihminen eikä häntä ole koskaan kiinnostanut lapset.

No miten kävi. Palasi töihin ja lässyttää vain omasta vauvastaan, joka ikiselle työkaveriparalle joka osuu kohdalle samaan ruokapöytään, kahvipöytään. Rasittavaa.

No ei minua kiinnosta vieraiden naisten tavaomaiset stoorit. Poikkeukelliset kokemukset kyllä, mutta ei semmoiset normit "Naikkarille mentiin aamukahdeksalta, vauva syntyi vartin ponnistuksen jälkeen iltakuudelta, kaikki meni hyvin, 3,5 kilon potra poika tulo". Ok, kivaa ja onnea.

Mutya totta kai olen kiinnostunut siitä, miten ystävän synnytys on mennyt. Olisi aika hemmetin outoa, jos en olisi kiinnostunut siitä, miten ystävä on kokenut elämänsä merkittävimmän asian. Sitä se nimittäin on, vaikka itse olisikin vakaumuksellinen telaketju-vela.

Jos jotakuta sekin haukotuttaa, niin kannattaa ehkä lopettaa ystävyyden teeskentely. Semmoista kapakalaa ei kukaan jää kaipaamaan, jolla ei ole yhtään empatiaa ja mielenkiintoa ystävää kohtaan.