Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Käyttäydyttekö näin töissä vai olenko outo?!
14.03.2018 |
Uusi työpaikka ( 2 kk ollut ) ja syön yksin,juon aamukahvin yksin. Kukaan ei pyydä koskaan seuraksi enkä kehtaa tuppautua mukaan. En oikein osaa lyöttäytyä edes seuraan isoon pöytään ja istua siinä hiljaa. Nyt kun mietin tarkemmin, niin näin on ollut aina. Lämpenen tosi hitaasti, juttelen kyllä ihmisten kanssa ja olen sosiaalinen mutta isot porukat ahdistaa.
Jos joku pyytäisi minut kanssaan syömään niin menisin mielellään mutta en vain osaa mennä puolituttujen kanssa samaan pöytään olemaan hiljaa. Lämmöllä mietin niitä aikoja kun lounastunnit olivat hauskoja hetkiä kollegoiden kanssa... Nyt olen taas pienessä yksikössä jossa 90% on miehiä. En vaan osaa mennä niiden kanssa samaan pöytään ja nyt kun en ole käytännössä kertaakaan 2 kk aikana mennyt niin en edes kehtaa. Itse jos olen saanut uusia kollegoita olen pyytänyt heitä mukaan syömään jne. mielestäni se on kohteliasta ja mukavaa uutta työntekijää kohtaan. miks olen niin saamaton ja ujo että en vaan kehtaa mennä muiden kanssa syömään ta kahville?! Mikä mussa on vikana? 😔
Kommentit (11)
Kannattaa vain ylittää kynnys mennä mukaan, vaikka siinä seurassa olisi alkuun hiljaisempi. Olemalla yksinään viestit muille, ettet kaipaa heidän seuraansa. Suomessa arvostetaan ihmisten oikeutta olla yksin, joten ihan omalla vastuullasi tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alota kahvitunneista, meet mukaan ja puhut vaikka säästä, jos et muuta keksi. Vielä ei oo myöhästä ja kyllä ne sunt pöytäänsä mukaan ottaa.
Sama täällä. Sitten kun tuppautuu mukaan on kamalan kiusallinen olo kun muilla on omat juttunsa eikä itse keksi mitään sanottavaa. Väkisinkin ajattelee että kyllä nuo toiset ihmettelee miksi minun piti tunkea mukaan olemaan hiljaa. Uusiin piireihin pääseminen on niin mahdottoman vaikeaa minulle :(.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain ylittää kynnys mennä mukaan, vaikka siinä seurassa olisi alkuun hiljaisempi. Olemalla yksinään viestit muille, ettet kaipaa heidän seuraansa. Suomessa arvostetaan ihmisten oikeutta olla yksin, joten ihan omalla vastuullasi tuo.
Totta... ja välillä haluankin olla yksin mutta en aina. Kaikki kyllä moikkaa, itsekin tervehdin ja vaihdan pari sanaa mielellään mutta isoissa porukoissa jäädyn. Luulisi että ikä toisi itsevarmuutta lisää mutta nyt yli nelikymppisenä olen vaan introvertimpi.. inhoan tätä ominaisuuttasi.
Olen ratkaissut tuon siten että luen kirjaa kahvi- ja ruokatunneilla niin saa olla "luvallisesti" yksin. Tosin minua ei edes kiinnosta liittyä muiden seuraan mutta on kuitenkin mukavampaa olla samassa tilassa erillään muista lukemalla kirjaa. Vaikka istuisi samassa pöydässä. Muilla on niin kivaa keskenään ettei heitä häiritse vaikka istun vieressä tunnin hiljaa eikä se siis haittaa minuakaan. Kiusallista se on vain silloin kun onkin vain yksi ihminen samaan aikaan ruokiksella ja on ihan hiiren hiljaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala juomaan. Ota viinapullo töihin mukaan. Käyt veskissä ottamassa aina välillä pikku siivut. Tulet sosiaalisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ala juomaan. Ota viinapullo töihin mukaan. Käyt veskissä ottamassa aina välillä pikku siivut. Tulet sosiaalisemmaksi.
Ja saan varmasti melko nopeasti myös potkut 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olen ollut samassa työpaikassa jo n. 10v, olen yhä jollain tapaa erossa siitä porukasta. Istun kahvi/ruokatauolla yksin pöydässä ja ehkä mua pidetäänkin vähän ylimielisenä mulkkuna. Vaikka oikeasti olen erakko, enkä jaksa olla ihmisten kanssa. Turha edes yrittää mitään mukaantuppautumisia vaikka välillä siltä saattaa tuntuakin, kun tiedän että se on kuitenkin ohimenevää ja väsyn taas.
Olen ollut miesvaltaisessa työpaikassa ja en huomannut tehdä tuosta asiasta ongelmaa. Siellä jokainen lompsi tauoille kun lompsi, ei siinä mitään seurueita kokoon kyhätty tai ketään kahville tultu hakemaan. Lounaalle pojat tulivat joskus kysymään minua, mutta aika usein söin omia eväitä kahvihuoneessa ja lähdin mukaan vain harvoin. Ja kun lähdin, niin en todellakaan odottanut saavani jotain erityiskohtelua, vaan olin yksi muista ja sillä siisti. Juttelin jos keksin jutun aihetta tai olin hiljaa, kuuntelin ja söin jos en keksinyt mitään. Ei se ollut mikään ongelma ja en edes ajatellut verrata työpaikkaa entisiin,se olisi ollut ihan turhaa. En siis tiedä miksi kaipaat jotain erityiskohtelua ja jalustalle nostamista, etkö oikeasti pärjää ilman sitä? Haluatko olla töissä joku prinsessa, jota muiden pitäisi silkkihansikkain koskea ja pitäisikö sinut huomioida paremmin kuin muut? Miksi? Mitä hyödyt siitä? Mitä muut siitä hyötyvät? Työpaikka on työpaikka, et voi muuttaa kaikkia työkavereitasi, vaan se olet sinä joka muutut ja menet muiden luokse jos sitä kaipaat. Ystäviä ei tarvitse olla, kaveruus riittää. Tee työsi ja vapaa-aikana voit leikkiä prinsessaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh - en todellakaan kaipaa mitään jalustalle nostamista tai erityiskohtelua.. miten ihmeessä sait sellaisen kuvan aloituksen perusteella? Lähinnä harmittelen omaa introverttiä luonnettani ja sitä että en osaa tuppautua toisten seuraan. Itse olen pyytänyt uusia työntekijöitä lounaalle ja kahville ja mietin että olisi kiva jos minuakin pyydettäisiin, kynnys mennä myöhemmin ihan itsekseen madaltuisi. Viihdyn kyllä ihan hyvin itseksenikin mutta ei se ole aina kivaa... enkä tosiaan tahdo että kukaan kuvittelee minua ylpeäksi tms vaikka toisaalta en yhtään ihmettele että niin luullaan😞
Alue: Aihe vapaa
Olen samanlainen.