Miksi asioita perustellaan jatkuvasti niiden luonnollisuudella/epäluonnollisuudella?

Homoseksuaalisuutta usein vastustetaan ja väitetään että se on "epäluonnollista". Ja sitten tähän esitetään (paikkansa pitävä) vasta-argumentti, että homoseksuaalisuus on luonnollista ja sitä esiintyy lukuisilla muilla eläinlajeilla. Mutta mitä ihmeen väliä tällä on? Seurauseettisestä näkökulmasta ei yhtään mitään. Tai tarkoituseettisestä. Tai velvollisuuseettisestä.

Julki-imetystä puolustetaan sillä, että se on luonnollista. Minua ei haittaa imetys julkisesti enkä oikein ymmärrä ketä haittaa, mutta em. perusteella voitaisiin halutessa oikeuttaa mitä vaan julkisesta ulostamisesta raiskauksiin. Kun ei se luonnollisuus ole mikään helvetin peruste yhtään minkään puolesta tai mitään vastaan.

Sitä paitsi koko tälle asioiden jakamiselle luonnollisiin ja epäluonnollisiin on varsin hatarat perusteet. Että ihminen ei olisi enää osa luontoa, koska on rakentanut itselleen poikkeuksellisen elinympäristön. Joo, mutta tehnyt sen evoluution myötä kehittyneen älykkyytensä ja biologisten ominaisuuksiensa avulla.