Miksi et laittaisi ekaluokkalaistasi opiskelemaan kiinankieltä?

Yngwie Malmsteen kirjoitti:

lapset ei tarvite muuta kuin kielten opiskelua ja musiikin opiskelua, kaikki muu sivistys on turhaa

Mitä se hyödyttää, jos lapsi osaa puhua kahtakymmentä kieltä mutta hän ei osaa sanoa niillä kielillä mitään mistään aiheesta? Kieli on vain väline.

Minusta on hyödykkäämpää opiskella sellaisia kieliä, joita lapsi on lapsuudessaan jo kuullut ja jotka siis tuntuvat äänteellisesti ja rytmillisesti hänestä tutuilta. Sellaisia kieliä ovat englanti ja ruotsi. Niihin motivaatio on hyvä, koska muutaman sanan osaa jo valmiiksi ja niitä pääsee hyödyntämään saman tien vaikka televisiota katsellessa. Kiinaa lapseni ei ole koskaan kuullut missään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyödykkäämpää opiskella sellaisia kieliä, joita lapsi on lapsuudessaan jo kuullut ja jotka siis tuntuvat äänteellisesti ja rytmillisesti hänestä tutuilta. Sellaisia kieliä ovat englanti ja ruotsi. Niihin motivaatio on hyvä, koska muutaman sanan osaa jo valmiiksi ja niitä pääsee hyödyntämään saman tien vaikka televisiota katsellessa. Kiinaa lapseni ei ole koskaan kuullut missään.

Kai tajuat että noita lukee kuitenkn kaikki? Eli ei ole vaihtoehtoista, vaan täydentävää.

Meillä 13- vuotias on Helsingissä suomalais-kiinalaisessa koulussa. Meillä täällä on mahdollisuus jatkaa jopa kahdessa eri lukiossa sitä kiinankieltä, ei siis riipu siitä tuleeko ryhmä täyteen. Osa oppilaista on aasialaisparäisiä, kai kiinalaisia. Meidän lapsi on tavis kantasuomalainen. Sama lapsi lukee myös ruotsia ja englantia. Kyllä sitä oppii kuten muitakin kieliä, erikoiset merkit ovat niitä haastellisia.

Minä luin koulussa suomea, ruotsia, saksaa, ranskaa, englantia, latianaa( viitenä päivänä viikossa ), koulun kerhossa oli italiaa. Aikuisena olen opiskellut useamman vuoden espanjaa. Lisäksi vähän arabiaa, ymmärrän vähän , mutten osaa kirjoittaa. Osaan koreaa lukea arkisia kirjainmerkkejä ja venäjää lukea ja puhua kyökkivenäjää. Pärjään hyvin missä vaan maailmalla. Meillä on ihan lähisuvussa monenlielisiä, siis kuulen paljon ruotsia , espanjaa, saksaa ja ranskaa. Fb-ssä tarvitsen näitä päivittäin, kuten työssänikin.

23- kysyn sinulta onko oikein, ettei lapsesi saisi opiskella sellaista kieltä ,jota ei siellä korvessa pitkospuiden päässä ole koskaan kuullut. Suomi on juuri siksi hyvä paikka, että vaikka lapsena monilla oli " kunna antamat monot ja yksi lehmä " silti voi nousta ahkerana ministeriksi tai päästä Suomen Pankin johtokuntaan, tai suuren kansainvälisen firman johtoon. Kieliaito avaa monia ovia.

Vierailija kirjoitti:

Minä luin koulussa suomea, ruotsia, saksaa, ranskaa, englantia, latianaa( viitenä päivänä viikossa ), koulun kerhossa oli italiaa. Aikuisena olen opiskellut useamman vuoden espanjaa. Lisäksi vähän arabiaa, ymmärrän vähän , mutten osaa kirjoittaa. Osaan koreaa lukea arkisia kirjainmerkkejä ja venäjää lukea ja puhua kyökkivenäjää. Pärjään hyvin missä vaan maailmalla. Meillä on ihan lähisuvussa monenlielisiä, siis kuulen paljon ruotsia , espanjaa, saksaa ja ranskaa. Fb-ssä tarvitsen näitä päivittäin, kuten työssänikin.

italia - hyödytöntä snobbailua ja romantisointia, samoin ranska

latina - kuollut turha kieli

ruosti- aivan turha

saksalaiset osaavat englantia

espanja, hyödytöntä

Minua Kiinan opiskelussa arveluttaa ennemmin, että oppiiko oikeasti mitään hyödyllistä. Itselläni on kaverina pari kiinalaista/kiinalaisten vanhempien lapsia. Ovat kaikki kertoneet, että kiinaa on vaikea oppia jollei asu Kiinassa. Lapsille kotikieli on kiina ja käyvät kerran viikossa kiinakoulussa, mutta tämäkään ei tunnu riittävän.

Yngwie Malmsteen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luin koulussa suomea, ruotsia, saksaa, ranskaa, englantia, latianaa( viitenä päivänä viikossa ), koulun kerhossa oli italiaa. Aikuisena olen opiskellut useamman vuoden espanjaa. Lisäksi vähän arabiaa, ymmärrän vähän , mutten osaa kirjoittaa. Osaan koreaa lukea arkisia kirjainmerkkejä ja venäjää lukea ja puhua kyökkivenäjää. Pärjään hyvin missä vaan maailmalla. Meillä on ihan lähisuvussa monenlielisiä, siis kuulen paljon ruotsia , espanjaa, saksaa ja ranskaa. Fb-ssä tarvitsen näitä päivittäin, kuten työssänikin.

italia - hyödytöntä snobbailua ja romantisointia, samoin ranska

latina - kuollut turha kieli

ruosti- aivan turha

saksalaiset osaavat englantia

espanja, hyödytöntä

Suomen kielen opinnot olisivat olleet sulle ainakin eduksi, ettet kirjoittaisi "ruosti" sanan ruotsi sijasta.

Vierailija kirjoitti:

23- kysyn sinulta onko oikein, ettei lapsesi saisi opiskella sellaista kieltä ,jota ei siellä korvessa pitkospuiden päässä ole koskaan kuullut. Suomi on juuri siksi hyvä paikka, että vaikka lapsena monilla oli " kunna antamat monot ja yksi lehmä " silti voi nousta ahkerana ministeriksi tai päästä Suomen Pankin johtokuntaan, tai suuren kansainvälisen firman johtoon. Kieliaito avaa monia ovia.

Tarkoitit varmaan minua, nroa 22. Olen Tampereelta, kai tuota kolmostietä voi pitkospuiksikin kutsua.

Tässä on kyse ekaluokkalaisista. Minusta ei ole hyväksi ottaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi täysin uppo-outoa kieltä, jos tarjolla on myös niitä, joista on jo vähän hajulla. Ensin mieluummin tutummat haltuun ainakin hiukan, siihen voi sitten myöhempinä vuosina ottaa oheen kiinnostuksen mukaan muita kieliä. Näin ne tutummat tukevat uusien kielien oppimista.

Uusia kieliä ehtii aloittaa vielä vaikka lukiossakin. Toisaalta päästäkseen korkeaan asemaan elämässä ja yhteiskunnassa ei tarvitse osata bantukieltä, aleuttia tai retoromaaniakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua Kiinan opiskelussa arveluttaa ennemmin, että oppiiko oikeasti mitään hyödyllistä. Itselläni on kaverina pari kiinalaista/kiinalaisten vanhempien lapsia. Ovat kaikki kertoneet, että kiinaa on vaikea oppia jollei asu Kiinassa. Lapsille kotikieli on kiina ja käyvät kerran viikossa kiinakoulussa, mutta tämäkään ei tunnu riittävän.

Siksi se aloitetaankin varhennettuna että ehtisi oppia jotain. Kutosen lopussa osaavat keskustella arkitilanteissa, laatia kirjeitä, kirjainmerkkejä muistaakseni parisen sataa.

Kiinan vaikeusaste on noin kolminkertainen. Eli kuudessa vuodessa oppii stten sen mitä esim ruotsia kahdessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

23- kysyn sinulta onko oikein, ettei lapsesi saisi opiskella sellaista kieltä ,jota ei siellä korvessa pitkospuiden päässä ole koskaan kuullut. Suomi on juuri siksi hyvä paikka, että vaikka lapsena monilla oli " kunna antamat monot ja yksi lehmä " silti voi nousta ahkerana ministeriksi tai päästä Suomen Pankin johtokuntaan, tai suuren kansainvälisen firman johtoon. Kieliaito avaa monia ovia.

Tarkoitit varmaan minua, nroa 22. Olen Tampereelta, kai tuota kolmostietä voi pitkospuiksikin kutsua.

Tässä on kyse ekaluokkalaisista. Minusta ei ole hyväksi ottaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi täysin uppo-outoa kieltä, jos tarjolla on myös niitä, joista on jo vähän hajulla. Ensin mieluummin tutummat haltuun ainakin hiukan, siihen voi sitten myöhempinä vuosina ottaa oheen kiinnostuksen mukaan muita kieliä. Näin ne tutummat tukevat uusien kielien oppimista.

Uusia kieliä ehtii aloittaa vielä vaikka lukiossakin. Toisaalta päästäkseen korkeaan asemaan elämässä ja yhteiskunnassa ei tarvitse osata bantukieltä, aleuttia tai retoromaaniakaan.

Vaikeat kielet kannattaa aloittaa ajoissa.

Helpot tutut kielet oppii sitten helposti myöhemminkin.

Eli homma menee just päinvastoin kuin sinä ajattelet.

T. Kielten ope

Vierailija kirjoitti:

Minua Kiinan opiskelussa arveluttaa ennemmin, että oppiiko oikeasti mitään hyödyllistä. Itselläni on kaverina pari kiinalaista/kiinalaisten vanhempien lapsia. Ovat kaikki kertoneet, että kiinaa on vaikea oppia jollei asu Kiinassa. Lapsille kotikieli on kiina ja käyvät kerran viikossa kiinakoulussa, mutta tämäkään ei tunnu riittävän.

Nimenomaan. Ei sitä kuulemma kunnolla opi, jos ei siellä joskus asu vaikka vuotta tai paria. Olenhan minäkin aika haka englannissa, mutta en lähtisi sillä kielellä silti kirjaa kirjoittamaan, ja syy on se, että en ole asunut englanninkielisessä maassa koskaan, enkä siis osaa kieltä tarpeeksi.

Tässä on sekin ongelma, että jos lasta ei sitten isompana kiinan kulttuuri ja maa sinänsä kiinnosta muuten (elo on kumminkin erilaista kuin Suomessa), ei sitä kieltä tule välttämättä käytettyä enää missään.

Todettakoon vielä kielitaidosta, että eipä se heppoinen suomen- tai englanninkielentaito kyllä hidasta juuri Alibaban porukkaa tavaraa Suomeen ja muuallekin myymästä...

Se, mitä kieltä olisi hyödyllistä oppia, on monimutkainen asia.

Aluksi voi ajatella, että kannattaa opetella sellaisia kieliä, joita maailmassa puhutaan eniten. Näitä ovat englanti, mandariinikiina, espanja, hindi-urdu, arabia, malaji, venäjä, bengali, portugali, ranska (nämä siis top10 puhutuimmat maailmassa.)

Toisaalta voi ajatella mitkä kielet ovat Suomessa puhutuimpia tai virallisessa asemassa joten suomi, ruotsi, englanti, saame, romani, venäjä, viro, arabia ja somalia jne...

Tai sitten voi miettiä asiaa niin, että koska noita ym. kieliä maailmalla/Suomessa puhuu monet, olisiko sittenkin hyödyllisempää oppia jotain harvinaista kieltä tai jopa kuolleita kieliä? Sellaisia osaavalla kun ei ole kovinkaan paljon kilpailijoita työmarkkinoilla? Varsinkin jos kielitaito liittyy johonkin sopivaan alaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua Kiinan opiskelussa arveluttaa ennemmin, että oppiiko oikeasti mitään hyödyllistä. Itselläni on kaverina pari kiinalaista/kiinalaisten vanhempien lapsia. Ovat kaikki kertoneet, että kiinaa on vaikea oppia jollei asu Kiinassa. Lapsille kotikieli on kiina ja käyvät kerran viikossa kiinakoulussa, mutta tämäkään ei tunnu riittävän.

Siksi se aloitetaankin varhennettuna että ehtisi oppia jotain. Kutosen lopussa osaavat keskustella arkitilanteissa, laatia kirjeitä, kirjainmerkkejä muistaakseni parisen sataa.

Kiinan vaikeusaste on noin kolminkertainen. Eli kuudessa vuodessa oppii stten sen mitä esim ruotsia kahdessa.

Varhentaminen ei siinä auta mitään. Kielenopetus ei yksinkertaisesti riitä kielen oppimiseen kuin korkeintaan itsenäisesti tapahtuvan aktiivisen kieltä käyttämällä oppimisen tueksi. Jos lapsi opiskelee kiinaa kymmenen vuotta, mutta hänellä ei ole tilaisuutta käyttää kieltä, kymmenen vuoden vaivannäkö menee täysin hukkaan.

Olin itse kielistä kiinnostunut typerä lapsi ja harmittaa se tuhansien tuntien hukkaan mennyt työmäärä. Sitä ei oikein mainosteta, mutta tämä ilmiö on ihan yleisesti tunnettu totuus. Toivoisin, että joku olisi kertonut minulle, olisin voinut senkin ajan käyttää hyödyllisten taitojen opetteluun.

Suomessa on todellakin sellainen hassu tilanne, että tytöille kovast korostetaan kielten opiskelun tärkeyttä. Kukaan ei koskaan sanonut etteivät työnantajat  maksa markkaakaan siitä kielitaidosta ainakaan täällä Suomessa. Itselle tietenkin hyötyä monella tavalla, matkustelu, media, uudet ystävät ja muualla asuvat sukulaiset. Eniten hyötyä on siitä, että saa aina työpaikan , menee muitten edelle virkaa hakiessa. SE on sitten jo eri asia mitä siellä työpaikalla kielillä tekee. Joissakin työpaikoilla se ainoa osaava saa ne " haasteelliset ulkomaalaiset asiakkaat" aina hoidettavakseen. Jos ei jaksa näitä räyhääviä asiakkaita hoitaa, kannattaa jättää kertomatta seuraavassa työpaikassa , puhuu niille vain suomea, kun siitä kielistä ei mitään makseta. Oppii näyttelemään savolaista.  Totta on , ei Suomessa kielistä makseta. Terv. se latinan kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on todellakin sellainen hassu tilanne, että tytöille kovast korostetaan kielten opiskelun tärkeyttä. Kukaan ei koskaan sanonut etteivät työnantajat  maksa markkaakaan siitä kielitaidosta ainakaan täällä Suomessa. Itselle tietenkin hyötyä monella tavalla, matkustelu, media, uudet ystävät ja muualla asuvat sukulaiset. Eniten hyötyä on siitä, että saa aina työpaikan , menee muitten edelle virkaa hakiessa. SE on sitten jo eri asia mitä siellä työpaikalla kielillä tekee. Joissakin työpaikoilla se ainoa osaava saa ne " haasteelliset ulkomaalaiset asiakkaat" aina hoidettavakseen. Jos ei jaksa näitä räyhääviä asiakkaita hoitaa, kannattaa jättää kertomatta seuraavassa työpaikassa , puhuu niille vain suomea, kun siitä kielistä ei mitään makseta. Oppii näyttelemään savolaista.  Totta on , ei Suomessa kielistä makseta. Terv. se latinan kirjoittaja.

Minulla on aivan tpiset kokemukset. Hyvällä kielitaidolla olen päässyt todella hyvin eteenpäin työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua Kiinan opiskelussa arveluttaa ennemmin, että oppiiko oikeasti mitään hyödyllistä. Itselläni on kaverina pari kiinalaista/kiinalaisten vanhempien lapsia. Ovat kaikki kertoneet, että kiinaa on vaikea oppia jollei asu Kiinassa. Lapsille kotikieli on kiina ja käyvät kerran viikossa kiinakoulussa, mutta tämäkään ei tunnu riittävän.

Siksi se aloitetaankin varhennettuna että ehtisi oppia jotain. Kutosen lopussa osaavat keskustella arkitilanteissa, laatia kirjeitä, kirjainmerkkejä muistaakseni parisen sataa.

Kiinan vaikeusaste on noin kolminkertainen. Eli kuudessa vuodessa oppii stten sen mitä esim ruotsia kahdessa.

Varhentaminen ei siinä auta mitään. Kielenopetus ei yksinkertaisesti riitä kielen oppimiseen kuin korkeintaan itsenäisesti tapahtuvan aktiivisen kieltä käyttämällä oppimisen tueksi. Jos lapsi opiskelee kiinaa kymmenen vuotta, mutta hänellä ei ole tilaisuutta käyttää kieltä, kymmenen vuoden vaivannäkö menee täysin hukkaan.

Olin itse kielistä kiinnostunut typerä lapsi ja harmittaa se tuhansien tuntien hukkaan mennyt työmäärä. Sitä ei oikein mainosteta, mutta tämä ilmiö on ihan yleisesti tunnettu totuus. Toivoisin, että joku olisi kertonut minulle, olisin voinut senkin ajan käyttää hyödyllisten taitojen opetteluun.

En tiedä mitä olet opiskellut mutta ei minulla ole kielet unohtuneet, juuri vietin kesän ranskassa ja kommunikoin ihan sujuvasti ikivanhalla ranskallani. Kolme päivää meni ja kaikki oli palannut mieleen.

Minä en enää kerro työpaikalla osaavani montaa kieltä. Puhun aina suomea, ruotsikieliselle lapselle tai vanhukselle puhun salaa ruotsia, jos ei kukaan kuule, osaan ihan normaalia Hangon ruotsia. En mainosta sitä. Joskus on ollut ihan hauskaa kun puhuttiin algerialaisen kanssa ranskaa ja arabiaa sekaisin, ja lähdettiin vielä kahville. En enää kerro muille , luulkoon mitä vaan. On meillä töissä yksi Pietarissa sytynyt venäläinen, ei hänkään suostu puhumaan venäjää töissä, puhuu murtaen suomea, eikä osaa aikamuotoja.