Lue keskustelun säännöt.
Eli tällainen jutska
18.03.2018 |
Olen hieman ihastunut miespualiseen henkilöön joka ei ole s*u*o*m*a*l*a*i*nen. Tämä tilanne on ensimmäinen laatuaan ja olen hämmästynyt suunniltani.
Kaverit ovat hieman epäluuloisia, niin minäkin. Samaan aikaan huomaan, että hän vaikuttaa niin aidolta.
Ei tunnu että olisi mitään hämärää meneillään. Paperiasiat ovat olleet jo pitkään kunnossa, miespualinen henkilö työskentelee ja miettii menevänsä takaisin kouluun...
En vain tiedä!
Kommentit (6)
Jos hän on ns. kehitysmaasta, niin kannattaa suhtautua varauksella. Siellä naureskellaan pohjoismaalaisten sinisilmäisyydelle ja rehellisyydelle, he eivät arvosta sellaista, vaan oman edun tavoittelussa voidaan valehdella häikäilemättömästi. Varsinkin jos uskonto on eri kuin meillä.
Ja vaikka mies olisi muuten ihan kunnollinen ja aito, niin kulttuurierot tulevat silti olemaan valtavia. Kannattaako siihen oikeasti lähteä? Harva sellainen suhde tulee kestämään kovin pitkään. Ja moni osaa aluksi esittää kivaa, mutta suhteen vakavoituessa tulee esiin kaikki huonot puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en tiedä. Miten voin testata häntä?
Tiedän että tässä on osasyynä se, että suomalaiset eivät lähesty minua. En ole läski Kouvolatukka-hirviö, olen vain... En tiedä. Katseiden kohde. Kyllähän nuo ul**maan poijjaat lähestyvät aina, suomipoijjaat vain katsovat.
Niin tietysti sitä "sekoaa" kun toinen tulee niin suorasti luokse ja tekee selväksi haluavansa minut. (Tai ainakin sanoo niin.)
En edes normaalisti ole t*mm*i*oisiin päin. Tämä on vain omituinen poikkeus. Ei hän ole m**ta, vain t**mem*i kuin minä.
En minä tiedä. Kyllähän hän saattaa oikeasti pitää minusta, mene ja tiedä.
Tietenkään millään ei ole mikään kiire. Voin tapailla ihan kevyesti ja tutkailla tuntemuksia.
Niin siis tietenkin miespualinen henkilö saattaisi valehdella. Mutta en halua lähteä sellaisista oletuksista liikenteeseen jos ei muuten tunnu epäilyttävältä.