Lue keskustelun säännöt.
Haaveilen yhä enenevässä määrin täydellisestä erakoitumisesta
13.03.2018 |
Haaveilen pienestä mökistä jossain Lapin erämaassa veden äärellä. Kalastaisin ja olisin omavarainen niin pitkälti kuin on mahdollista. Lähin naapuri 10 km päässä. Istuisin iltaisin terassilla katsellen kaunista järvimaisemaa kissa ja koira seuranani. Paljonkohan tuollaiset mökit maksaa :D
Kommentit (32)
Niin minäkin, mutta mieluummin jossakin Teneriffalla. Katselin lomamatkalla rannoilla olevia telttoja ja hökkeleitä ja mietin että tuo se olisi vasta elämää. Olisi mahtava ilmasto eikä olisi suuret kulut. Saattaisi eläke riittää kohtalaiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa kuukaudessa kävis kaupasss ostamassa varastot täyteen. Lapin lumoava hiljaisuus ja mykistävä luonto.
Itsellä veri vetää jonnekkin kauemmas. Mielellään kokonaan toinen tähdistö tai galaksi. En usko, että maasta löytyy rauhaa, niin asuttu ja koluttu tämä planeetta on.
Kesällä lapissa on niin paljon itikoita, ettei siellä voi ulkona rauhassa istuskella.
Minua kiinnostaa kaupunkierakoksi ryhtyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesällä lapissa on niin paljon itikoita, ettei siellä voi ulkona rauhassa istuskella.
Ei, mutta kun palaa takaisin maalikyliin, niin sen jälkeen kymmenenkin itikkaa mökin terassilla ei tunnu enää missään.
Sinkkumies
Ap, minulla on sama haave. Noin viiden vuoden kuluttua minulla on riittävä pesämuna tuon toteuttamiseen. Tosin en muuta Lappiin vaan keskisuomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää tyydy haaveilemaan, vaan olen kaupunkierakko. Käyn vain töissä ja lenkillä, ja muuten sulkeudun asuntooni. Tämä se on stressin minimointia.
Vierailija kirjoitti:
Kesällä lapissa on niin paljon itikoita, ettei siellä voi ulkona rauhassa istuskella.
Ja syksyllä, talvella sekä keväällä liian kylmä ja kaikki lumen vallassa estämässä ulkona liikkumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haaveilen ja haaveeksi jääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalta saa mökkejä edullisesti kun kaikki haluaa kaupunkeihin ja cityvihreät ei osaa olla mökeillä kun siellä on luontoa häiritsemässä.
Vierailija kirjoitti:
En enää tyydy haaveilemaan, vaan olen kaupunkierakko. Käyn vain töissä ja lenkillä, ja muuten sulkeudun asuntooni. Tämä se on stressin minimointia.
Kuulostaa hyvältä. Minäkin yritän olla mahdollisimman paljon kotona neljän seinän sisällä. Käyn töissä ja ruokakaupassa, mutta muuten en yleensä missään. Nyt tulee 4 päivän ulkomaanmatka, mutta se on harvinainen poikkeus. Kotona erakkona oleilu on todella mukavaa puuhaa. Ainoa yhteys ulkomaailmaan on älypuhelin, padi ja läppäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, viesti voisi olla omalta näppikseltäni. Olen jo liian vanha nykypäivän työelämään (55), ja haaveeni olisi erakoitua mummonmökkiin, kauaksi kaikesta häslingistä. Elää oman puutarhan antimilla omavaraisesti, parin kissan kanssa. Haaveeksi taitaa jäädäkin, ei taida yksiön hinta vantaan lähiössä kattaa unelmaani, tuloina kelan peruspäiväraha. Haaveet kai sentään vielä sallitaan suomessa.
15. Myy yksiö. Rahat riittävät. Mummonmökin maalta saa jo 15-30 000€:lla. Katso, että on polttopuuta kasvaa tarpeeksi. Maata ainakin hehtaari?
Vierailija kirjoitti:
En enää tyydy haaveilemaan, vaan olen kaupunkierakko. Käyn vain töissä ja lenkillä, ja muuten sulkeudun asuntooni. Tämä se on stressin minimointia.
Sama täällä, mutta pistän vähän paremmaksi: teen työtkin 100 % kotona ja netin kautta. Koskaan ei tarvi ketään livenä nähdä töiden takia. Enkä käy lenkilläkään! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää tyydy haaveilemaan, vaan olen kaupunkierakko. Käyn vain töissä ja lenkillä, ja muuten sulkeudun asuntooni. Tämä se on stressin minimointia.
Sama täällä, mutta pistän vähän paremmaksi: teen työtkin 100 % kotona ja netin kautta. Koskaan ei tarvi ketään livenä nähdä töiden takia. Enkä käy lenkilläkään! :)
Minäkin voisin hyvin tehdä kaikki työt etänä (atk-hommia), mutta työnantaja pakottaa olemaan osan viikosta työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää tyydy haaveilemaan, vaan olen kaupunkierakko. Käyn vain töissä ja lenkillä, ja muuten sulkeudun asuntooni. Tämä se on stressin minimointia.
Sama täällä, mutta pistän vähän paremmaksi: teen työtkin 100 % kotona ja netin kautta. Koskaan ei tarvi ketään livenä nähdä töiden takia. Enkä käy lenkilläkään! :)
Minäkin voisin hyvin tehdä kaikki työt etänä (atk-hommia), mutta työnantaja pakottaa olemaan osan viikosta työpaikalla.
Työnantajat on ahterista. Siksi mulla onkin toiminimi ja asiakkaita (muita firmoja, ei yksityishenkilöitä). Yhden hengen firmassa on tosin välilllä vaikeeta, kun on yhtäältä vittumainen ja ahne pomo, ja toisaalta laiska ja tyhmä työntekijä. :)
Ymmärrän täysin halun paeta tätä sairasta yhteiskuntaa. Mutta helppoa ei tule siellä erakkonakaan olemaan. Vasta kun siellä on niin tajuaa mitä samalla menettää. Alkuun sitä ei ajattelekkaan. Alkuun se on vaan ihan mahtavaa. Mutta pidemmän päälle se vaati kovaa luonnetta. Joillekin se elämäntapa on ratkaisu pidemmälläkin tähtäimellä. Moni myös alkaa kaivata jotain niitä asioita joista on joutunut uuden elämän myötä luopumaan. Sellaiset asiat voi liittyä mm. ruokaan. Oman kokemukseni mukaan vähiten rankaiset itseäsi jos pystyt jotekin löytämään sopivan välimuodon näiden elämäntapojen välillä. Se on mahdollista. Kun mietit tarkemmin missä asut niin voit ottaa parhaat palat kummastakin elintavasta. Sillä itsellesihän sinä olet hakemassa parempaa oloa. Eikö? Jos taas yrität maailmaa pelastaa niin satutat vain itseäsi.
Niin minäkin. Netin voisin pitää, puhelimen heittäisin jorpakkoon <3