Mahdoton kämppis

Menee hermo kämppikseen...! Kavereille en kehtaa valittaa, niin valitan sitten tänne. Enkä voi edes kertoa kaikkia yksityiskohtia koska olisi liian tunnnistettava...sanotaanko nyt vain näin että nyt tiedän miten ne pissantuoksuiset hamstraaja mummot syntyy. :(

Ikinä en ole kämppiksen kanssa asunut ja tämän kokemuksen jälkeen taitaa jäädä viimeiseksi. Muutin siis vanhan kaverin kanssa yhteen, tunnettu ollaan joku 15v. Tyyppi on kyllä kaveripiirissä hieman erikoiseksi mutta harmittomaksi todettu... Noh, valitettavasti totuushan tuli ilmi vasta yhteenmuuton jälkeen. Tyyppi on naiseksi aivan täysin sika!! Röyhtäilee, piereskelee, ei osaa siivota...tupakoi vaan ja makaa kotona, ei käy missään, ei töissä, ei koulussa. Kun mikään ei kiinnosta vaikka kuinka ehdottelisi. Aina löytyy tekosyy miksi ei voi jotain tehdä.

Mutta pälättää se osaa. Ihan jatkuvasti, aamusta iltaan pälä pälä pälä... Eikä sillä ole koskaan mitään asiaa vaan selostaa mitä tekee. Esimerkiksi sukkien valinnasta saa helposti vartin episodin aikaiseksi kun pitää suunnitella värit, raidat tai milloin mitäkin. Ja 5min kuluttua homma alkaa alusta kun ei ne olletkaan hyvät sukat. Siis selostaa tämän valintaprosessin läpi. Aivan surrealistista, ihan kuin eläisi jossain Big Brother -talossa. O_o Haluaisin vain olla rauhassa kotona töiden jälkeen.

Ja mitä tuohon hamstraamiseen tulee...löytyy kippoa ja kuppia, tekstiilejä, kynttilöitä, mitä nyt vaan on helppo kerätä. Mistään ei voi luopua vaikka tavaraa olisi loppuelämäkseen. Omat karkit täytyy piilottaa koska omiensa loputtua, vetelee myös minun herkut, hupsista vaan. Onneksi pääsen muuttamaan pois kesällä ja pidän todennäköisesti hyvin pitkän tauon ko ihmisen tapaamisessa... Sääliksi käy kun selkeästihän tuolla on jotain mielenvikaa taustalla mutta ei sitä itsekään jaksa toista tsempata jatkuvasti kun ei toista kiinnosta itsestään huolehtiminen. :(