Mulle tulee aina huono fiilis kun valmistujaiset lähestyy

Ja minun valmistujaisiin isä oli tulossa vetämään viinaa. Kun sanoin nätisti, että olisi tarkoitus olla alkoholittomat, niin suuttui ja löi luurin korvaan. Ei tullut paikalle.

Mutta sellaista se elämä toisinaan on. Pahin virhe on jäädä jumiin noihin muistoihin, eteenpäin on vaan mentävä.

Vierailija kirjoitti:

Ja minun valmistujaisiin isä oli tulossa vetämään viinaa. Kun sanoin nätisti, että olisi tarkoitus olla alkoholittomat, niin suuttui ja löi luurin korvaan. Ei tullut paikalle.

Mutta sellaista se elämä toisinaan on. Pahin virhe on jäädä jumiin noihin muistoihin, eteenpäin on vaan mentävä.

Olen yrittänyt, mutta on vaikeaa päästää irti sellaisesta muistosta josta media muistuttaa joka ikinen vuosi.

Ap

Voi sua, Ap. Mulla kävi vähän samoin. Valmistuin samaan aikaan siskoni kanssa ja tuntui kuin olisin ollut pelkkä seinäkoriste niissä juhlissa, vaikka kyllä muakin muistettiin. Siskoni sattuu vain olemaan mua puheliaampi. En mä sitä kyllä enää muistele katkerasti.

Pidä uusinta ja nauti juhlista lähimmäisten kesken. Voit sitten korvata vanhan muiston sillä. Uusiihan porukka vihkivaloja ym.kin

Vierailija kirjoitti:

Voi sua, Ap. Mulla kävi vähän samoin. Valmistuin samaan aikaan siskoni kanssa ja tuntui kuin olisin ollut pelkkä seinäkoriste niissä juhlissa, vaikka kyllä muakin muistettiin. Siskoni sattuu vain olemaan mua puheliaampi. En mä sitä kyllä enää muistele katkerasti.

Ikävää kuulla että on kohtalon tovereita. Yksi ero meilöä kuitenkin on, minä olen puhuvanpaan ja esiintyvämpää sorttia, sain lapsena usein kuulla sukulisiltani että olis parempi jos osaisin pysyä aina hiljaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pidä uusinta ja nauti juhlista lähimmäisten kesken. Voit sitten korvata vanhan muiston sillä. Uusiihan porukka vihkivaloja ym.kin

Voisihan sitä toki, mutta en usko että ketään sukulaisitani kiinnostaa osallistua. Juhlisinko sitten yksin itsekseni? Onnea minä jee jee... en oikein nyt tiedä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minun valmistujaisiin isä oli tulossa vetämään viinaa. Kun sanoin nätisti, että olisi tarkoitus olla alkoholittomat, niin suuttui ja löi luurin korvaan. Ei tullut paikalle.

Mutta sellaista se elämä toisinaan on. Pahin virhe on jäädä jumiin noihin muistoihin, eteenpäin on vaan mentävä.

Olen yrittänyt, mutta on vaikeaa päästää irti sellaisesta muistosta josta media muistuttaa joka ikinen vuosi.

Ap

No ensimmäinen askel on käsittää, että se muiden antana ylistys on loppujen lopuksi hyvin toisarvoista. Olet jokatapauksessa valmistunut, vaikkei kehuja tullut tarpeeksi.

Ala suunnitella elämää eteenpäin ja niin, ettei keskiössä ole vain se, mistä voisi saada eniten kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä uusinta ja nauti juhlista lähimmäisten kesken. Voit sitten korvata vanhan muiston sillä. Uusiihan porukka vihkivaloja ym.kin

Voisihan sitä toki, mutta en usko että ketään sukulaisitani kiinnostaa osallistua. Juhlisinko sitten yksin itsekseni? Onnea minä jee jee... en oikein nyt tiedä.

Ap

Miksei. Joskus se oma seura on maailman parasta seuraa. Voisi olla hyvä keino alkaa myös arvostamaan omia saavutuksia huolimatta siitä miten paljon niistä saa kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä uusinta ja nauti juhlista lähimmäisten kesken. Voit sitten korvata vanhan muiston sillä. Uusiihan porukka vihkivaloja ym.kin

Voisihan sitä toki, mutta en usko että ketään sukulaisitani kiinnostaa osallistua. Juhlisinko sitten yksin itsekseni? Onnea minä jee jee... en oikein nyt tiedä.

Ap

Miksei. Joskus se oma seura on maailman parasta seuraa. Voisi olla hyvä keino alkaa myös arvostamaan omia saavutuksia huolimatta siitä miten paljon niistä saa kehuja.

Oma seura voi olla introvertille parasta, mutta ekstrovertille se on henkisesti puuduttavaa ja ihmistä loppuun kuluttavaa mytkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä uusinta ja nauti juhlista lähimmäisten kesken. Voit sitten korvata vanhan muiston sillä. Uusiihan porukka vihkivaloja ym.kin

Voisihan sitä toki, mutta en usko että ketään sukulaisitani kiinnostaa osallistua. Juhlisinko sitten yksin itsekseni? Onnea minä jee jee... en oikein nyt tiedä.

Ap

Miksei. Joskus se oma seura on maailman parasta seuraa. Voisi olla hyvä keino alkaa myös arvostamaan omia saavutuksia huolimatta siitä miten paljon niistä saa kehuja.

Oma seura voi olla introvertille parasta, mutta ekstrovertille se on henkisesti puuduttavaa ja ihmistä loppuun kuluttavaa mytkkyä.

Kaikki ohmiset eivä ole ekstrovertejä, vaan joillekkin se muiden ihmisten seura ja hälonä ympätillä on puuvuttavaa.

Mulle aiheuttaa ahdistusta myös valmistujaisaika, mutta eri syystä. Tuntuu, että epäonnistuin elämässäni ja kadehdin nuoria, joilla on koko elämä edessään. Itse tein ihan vääriä valintoja toisensa perään ja nyt olen jumittanut kohta kaksikymmentä vuotta samassa tilanteessa, kun toiset ovat menneet eteenpäin elämässään. Kaikki jokakeväinen höösäys kirjoituksista ja ylioppilasjuhlista ärsyttää ja ahdistaa.