Tuore aviomies on alkanut mietityttämään
Lyhyesti taustaa. Olemme siis olleet lyhyen ajan yhdessä, jonka aikana heti paita ja peppeuduttiin ja muutin miehen luo, sitten kihlat ja häät. Kohta vuosi avioelämää takana. Salamarakastuttiin ja oltiin tosi fyysisiä ja elämänkatsomus,arvot ja yleisesti mitä tulevaisuudelta,toisiltamme ja parisuhteelta halutaan mätsää. Mutta muut intressit harvoin kohtaa. On muutama asia mikä on alkanut jäytämään ja ahdistamaan suhteessamme ja tunnen välillä oloni tosi alistuneeksi ja kahlituksi, vaikka omaa -aikaa minulla on melko paljon. Mieheni ei siis kuitenkaan ole mikään diktaattori, vaikka suurimmat päätöset hän taloudessa loppujen lopuksi lyö lukkoon. Usein saan itseni kiinni kuitenkin siitä tunteesta, etten ole täysin tyytyväinen ja välillä olen tosi ärsyyntynyt häneen ja hänen juttuihin, vaikka koin tämän olleen elämäni rakkaus, enkä ole aiemmkn tälläistä kokenut enkä ollut normaalissa suhteessa. Seksuaalinen halukkuuteni on vähentynyt myös reilusti.
Mitä tehdä siis, jos nämä tuntemukset koko ajan menevät laidasta laitaan? Onko normaalia vai pitäisikö olla huolissaan.
Anteeksi jos sekava ja huonosti kirjoitettu teksti.
Kommentit (16)
Tarkoitin taloudella yleisiä kodin ja suhteen asioita, en vaan rahan/ ap
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin taloudella yleisiä kodin ja suhteen asioita, en vaan rahan/ ap
eikö pitäisi olla onnekas ettei ole parisuhteessa perässävedettävän vässykän kanssa?
Hyvä avioliitto koostuu 95%:sesti tahdosta ja päätöksestä, 5% on sitä spontaania tunnetta. Omasta kypsyydestä rippuu osaako sitoutua ja kommunikoida niin, että homma sujuu.
Tämä ei päde, jos on naimisissa pahasti luonnevikaisen kanssa, mutta normaalien ihmisten kesken kyllä.
T. takana pitkä avioliitto
Olet ehkä vain mennyt naimisiin miehen kanssa, joka on päättäjätyyppiä, haluaa päättää ja vaikuttaa ja kontrolloida. Ihan luoteenpiirre, tai kodista opittu parisuhteen malli.
Toista ei voi muuttaa. Ja vahva luonne on vahva aina. Mutta tämän tyypin kanssa voi laatia pelisäännöt ja hän noudattaa niitä hyvin. Eli avaa suusi ja sano, miten sinä haluat asiat hoidettavan.
Kuulostaa ihan normaalilta ristiriidoista parisuhteessa.
Mikä se ongelma oli? En ymmärtänyt ollenkaan mitä ap selittää.
Minulle on käynyt useammin kuin kerran niin, että järjettömän rakastumisen laannuttua olen huomannut, etten edes erityisemmin pidä siitä ihmisestä. Parempi olisi, jos parisuhde rakentuisi vähitellen.
Mies on sitä, ei kuitenkaan ole sitä.
Mies on tätä, ei kuitenkaan ole tätä.
Aloittaja tässä tuntuu olevan sekaisin
Niin, että onko tässä nyt käynnyt klassinen liian nopealla tahdilla edennyt suhde, joka rakastumisen ja hullaantumisen jälkeen avaa silmät, ettei tuo ihminen ehkä olekaan se, jonka kanssa sopii yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mies on sitä, ei kuitenkaan ole sitä.
Mies on tätä, ei kuitenkaan ole tätä.
Aloittaja tässä tuntuu olevan sekaisin
Joskus asioita on vaikea selittää ja toisaalta myös liian moni ei ymmärrä lukemaansa vaikka kuinka selkeästi kirjoittaisi.
- ei ap
Vierailija kirjoitti:
elämänkatsomus,arvot ja yleisesti mitä tulevaisuudelta,toisiltamme ja parisuhteelta halutaan mätsää. Mutta muut intressit harvoin kohtaa.
Mitkä muut intressit? Jos kaikki tärkeä mätsää, mikä mättää? Ette ilmeisesti sitten kuitenkaan malttaneet keskustella ja tutustua toisiinne ennen avioliittoa, ja nyt kun fyysinen vetovoima alkaa haihtua, huomaat, että et oikeastaan edes pidä miehestäsi ihmisenä.
Shän on mahdottomuus, että kaikki intressit kohtaisivat. Ja miksi niiden edes pitäisi kohdata? Kunhan suurissa linjoissa ollaan samaa mieltä.
Hei ap.
Kerrot suhteestanne, joka ihastumisen ja rakastumisen myötä on edennyt vaiheeseeen, jossa arki ja myös toisen huonot puolet alkavat näyttäytyä (niin tietysti sinun omasikin hänelle päin). Suhde etenee aina vaiheittain ja jossain vaiheessa jokaisella suhteella on edessään alkuihastuksen muuttuminen arjen kumppanuudeksi ja monenlaisten sietämisten ja kompromissienkin kentäksi.
Lähes poikkeuksetta tässä vaiheessa astuvat vuorovaikutuspulmat esiin. Hyvä juttu on, että vuorovaikutustaitoja voi ja kannattaakin opetella. Ne ovat taitoja siinä missä muutkin elämän selviytymistaidot. Niitä voi opetella esim. parisuhdeviestinnän kursseilla tai nettikursseilla tms. Kun oppii viestimään omista ajatuksistaan ja tunteistaan sekä ennen kaikkea kuuntelemaan toista, suurin osa ongelmista muuttuukin mahdollisuuksiksi jotka voidaan ratkaista. Tietenkin silti kysytään sitä perimm'äistä sitoutumista. Miltäs parisuhdekurssille meneminen sinusta kuulostaisi? Yhdessä oppimaan uusia viestintätaitoja ihan samoin kuin opettelisi yhdessä uuden kielen?
Käytkö työssä tai opiskeletko. Harrastuksia? Onko avioliitto elämäsi ainoa sisältö?
Opiskelen. Ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Olen aina ollut itsekseni viihtyvää sorttia, enkä koskaan ole oikein sitoutunut mihinkään.
Ap
mies varmaan myös maksaa nämä taloudelliset päätökset?