Diagnoosi:vakava työuupumus

Diagnoosi mullakin vakava työuupumus, saikun jälkeen työpisteen vaihto. Aluksi tuntui etten enää kykene koko alalle enkä työhön, mutta tuo vaihdos ja erkaantuminen entisistä työkavereista ja huonosta työilmapiiristä auttoivat.

Mitä oireita teillä on?

Miten se todettiin?

Jottei luultu vaan laiskaksi?

Minusta ei ole realistista tai tarkoituksenmukaistakaan palata prikulleen samaan firmaan ja työhön. Ainakaan ilman perusteellista muutosta niissä asioissa, jotka ovat olleet syynä. Onko ne sitten työpaikan olosuhteet tai oma asenne työntekoon. Älä nyt ajattele työtäsi. Ei tämän tarvitse olla urasi loppu, tai edes urakehityksesi loppu. Ehkä palaat työelämään kokeilemaan siipiäsi ensin hieman pienemmällä työkuormalla, jotta saat onnistumisen kokemuksia.

Ei Työuupumus ole kela korvattava sairasloma

Ei olekaan, mutta muut asiaan liity tämä diagnoosit usein jo ovatkin.

http://aionselviytya.blogspot.fi/

Ihan omista oireista sen varmaan myös tunnistaa jos ovat jatkuneet pitkään, siis ei puhuta viikoista vaan kuukausista ja joskus jopa vuosista. Unettomuus, kyynisyys työtä kohtaan, mielihyvän puuttuminen, täydellinen väsymys joka ei mene nukkumalla pois, työn hallinnan menetys, unohtelu, virheet, töitä ei saa tehtyä ajoissa niiden määrän vuoksi, sydämentykytykset, jatkuva päänsärky, apaattisuus, masennus, mielialan vaihtelut, käpertyy omaan kammioonsa eli sosiaalisen kontaktin väheneminen, itkuherkkyys... usein kuitenkin työkaverit huomaavat asian ensin. Ja tämähän on tunnollisen, jopa työnarkomaanin "sairaus", harvoin sellainen, joka ottaa hieman löysin rantaan sairastuu työuupumukseen.

Oireina unettomuus, painajaisia työstä, masennusoireet. Lisänä fyysiset oireet mm jännitysniska, päänsäryt ja selkäsäryt. T.2

Höpöhöpö diaknoosi niitä kehitellään ihmisten kiuskasi. Montahan kymmenetä eri diaknoosia mulle on tarjpttu ilman mitään todellisuus pohjaa puoskareiden toimesta

Minä jäin saikulle ja irtisanouduin. Tuon työpaikan työnjohto (altistaa uupumukselle) on ollut pitkään aivan ala-arvoista. Lisäksi hakeuduin terapiaan, jotta opin käsittelemään omia rajojani. Näen jo todella paljon toivoa entisen toivottomuuden sijaan! Olen jo vähitellen yhä enemmän se entinen aito, positiivinen ihminen, jota olin kaivannutkin.

Miten sillä sairaspäivärahalla pärjäilee, jos sille joutuu? Omat tulot oli 2,5 tonnia kuussa, irtisanouduin kun halusin salata masennukseni työyhteisöltäni. Nyt tuli karenssia, mutta hakeudun lääkäriin, joka jo aiemmin ehdotti sairauslomaa. Kai se kirjoittaa sairaslomaa sen pari kolme kuukautta, ainakin sitä suositteli.

Mulla taisi myös olla työuupumus. Ylitunnollisena vanhanajan työmoraalin omaavana sairasloma ei ollut vaihtoehto. Vaihdoin työpaikkaa ja nyt ajan kuluessa alan nähdä myös aiemman raskaan tilanteeni paremmin. Onneksi tajusin lähteä, vaikka uusi työpaikka vie tietysti alussa paljon voimia. Sain uuden mahdollisuuden ja työpaikoissa todellakin on eroja.

Vierailija kirjoitti:

Ihan omista oireista sen varmaan myös tunnistaa jos ovat jatkuneet pitkään, siis ei puhuta viikoista vaan kuukausista ja joskus jopa vuosista. Unettomuus, kyynisyys työtä kohtaan, mielihyvän puuttuminen, täydellinen väsymys joka ei mene nukkumalla pois, työn hallinnan menetys, unohtelu, virheet, töitä ei saa tehtyä ajoissa niiden määrän vuoksi, sydämentykytykset, jatkuva päänsärky, apaattisuus, masennus, mielialan vaihtelut, käpertyy omaan kammioonsa eli sosiaalisen kontaktin väheneminen, itkuherkkyys... usein kuitenkin työkaverit huomaavat asian ensin. Ja tämähän on tunnollisen, jopa työnarkomaanin "sairaus", harvoin sellainen, joka ottaa hieman löysin rantaan sairastuu työuupumukseen.

Tämä kuvaa minunkin oloani täysin. :/ Otin vastaan aiempaa haastavamman työpaikan ja kuvittelin pääseväni mukavaan työyhteisöön. Käytännössä jäin omilleni, sillä työpaikalla on pieniä kuppikuntia, jotka koittavat keskenään pärjätä huutavan ja kilahtelevan esimiehen kanssa. Esimies on myös taipuvainen äärimmäiseen perfektionismiin ja haluaa kontrolloida likipitäen jokaista alaistensa sähköpostia. Luulin alkuun, että olen tyhmä ja huono, työssä epäonnistuva, mutta sitten sain tietää että sama esimies on aiemminkin saattanut alaisia sairaslomalle, ottamatta mitään vastuuta asiasta. Todella vaikea saada tilanteeseen ulkopuolista apua, koska esimies ei sitä halua - vikahan on idiooteissa alaisissa.

En tiedä mitä tekisin. Kammoksuttaa jäädä tästä työstä pois, koska ko. esimies on erittäin kärkäs moittimaan muita. Työuran kannalta olisi tärkeää saada jonkinlainen hyvä välipäätös ennen lähtemistä, mutta en tiedä jaksanko sinne asti. Ihan hirveä olo joka helvetin päivä. :/

Itse selviydyin työuupumuksesta levolla ja erilaisella suhtautumisella työhöni. Kun tajusin olevani loppu (henkisesti ja fyysisesti), jäin parin viikon saikulle. Tämän jälkeen melkein suoraan aloitin kesäloman, joka kesti 1,5kk. Lomalla päätin suhtautua työhöni vain työnä. Ennen tein töitä toimistolla 8-10 tuntia, jonka lisäksi iltaisinkin tein paljon duunia. Halusin olla aina paras. Ja sitä pitkälti olinkin.

Töihin palattuani pari viikkoa istuin lähinnä työpisteelläni tekemättä mitään tuottavaa. Nykyisin teen pääosin työtä 8-16 enkä iltaisin tee mitään ylimääräistä. Olen todennut, että ne tekemättä jääneet työt ja ratkaisemattomat ongelmat odottavat seuraavaan päivään. Olen totuttautunut ajatukseen, että tuottavaa työtä teen päivässä sen 5 tuntia ja sen pitää riittää. Nyt keskinkertaisena työntekijänä olen tyytyväisempi

Hommasin kesälomani jälkeen myös kunnon nukahtamislääkkeet ja melatoniinit työterveyslääkäriltä. En pariin vuoteen juurikaan nukkut. Nukahtaminen oli vaikeaa. Nyt 7kk kesälomani päättymisen jälkeen alan olemaan normaalissa elämässä kiinni.

Minulla teetettiin pitkiä päiviä, myös viikonloppuisin jouduin olla töissä projektien takia. Pidin työstäni enkä kokenut sitä liian haastavaksi, mutta ärsytti se ettei esimies tajunnut työkuvastani mitään koska on eri alan ihminen, eikä hänellä ollut minkäänlaista tilannetajua siitä paljonko minulla teetettiin töitä.

Elimistöni sanoi itsensä irti, jouduin päivystykseen vatsavaivojen, jatkuvan päänsäryn, sydämentykytysten, huimauksen, hermosärkyjen ym. takia. Minut otettiin sairaalaan tutkimuksiin muutamaksi päiväksi. Ei löytynyt mitään fyystistä vikaa joka olisi aiheuttanut kaikki oireet, todettiin uupumukseksi. Sairaslomatodistukseen kirjattiin kuitenkin fyysiset oireet, ja sain kuukauden sairasloman.

Kun palasin töihin niin minuun suhtauduttiin että voivoi kun kävi noin, että hommat jatkuu ja kai olet nyt levännyt vähän ja sitten sanot heti jos alkaa käydä rankaksi niin katsotaan työnkuvaa. Siihen jäi.

Minun jälkeen kaksi muuta työkaveria kärsi samasta, heidän tapauksetkin ohitettiin vaan tilapäisinä häiriöinä ja kaikki meidät leimattiin varmaan vain laiskoiksi. Nyt suhtaudun asiaan niin ettei mikään työnantaja ole sen arvoinen että sairastuttaisin itseni jälleen tuohon pisteeseen koska luulin oikeasti että minulla on jokin vakava sairaus ja kaikki johtuikin stressistä ja uupumisesta joka tuli erittäin salakavalasti kuvioihin.

Huolehtikaa itsestänne.

Onko kellään työnantaja suhtautunut kannustavasti ja ottanut homman tosissaan vai onko se aina "vaivoin" ja olet taas omillasi?

Mua uhkaa työuupumus koska esimies ei osaa hoitaa tehtävien siirtoa henkilöltä toiselle. Pidettiin pikainen tapaaminen että henkilö x jatkaa henkilön y tehtäviä ja hienoa, nyt vain mukaan palavereihin. No henkilö y tekee no showt palavereihin, pikainen tunnin perehdytys kertoillen sieltä täältä ilman että edes kirjaisi mitkä projektit, tehtävät, mikä ryhmä/organisaatio, mikä tilanne ja aikataulu.. Ei ole aikaa eikä tahtotilaa? Kaikille vain kerrotaan että hlö x jatkaa tästä. Siis mistä?

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään työnantaja suhtautunut kannustavasti ja ottanut homman tosissaan vai onko se aina "vaivoin" ja olet taas omillasi?

Edellisessä firmassa kaikki ne jotka sai työterveydestä parin viikon stressilomia, niin joutuivat ns. mustalle listalle. Heitä alettiin kiusaamaan ja heitä uhkailtiin. Järjestettiinpä (laittomat) yt-neuvottelutkin jolla yritettiin saada muutama henkilö ulos! Tuolloin esimiehenä oli katkera mutta erittäin narsistityyppinen muija.

Vierailija kirjoitti:

Itse selviydyin työuupumuksesta levolla ja erilaisella suhtautumisella työhöni. Kun tajusin olevani loppu (henkisesti ja fyysisesti), jäin parin viikon saikulle. Tämän jälkeen melkein suoraan aloitin kesäloman, joka kesti 1,5kk. Lomalla päätin suhtautua työhöni vain työnä. Ennen tein töitä toimistolla 8-10 tuntia, jonka lisäksi iltaisinkin tein paljon duunia. Halusin olla aina paras. Ja sitä pitkälti olinkin.

Töihin palattuani pari viikkoa istuin lähinnä työpisteelläni tekemättä mitään tuottavaa. Nykyisin teen pääosin työtä 8-16 enkä iltaisin tee mitään ylimääräistä. Olen todennut, että ne tekemättä jääneet työt ja ratkaisemattomat ongelmat odottavat seuraavaan päivään. Olen totuttautunut ajatukseen, että tuottavaa työtä teen päivässä sen 5 tuntia ja sen pitää riittää. Nyt keskinkertaisena työntekijänä olen tyytyväisempi

Hommasin kesälomani jälkeen myös kunnon nukahtamislääkkeet ja melatoniinit työterveyslääkäriltä. En pariin vuoteen juurikaan nukkut. Nukahtaminen oli vaikeaa. Nyt 7kk kesälomani päättymisen jälkeen alan olemaan normaalissa elämässä kiinni.

Mulla sama :). Tulosta teen keskinkertaisesti, en edes pyri enempään. Jää aikaa myös tauottaa työtä. Sanon suoraan jos en ehdi hoitaa jotain asiaa. Meillä ei ees oo tulospalkkioita niin hikihatussa puurtaminen on turhaa.