Mistä johtuu että joissakin perheissä lapset ovat pienestä lähtien semmosia perustyytymättömiä?

En tiedä, mutta antaako äiti/isä liian helposti kaikessa periksi?

Vierailija kirjoitti:

Kitisevät todella pienestä, nukkumisen ja syömisen kanssa haasteita jne. Toisilla taas ei mitään ongelmia tällaisten asioiden suhteen.

Onko kokemuksia/tietoa?

Samaa olen joskus tuuminut.

Erityislapset ovat tietenkin erikseen. Mutta jos tavalliset lapset kitisevät kuten ap kuvaili, jossain on häikkää.

Jos lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti, esim joku on suosikki aiheuttaa se väkisinkin lasten välillä eripuraa.

Minulla on erityislapsia, joille on annettu periksi kaikessa ja eivät yleensä kitisseet vaan olivat tyytyväisiä, leikkiviä lapsia.

Eikös se ole tempperamentti piirre tai jotain. Siinä missä toiset ovat äänekkäämpi kuin toiset. Minun äitini sanoi että olin helppo ja hiljainen ja näin aikuisenakin olen enimmäkseen omissa ajatuksissa ja introvertti. 

Ei, en tarkoita erityislapsia. Mietin vain kun erään ystävän kaikki kolme lasta ovat todella tyytymättömiä (siis vain yhden). He kitisevät ihan kaikesta, tinttailevat, eivät suostu syömään, pukemaan, nukkumaan....Itsekseni vain olen miettinyt että miksi he käyttäytyvät noin, kaikki.

Ap

Sellaiset lapset kuin vanhemmat. Usein jopa perheen koira alkaa muistuttaa perheen äitiä/isää jollakin tavalla. Mukavilla, johdonmukaisilla ihmisillä on usein lunkit lapset ja lemmikit. Sätkyillä tyypeillä molemmista tulee rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset lapset kuin vanhemmat. Usein jopa perheen koira alkaa muistuttaa perheen äitiä/isää jollakin tavalla. Mukavilla, johdonmukaisilla ihmisillä on usein lunkit lapset ja lemmikit. Sätkyillä tyypeillä molemmista tulee rasittavia.

Oisko sitten noin? Perheen äiti ainakin höösää aivan tajuttomasti lasten ympärillä, isä on vähän rennompi.

Ap

Meillä molemmat lapset perustyytyväisiä. Eivät ole turhia marisseet tai kiukutelleet.

Tietyt jutut nyt vaan on sellaisia itsestäänselvyyksiä ettei siinä marinat edes auta kuten hampaiden pesu, nukkumaan meno, ruualla ei leikitä vaan syödään, lelujen kerääminen illalla ym ym.

Kyllä äiti omansa tuntee eli kunhan vain tyttö sai nukkua paljon ja poika sai ruokaa ennenkuin tuli liian nälkä niin kaikki sujui mainoisti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat lapset perustyytyväisiä. Eivät ole turhia marisseet tai kiukutelleet.

Tietyt jutut nyt vaan on sellaisia itsestäänselvyyksiä ettei siinä marinat edes auta kuten hampaiden pesu, nukkumaan meno, ruualla ei leikitä vaan syödään, lelujen kerääminen illalla ym ym.

Kyllä äiti omansa tuntee eli kunhan vain tyttö sai nukkua paljon ja poika sai ruokaa ennenkuin tuli liian nälkä niin kaikki sujui mainoisti.

No niinpä, näin meilläkin ja siksipä ihmettelenkin tätä marinalapsiperhettä.

Ap

Meillä taas yksi, vanhin, on aina ollut perustyytymätön kaikkeen (jo vauvana). Vielä aikuisenakin on todella huomiohakuinen ja kateellinenkin. Mielestäni häntä on kohdeltu kuten muitakin, etuoikeuksia on ehkä ollut jopa enemmän kuin muilla. Ehkä se on perusluonteessa.

Muut ovat useimmiten iloisia ja tyytyväisiä, toki normaalit kiukut yms löytyy kaikilta.

Meillä perustyytyväinen lapsi joka ollut huono nukkumaan ja syömään,on myös hyvin tempperamenttinen,mutta kai se siitä pikkuhiljaa.

Huonosti käyttäytyviä lapsia on kaikenlaisilla ihmisillä, mutta olen huomannut että mukavien ja rauhallisten ihmisten lasten kiukuttelu ei ärsytä niin paljon kuin vauhkojen. Osaavat paremmin lakaista turhat jutut maton alle eivätkä itse provosoidu hösäämään.

Monet tuntuvat kuvittelevan, että lapsi on tabula rasa, johon vanhemmat kaatavat kaiken sisällön ja sellainen siitä sitten tulee. Ei pidä paikkaansa. Meillä on kaksi lasta. Toinen on sellainen, joka aina vänkää ja nurisee kaikesta, toinen ei. Ensiksi mainitulla ei ole ollut syömisen tai nukkumisen kanssa ongelmia, toiseksi mainitulla on aina välillä.

Sitä en ymmärrä, miksi toisten ihmisten (lapset kuuluvat tähän ryhmään myös) ominaisuudet pitää ottaa ihon alle. Antakaa muiden olla sellaisia kuin ovat. Ei siitä tarvitse harmistua, jos joku on vähän ärsyttävä, sivuuta se asia sillä, että tuo nyt on tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas yksi, vanhin, on aina ollut perustyytymätön kaikkeen (jo vauvana). Vielä aikuisenakin on todella huomiohakuinen ja kateellinenkin. Mielestäni häntä on kohdeltu kuten muitakin, etuoikeuksia on ehkä ollut jopa enemmän kuin muilla. Ehkä se on perusluonteessa.

Muut ovat useimmiten iloisia ja tyytyväisiä, toki normaalit kiukut yms löytyy kaikilta.

Ehkä tuttavaperheeni lapset sitten ovat perusluonteeltaan sellaisia.

Ap

Meillä on molemmat lapset olleet ihan vauvasti asti selvästi erilaisia temperamentiltaan. Esikoinen on selvästi ollut tyytymättömämpi ja kuopus kaikessa "helppo".

Näkisin, että se on ensisijaisesti temperamenttikysymys, mutta joskus olen miettinyt vaikuttiko esikoisen vauva-ajan sairastelu asiaan. Ehkä se johtui siitä, ja sitten vaan jäi päälle.

Se kyllä harmittaa kun joku sanoo, että ollaan opetettu lapsi sellaiseksi. Haasteita se on tuonut, mutta olemme sen takia etsineet enemmän ratkaisuja arkeen. Erityislapsi hän ei ole.

Tuttavani esikoinen on rasittava marisija. Näin ulkopuolisen silmään vaikuttaa siltä, että lapsi lopulta saa marinan avulla tahtonsa läpi. Vanhemmat kyllästyvät siis marinaan kuunneltuaan sitä ensin pitkän aikaa. Tästä johtuen lapsi marisee koko ajan.

Omani kasvatin niin, että marisemalla ei koskaan saanut tavoitteitaan läpi. Vaikka muuten olisin voinut suostua, niin mariseminen oli varma tapa olla saamatta tahtoaan läpi. Tämän myös kerroin lapsille jo hyvin pieninä. Eli meillä lapsilta kyseltiin kyllä mielipidettä ja se otettiin (ikätasoisesti) huomioon, kunhan asia esitettiin nätisti ja fiksusti.

Geenit

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani esikoinen on rasittava marisija. Näin ulkopuolisen silmään vaikuttaa siltä, että lapsi lopulta saa marinan avulla tahtonsa läpi. Vanhemmat kyllästyvät siis marinaan kuunneltuaan sitä ensin pitkän aikaa. Tästä johtuen lapsi marisee koko ajan.

Omani kasvatin niin, että marisemalla ei koskaan saanut tavoitteitaan läpi. Vaikka muuten olisin voinut suostua, niin mariseminen oli varma tapa olla saamatta tahtoaan läpi. Tämän myös kerroin lapsille jo hyvin pieninä. Eli meillä lapsilta kyseltiin kyllä mielipidettä ja se otettiin (ikätasoisesti) huomioon, kunhan asia esitettiin nätisti ja fiksusti.

Meillä ei saa marisemalla mitään läpi, mutta lapsi marisee silti.