Purskahteleva onnellisuus

Pakko jakaa, että olen hykerryttävän onnellinen ihminen.
En tietenkään tästä voi kenellekään kertoa suoraan, joten avaudunpa täällä.

Tilanteeni on sellainen, että uuvuttavien parisuhteiden ja vuosien yksinhuoltajuuden jälkeen, olen saanut lapseni aikuiseksi ja maailmalle. Asun yksin omassa mummonmökissäni, sain viime vuonna eläkepäätöksen, joka on summaltaan pieni mutta koska asumismenot rajoittuvat sähkölaskuun (joka on todella pieni, kun lämmitän puilla) ja aurauskustannuksiin, niin tulen loistavasti toimeen.

Olin tänään pihalla lumitöissä (ulkoilun vuoksi). Tulin sisään iltapäivällä ja aloin laittaa puuhellalla ruokaa. Ennen syöntiä sytytin takkaan tulen ja nautin aterian takkatulen loimussa. Katsahdin ulos ja huomasin, että tuuli vihmoi lunta ja ulkona oli huono keli. Minä taas istuin lämpimässä, ravittuna ja tyytyväisenä ja oli ihan pakko ilosta kiljahdella ja tanssahdella.
Riemu vain jatkuu, kun pistin "piiat" töihin. Pöytätiskikone ja pyykinpesukone saunassa hoitavat hommansa. Minun ei tarvitse, kuin istua unelmoimassa tulevasta 6 viikon Espanjan matkasta, jonka poikani kustantaa.
Sitten takaisin kotiin toukotöihin...