Lue keskustelun säännöt.
Eroon ylivastuullisuudesta
Esikoistyttö
16.03.2018 |
Miten pääsen eroon lapsuudenkodin jäljiltä liiaksi päälle jääneestä vastuunkantajan roolista? Tai vähintään saisin omaa ylivastuullisuutta vähennettyä?
hmissuhteitani päälle jäänyt vanha rooli haittaa. Toimin kyllä aktiivisesti ja asiat etenevät, mutta äkkiä väsyn kyllästyn toisten passiivisuuteen ja saatan lopulta kokonaan lopettaa yhteydenpidon. Ei ole hyvä juttu, tiedän sen.
Miten opin paremmin sietämään toisten hajamielisyyttä ja sitä, että välillä asioista sopiminen saattaa jäädä kesken yms.? Liian aktiivisesti toimimalla todennäköisesti vahvistan toisten passiivisia käytösmalleja. Ja nimenomaan miten itse paremmin siedättyisin tilanteeseen enkä niin helposti ajautuisi kerta toisensa jälkeen siihen, että alan hoitaa kesken jääneitä asioita toisten puolesta loppuun, koska stressi tilanteiden jäämisestä kesken kasvaa liian suureksi.
En myöskään aikuisten ihmisten kanssa toimiessa haluaisi päätyä siihen rooliin, että yrittäisin ns. kasvattaa toisia aikuisia huomauttamalla havaitsemistani epäkohdista, kuten toisen myöhästelystä jne. Eivätköhän ihmiset usein itsekin nämä omat ongelmansa jollain tasolla tiedosta. Minun ei niitä tarvitse korjata, vaan miettiä koenko itse tällaisen ihmissuhteen kaikesta huolimatta riittävän toimivaksi, että haluan olla tekemisissä toisen kanssa.
Kommentit (12)
Onko muilla tällaisia kokemuksia siitä, ettei oman roolin muuttaminen ihmissuhteissa toimiessa ole käynyt kovin kivuttomasti? On ollut tosi kurja huomata, etteivät omat ihmissuhteet olekaan olleet kovin hyvin tasapainossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että vastuullisuuteen suhtaudutaan huvittuneesti. Huolehtivaa pidetään hölmönä. Silti tarpeen tullen siltä vastuulliselta kuitenkin pyydetään apua.
Muut eivät tahdo hyväksyä muutosta, kun ovat tottuneet tiettyihin toimintamalleihin. Koita vetää rajat, missä mennään vielä normaalin avuliaisuuden puolella ja milloin astutaan hyödyntämisen/hyväksikäytön puolelle. Muut eivät sitä tee, kun nauttivat palveluista.
Ylihuolehtivaisuus nimenomaan passivoi muita ja väsyttää sinut. Lähde pienistä asioista liikkeelle; lakkaa muistuttelemasta, älä huolehdi automaattisesti. Sinun harteillasi ei ole kaikki.
Hyväksy myös se, etteivät kaikki ole vastuullisia siinä merkityksessä kuin itse sen koet. Anna heidän elää omaan tyyliinsä, kunhan se ei satuta ketään. Tarvittaessa ota etäisyyttä.
Äläkä enää lainaa rahaa, vaikka hyväsydämisyyttäsi niin olet tehnytkin. Siitä ei seuraa kuin jännitteitä.
Hyviä kommentteja! Itse asiassa en halunnut lainata tälle ystävälle rahaa huonojen kokemusten takia. Hän oli tullut meille käymään kauempaa ja oli tuolloin lähdössä pois.
Lippua hän ei ollut etukäteen hankkinut, kun aikoi ostaa sen kuljettajalta. Lähdin saattamaan pitkän bussia odotellessa hän kuitenkin huomasi, ettei rahaa olekaan riittävästi, bussissa ei mahdollisuutta maksaa käteisellä ja lähellä ei ole käteisautomaattia. Bussi oli tulossa pian eikä siinä ehtinyt lähteä kauemmas hakemaan rahaa.
Toimin kuten hyvän ystävän ajattelin toimivan ja lainasin matkarahat. Ja sen jälkeen sainkin maksusta moneen kertaan muistutella ja kuunnella kaikenlaista selityksiä.
Ilmeisesti hän oli ajatellut, että eihän hän rahaa reissuunsa tarvitse, huolehtiva ystävä ehkäpä tarjoaa paluumatkan tai häveliäisyyttään ainakin jättää velkomisen sikseen. Ei jättänytkään ja välimme jäätyivät.
Sellainen loppu siis monen vuoden ystävyydelle. En ollutkaan hänestä ehkä ollut ystävä, vaan pelkkä hyödyllinen hölmö. Tuntuu ihan hirveän pahalta, koska olin ennen tuota arvostanut ystävyyttämme paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että vastuullisuuteen suhtaudutaan huvittuneesti. Huolehtivaa pidetään hölmönä. Silti tarpeen tullen siltä vastuulliselta kuitenkin pyydetään apua.
Muut eivät tahdo hyväksyä muutosta, kun ovat tottuneet tiettyihin toimintamalleihin. Koita vetää rajat, missä mennään vielä normaalin avuliaisuuden puolella ja milloin astutaan hyödyntämisen/hyväksikäytön puolelle. Muut eivät sitä tee, kun nauttivat palveluista.
Ylihuolehtivaisuus nimenomaan passivoi muita ja väsyttää sinut. Lähde pienistä asioista liikkeelle; lakkaa muistuttelemasta, älä huolehdi automaattisesti. Sinun harteillasi ei ole kaikki.
Hyväksy myös se, etteivät kaikki ole vastuullisia siinä merkityksessä kuin itse sen koet. Anna heidän elää omaan tyyliinsä, kunhan se ei satuta ketään. Tarvittaessa ota etäisyyttä.
Äläkä enää lainaa rahaa, vaikka hyväsydämisyyttäsi niin olet tehnytkin. Siitä ei seuraa kuin jännitteitä.
Arvostan paljon ajatuksiasi ja olen kiitollinen kommentista. On vain todella hankalaa että monissa ihmissuhteissa sinut yritetään kerta toisensa jälkeen palauttaa vanhaan rooliisi, että vaikka yrittäisit tietoisesti pitää enemmän aiempaa puoliasi. Tämä tekee ihmissuhteista aika raskaita. Esimerkiksi omaa lapsuudenperhettäni en jaksa tämän takia kovin usein tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoistyttö kirjoitti:
Hyviä kommentteja! Itse asiassa en halunnut lainata tälle ystävälle rahaa huonojen kokemusten takia. Hän oli tullut meille käymään kauempaa ja oli tuolloin lähdössä pois.
Lippua hän ei ollut etukäteen hankkinut, kun aikoi ostaa sen kuljettajalta. Lähdin saattamaan pitkän bussia odotellessa hän kuitenkin huomasi, ettei rahaa olekaan riittävästi, bussissa ei mahdollisuutta maksaa käteisellä ja lähellä ei ole käteisautomaattia. Bussi oli tulossa pian eikä siinä ehtinyt lähteä kauemmas hakemaan rahaa.
Toimin kuten hyvän ystävän ajattelin toimivan ja lainasin matkarahat. Ja sen jälkeen sainkin maksusta moneen kertaan muistutella ja kuunnella kaikenlaista selityksiä.
Ilmeisesti hän oli ajatellut, että eihän hän rahaa reissuunsa tarvitse, huolehtiva ystävä ehkäpä tarjoaa paluumatkan tai häveliäisyyttään ainakin jättää velkomisen sikseen. Ei jättänytkään ja välimme jäätyivät.
Sellainen loppu siis monen vuoden ystävyydelle. En ollutkaan hänestä ehkä ollut ystävä, vaan pelkkä hyödyllinen hölmö. Tuntuu ihan hirveän pahalta, koska olin ennen tuota arvostanut ystävyyttämme paljon.
Todella kurja juttu. Ystäväsi ei tosiaan ollut varautunut kuten vastuullisen ihmisen kuuluu, ja nuo selitykset puhuvat puolestaan. Minullakin on katkennut ystävyyssuhde vähän samaan tyyliin. Olimme vuosia hyviä ystäviä, vaikka luonteeltamme kyllä hyvinkin erilaisia (jälkikäteen mietittynä ystävyys ei ollut aivan tasapainoista koskaan). Ystävyys loppui kuin seinään, kun en suostunutkaan erääseen asiaan, jonka ystäväni oli kuitenkin olettanut minun tekevän. Hän ei uskonut minun tosissaan kieltäytyvän. Minulle jäi hyväksikäytetty olo ja paha mieli siitä, että vuosien ystävyys olikin muka niin pienestä kiinni, ts. siitä etten suostunutkaan tekemään kuten toinen oletti ja vaati. Ihan kuin minun mielipiteellän ei olisi ollut merkitystä. Myöhemmin olen kuitenkin oppinut tunnistamaan paremmin ne ihmiset, joiden seurassa voin olla oma itseni ja ystävyys on oikeasti tasapuolista ja arvostusta on puolin ja toisin. Elämä tuo sellaisiakin ihmisiä eteen kyllä.
Tietyistä rooleista irtipääseminen on tosiaan hankalaa. Ystävänsä voi koittaa valita niin, ettei rooleja tarvitse edes miettiä, vaan yhdessäolo on luontevaa ja hyväntuntuista. Perheen kanssa tilanne on tietysti hankalampi, kun tietyt lapsuuden roolit voivat vaikuttaa aikuisuudessakin. Itseäni on auttanut se ajatus, että ihmiset muuttuvat, ja että on lupa muuttua. Kukaan ei ole samanlainen vuodesta toiseen, eikä minunkaan tarvitse olla siinä roolissa, jossa olin aikanaan koulussa tai kaveripiirissä. Vanhat roolit eivät määritä minua, vaan voin itse päästää niistä irti ja katsoa eteenpäin. Harteillaan ei tosiaan tarvitse kantaa taakkaa menneistä; ei siitä, mitä toiset olettavat sinun olleen ja olevan tai mitä itse ajattelet, että sinun pitäisi olla. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty toki, mutta asian tiedostaminenkin voi auttaa.
Huolehtivaiselle, herkälle ja ajattelevaiselle ihmiselle sopii kaveriksi ja kumppaniksi toinen samankaltainen. Toivottavasti löydät sellaisia ihmisiä elämääsi.
-4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoistyttö kirjoitti:
Hyviä kommentteja! Itse asiassa en halunnut lainata tälle ystävälle rahaa huonojen kokemusten takia. Hän oli tullut meille käymään kauempaa ja oli tuolloin lähdössä pois.
Lippua hän ei ollut etukäteen hankkinut, kun aikoi ostaa sen kuljettajalta. Lähdin saattamaan pitkän bussia odotellessa hän kuitenkin huomasi, ettei rahaa olekaan riittävästi, bussissa ei mahdollisuutta maksaa käteisellä ja lähellä ei ole käteisautomaattia. Bussi oli tulossa pian eikä siinä ehtinyt lähteä kauemmas hakemaan rahaa.
Toimin kuten hyvän ystävän ajattelin toimivan ja lainasin matkarahat. Ja sen jälkeen sainkin maksusta moneen kertaan muistutella ja kuunnella kaikenlaista selityksiä.
Ilmeisesti hän oli ajatellut, että eihän hän rahaa reissuunsa tarvitse, huolehtiva ystävä ehkäpä tarjoaa paluumatkan tai häveliäisyyttään ainakin jättää velkomisen sikseen. Ei jättänytkään ja välimme jäätyivät.
Sellainen loppu siis monen vuoden ystävyydelle. En ollutkaan hänestä ehkä ollut ystävä, vaan pelkkä hyödyllinen hölmö. Tuntuu ihan hirveän pahalta, koska olin ennen tuota arvostanut ystävyyttämme paljon.
Todella kurja juttu. Ystäväsi ei tosiaan ollut varautunut kuten vastuullisen ihmisen kuuluu, ja nuo selitykset puhuvat puolestaan. Minullakin on katkennut ystävyyssuhde vähän samaan tyyliin. Olimme vuosia hyviä ystäviä, vaikka luonteeltamme kyllä hyvinkin erilaisia (jälkikäteen mietittynä ystävyys ei ollut aivan tasapainoista koskaan). Ystävyys loppui kuin seinään, kun en suostunutkaan erääseen asiaan, jonka ystäväni oli kuitenkin olettanut minun tekevän. Hän ei uskonut minun tosissaan kieltäytyvän. Minulle jäi hyväksikäytetty olo ja paha mieli siitä, että vuosien ystävyys olikin muka niin pienestä kiinni, ts. siitä etten suostunutkaan tekemään kuten toinen oletti ja vaati. Ihan kuin minun mielipiteellän ei olisi ollut merkitystä. Myöhemmin olen kuitenkin oppinut tunnistamaan paremmin ne ihmiset, joiden seurassa voin olla oma itseni ja ystävyys on oikeasti tasapuolista ja arvostusta on puolin ja toisin. Elämä tuo sellaisiakin ihmisiä eteen kyllä.
Tietyistä rooleista irtipääseminen on tosiaan hankalaa. Ystävänsä voi koittaa valita niin, ettei rooleja tarvitse edes miettiä, vaan yhdessäolo on luontevaa ja hyväntuntuista. Perheen kanssa tilanne on tietysti hankalampi, kun tietyt lapsuuden roolit voivat vaikuttaa aikuisuudessakin. Itseäni on auttanut se ajatus, että ihmiset muuttuvat, ja että on lupa muuttua. Kukaan ei ole samanlainen vuodesta toiseen, eikä minunkaan tarvitse olla siinä roolissa, jossa olin aikanaan koulussa tai kaveripiirissä. Vanhat roolit eivät määritä minua, vaan voin itse päästää niistä irti ja katsoa eteenpäin. Harteillaan ei tosiaan tarvitse kantaa taakkaa menneistä; ei siitä, mitä toiset olettavat sinun olleen ja olevan tai mitä itse ajattelet, että sinun pitäisi olla. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty toki, mutta asian tiedostaminenkin voi auttaa.
Huolehtivaiselle, herkälle ja ajattelevaiselle ihmiselle sopii kaveriksi ja kumppaniksi toinen samankaltainen. Toivottavasti löydät sellaisia ihmisiä elämääsi.
-4
Tämä oli myös hyvä kommentti. Uskon, että näistä ajatuksista on minulle vielä paljon apua. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, itselläni on sama tilanne ja olen miettinyt asiaa usein. Olen tuttavapiirissäni aina se, joka hoitaa ja järjestää kaiken, tekee päätökset, neuvoo ja huolehtii muista. En tiedä, olenko omalla käytökselläni muuttanut tuttavani passiivisiksi vai vedänkö vain puoleeni isosiskoa kaipaavia henkilöitä. Tilanne kyllästyttää ja silloinkin, kun tutustun uusiin ihmisiin, niin jossain vaiheessa huomaan olevani taas vanhassa roolissani. Yhdessä vaiheessa yritin hankkia itseäni huomattavasti vanhempia kavereita, koska ajattelin, että olen heille liian nuori "isosisko", mutta niin vain heidänkin kanssaan ajaudun siksi henkilöksi, joka taas hoitaa, järjestelee, neuvoo jne.
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt omia käytösmallejani. Ei ole ollut kovin rohkaisevaa huomata sitä, että vanhoja ihmissuhteita on päättynyt, kun olen pyrkinyt jättämään huolehtivan isosiskon roolia taakseni vastuuttamalla ihmisiä aiempaa enemmän. Olen esimerkiksi vaatimalla vaatinut aiemman ymmärtävän hymistelyn sijaan selittelyistä huolimatta maksamaan lainan siedettävässä ajassa takaisin ja tästä on minulle loukkaannuttu.