Miksi sanot "ollaan yhteyksissä" etkä itse ota yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että olisi kiva tavata! Mutta erinäisistä syistä, kiireinen muu elämä, vilkas sosiaalinen elämä, ehkä väsymyskin ja ajottainen levon tarve estää ottamasta yhteyttä. Minulla usein noin, haluaisin nähdä kymmeniä ihania ihmisiä mutta asia jää :( Onneksi parhaat ystäväni ovat jaksaneet pitää yhteyttä näinä reilu 30v kun ollaan ystviä oltu ja itsekin tulee pidettyä heihin paremmin kuin muihin ihaniin kavereihini.

Jos lupaan tarkemmin, että palaan kun olen katsonut kalenteriin, niin sitten tietenkin  pidän lupaukseni. Mut koska tiedän että helposti jää, niin en anna tarkkoja lupauksia, jottei toinen pety ja jottei tule paineita itsellekään. Mielestäni "ollaan yhteyksissä" ei velvoita tiukkaan yhteydenpitoon, vaan siinä on vapaus molemmilla pitää yhteyttä omassa aikataulussa.

Voi olla noinkin, mutta toiselle osapuolelle käy henkisesti aika raskaaksi pitkiä aikoja turhaan odotella toisen osapuolen yhteydenottoa. Ystävyys ei tällöin tunnu oikein vastavuoroiselta, vaan tulee sellainen olo, että toinen lähinnä pyrkii seurallasi kohottamaan omaa itsetuntoaan ("Jes, oon näin tavoiteltu! Muut ottavat yhteyttä minuun, minun ei tarvitse ottaa yhteyttä muihin.") Kun negatiivisia fiiliksiä alkaa tulla tarpeeksi, niin ei enää tee mieli ottaa toiseen yhteyttä.

Ymmärrän :( Kyllä ystävyyden tulisi olla mahdollisimman vastavuoroista, mutta aina se ei ihan niin mene. Kunhan suurinpiirtein niin hyvä. Täytyy olla luonnevikainen minusta, jos noin pönkittää itsetuntoaan. Kyllä suurin osa ihmisistä varmaan aidosti haluavat pitää yhteyttä, se vaan jää monista syistä. Mutta myös sillä aktiivisemmalla on vastuu kertoa tunteistaan. Minäkin aktivoiduin sen jälkeen, kun ystävä sanoi, et olis kiva jos ei hänen aina tarvitsisi olla se aloitteentekijä. Pahoittelin ja otin opikseni. Ei sitä aina tule edes ajatelleeksi.

Totta tuokin, mutta kun se aktiivisempi tyyppi sattuu törmäävän riittävän moneen passiiviseen ihmiseen, niin touhusta menee maku. Ihmisen voimilla on rajansa. Ei kukaan enää jaksa kerta toisensa jälkeen selittää, että mitä jos sinä nyt vaihteeksi ottaisit yhteyttä. Se aktiivinen ja kiva tyyppikin voi masentua ihmissuhteiden yksipuolisuudesta ja todeta itsekseen, että taitaa vain parasta antaa olla. Ja silloin ystävyys sitten usein hiipuu, ellei se toinen osapuoli havahdu siihen, ettei kaikki nyt ole kunnossa.

Minuun ei ota kukaan yhteyttä. Minä olen se, joka ottaa jos ottaa ja haluaa nähdä tai kuulla toisista. Nyt on maaliskuun 13 päivä enkä ole ollut kenenkään kaverin kanssa yhteytksissä koko vuonna. Enkä aio itse enää ottaa, koska se on täysin minun vastuullani ja tämä kertoo myös ettei ketään kiinnosta olla kanssani tekemisissä.

Niin mitähän tää "ollaan yhteyksissä" sitten oikeesti ja milloinkin sitten tarkoittaakin?! Minusta se tarkoittaa juuri sitä miten se kirjoitetaankin: että ollaan yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei "pidetään yhteyttä" tarkoita, että pidetään yhteyttä. Se on fraasi sille, että oli joo ihan kivaa eikä minulla ole mitään sinua vastaan, ja jos tilaisuus tulee, niin ilman muuta on taas mukava rupatella, mutta en todellakaan ole sydänystäväsi enkä edes kuvittele, että soittelemme toisillemme päivittäin tai että erikseen järjestäisimme tapaamista.

Amerikassa on ihan tavallista kutsua väkeä kylään tyyliin "ensi kerralla tullessanne Floridaan tulette meille käymään", mutta ei sillä oikeasti tarkoiteta, että kun 3 vuoden kuluttua putkahdatte paikalle, niin voitte olettaa olevanne tervetulleita.

Hirveää scheissea. Suomennos: turhaa puhetta ja ajanhukkaa.

MIkä on ajanhukkaa? Olettaa, että yleinen kohteliaisuus olisi totta?

Vierailija kirjoitti:

Minuun ei ota kukaan yhteyttä. Minä olen se, joka ottaa jos ottaa ja haluaa nähdä tai kuulla toisista. Nyt on maaliskuun 13 päivä enkä ole ollut kenenkään kaverin kanssa yhteytksissä koko vuonna. Enkä aio itse enää ottaa, koska se on täysin minun vastuullani ja tämä kertoo myös ettei ketään kiinnosta olla kanssani tekemisissä.

On surullista, miten vaikea on löytää tasapainoisia ihmissuhteita. Jos olet ollut

se aktiivinen tyyppi ihmissuhteissasi, niin todennäköisesti ystäväsi nyt ajattelevat sinun olevan vain jostain syystä kiireinen ja ottavan taas yhteyttä, kun ehdit ja jaksat. 😞

Jos joku kirjoittaa noin, niin toihan voi ottaa yhteyttä sitten vaikkapa vuosien, usean kymmenen vuoden päästäkin, jättää ns oven auki itselleen toisen elämään. Yleensä kyl odotetaan että lauseen kirjoittaja olisi se aktiivinen osapuoli ja on yhteyksissä lähiaikoina eikä mitenkään hamassa tulevaisuudessa vuonna xxxx.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kirjoittaa noin, niin toihan voi ottaa yhteyttä sitten vaikkapa vuosien, usean kymmenen vuoden päästäkin, jättää ns oven auki itselleen toisen elämään. Yleensä kyl odotetaan että lauseen kirjoittaja olisi se aktiivinen osapuoli ja on yhteyksissä lähiaikoina eikä mitenkään hamassa tulevaisuudessa vuonna xxxx.

Tästä olen samaa mieltä! Voisihan selvästi passiivisempaa asennetta ilmaista vaikka sanomalla lopuksi, että: "Kivaa oli, ehkä joskus taas nähdään!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä suoraan kehtaa sanoa ettei enää huvita nähdä. Muodon vuoksi sanon ”pidetään yhteyttä”, mutta oikeasti en jaksa ja annan olla.

Ihan varmasti joissain tapauksissa näinkin, mutta aika monesti tämä toinen osapuoli esittää olevansa tosi iloinen, kun toinen otti yhteyttä ja aikaa tavatakin järjestyy usein pian. Se taas ei anna ihan tuollaista viestiä. 🤔

Onko täällä paikalla ketään tällaista, jolla on kyllä aikaa ja halua nähdä, mutta joka ei vain saa oikein aikaiseksi ottaa yhteyttä? Mikä on sinun selityksesi? Masennus?

Smell you later!

Minustakin tuo tarkoittaa juuri sitä, että oli kiva tavata ja olisi kiva tavata vielä joskus uudelleenkin (ennenkuin kuolo korjaa) ja tuolla annetaan sekä itselle että toiselle tavallaan lupa ottaa yhteyttä, jos siltä joskus tuntuu.

Ei mikään ihme, että moni tässä maassa kokee itsensä yksinäiseksi, kun sosiaaliset taidot vaikuttavat monilla olevan niin huomattavan heikot. Ystävyys on kuin kaunis kukka, ei se pysy elossa ilman hoitoa.

Se, joka tässä ketjussa leveilee kymmenillä ystävillään, joita ei ehdi tavata, olet väärässä. Ei sinulla ole ystäviä. Sinulla on vain kymmeniä tuttavia, joiden elämä pyörii mainiosti aivan ilman sinuakin.

Se on vain sanonta joka useimmiten ei päde. Ne jotka oikeasti pitävät yhteyttä tekevät sen ilman tuota tyhjää lausetta.

Vierailija kirjoitti:

Minuun ei ota kukaan yhteyttä. Minä olen se, joka ottaa jos ottaa ja haluaa nähdä tai kuulla toisista. Nyt on maaliskuun 13 päivä enkä ole ollut kenenkään kaverin kanssa yhteytksissä koko vuonna. Enkä aio itse enää ottaa, koska se on täysin minun vastuullani ja tämä kertoo myös ettei ketään kiinnosta olla kanssani tekemisissä.

Aikalailla sama juttu. Viime vuosina olen alkanut miettiä päädynkö ihan yksinäiseksi vanhana kun jo nyt on näköjään ongelmia ihmissuhteiden ylläpidossa. On muutama kenen kanssa satunnaisesti nähdään mutta se on niin harvakseltaan ja 99% minun aloitteesta tapahtuvaa etten välttämättä jaksa tuotakaan vähää enää. Se on raskasta kun tajuaa ettei ole oikein haluttua seuraa.

Ihan outoja kommentteja täällä. Nähdään tai ollaan yhteydessä vastaavat sisällöltään sanaa näkemiin. Ne ovat sanontoja, ei konkreettinen lupaus.

Ap oli tavannut kaverinsa ja olisi halunnut tavata uudestaan seuraavalla viikolla. Minua noin tiheät tapaamiset ahdistavat. Joku aika sitten menin vuosien takaisen ystävän kanssa kahville. Parin tunnin tapaaminen oli ihan kiva. Kahden päivän päästä tuttava otti uudelleen yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Vastasin, etten nyt ehdi. Ei minulla muutenkaan ollut tarvettä tavata häntä, mutta eipä tuota voi ääneen sanoa. Muutaman viikon ajan tuttava soitti lähes päivittäin, lopulta en enää vastannut. Ps. Tuttavani on mielenterveysongelmien takia ennenaikaisella eläkkeellä, mikä ehkä selittää hänen käytöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan outoja kommentteja täällä. Nähdään tai ollaan yhteydessä vastaavat sisällöltään sanaa näkemiin. Ne ovat sanontoja, ei konkreettinen lupaus.

Ap oli tavannut kaverinsa ja olisi halunnut tavata uudestaan seuraavalla viikolla. Minua noin tiheät tapaamiset ahdistavat. Joku aika sitten menin vuosien takaisen ystävän kanssa kahville. Parin tunnin tapaaminen oli ihan kiva. Kahden päivän päästä tuttava otti uudelleen yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Vastasin, etten nyt ehdi. Ei minulla muutenkaan ollut tarvettä tavata häntä, mutta eipä tuota voi ääneen sanoa. Muutaman viikon ajan tuttava soitti lähes päivittäin, lopulta en enää vastannut. Ps. Tuttavani on mielenterveysongelmien takia ennenaikaisella eläkkeellä, mikä ehkä selittää hänen käytöksensä.

Selvennys tähän aloitukseen: tämä lähellä asuva ystävä on hoitovapaalla kuten minäkin ja on moneen otteeseen selittänyt kuinka mukavaa olisi käydä viikoittain yhdessä lenkillä. Ajan sopiminen hänen kanssaan on kuitenkin hankalaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan outoja kommentteja täällä. Nähdään tai ollaan yhteydessä vastaavat sisällöltään sanaa näkemiin. Ne ovat sanontoja, ei konkreettinen lupaus.

Ap oli tavannut kaverinsa ja olisi halunnut tavata uudestaan seuraavalla viikolla. Minua noin tiheät tapaamiset ahdistavat. Joku aika sitten menin vuosien takaisen ystävän kanssa kahville. Parin tunnin tapaaminen oli ihan kiva. Kahden päivän päästä tuttava otti uudelleen yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Vastasin, etten nyt ehdi. Ei minulla muutenkaan ollut tarvettä tavata häntä, mutta eipä tuota voi ääneen sanoa. Muutaman viikon ajan tuttava soitti lähes päivittäin, lopulta en enää vastannut. Ps. Tuttavani on mielenterveysongelmien takia ennenaikaisella eläkkeellä, mikä ehkä selittää hänen käytöksensä.

Selvennys tähän aloitukseen: tämä lähellä asuva ystävä on hoitovapaalla kuten minäkin ja on moneen otteeseen selittänyt kuinka mukavaa olisi käydä viikoittain yhdessä lenkillä. Ajan sopiminen hänen kanssaan on kuitenkin hankalaa.

Ap

Ehkä sitten hän ei oikeasti vain halua nähdä sinua ap ja puhuu pelkästään lämpimikseen, kun tapaatte.

Niin. On vaikea jaksaa arjessa järjestää aikaa ystäville, varsinkin kun olen luonteeltani introvertti ja rakastan yksinoloa. Työssäni joudun olemaan sosiaalinen, ja se oikeastaan kattaa kaiken sosiaalisen kanssakäymisen tarpeeni. Iltaisin kuljetan usein lapsia harrastuksiin ja yritän itse ehtiä harrastaa liikuntaa, koska sairastan unihäiriötä, ja mun täytyy huolehtia itsestäni tosi hyvin (säännölliset elämäntavat, liikunta, ruokavalio), jotta pysyn työkykyisenä. Tähän kun vielä lisää kotityöt ja muut velvollisuudet, elämäni on aika täyttä.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan itselläni tarvetta ottaa kehenkään yhteyttä eikä pyytää viettämään aikaa kanssani, joten olen tosi passiivinen. Arvostan kuitenkin sitä, jos joku viihtyy seurassani ja yritän järjestää pyydettäessa aikaa, vaikka oikeasti ei olisi jaksamista raahautua jonnekin kahvilaan turisemaan.

Olen siis ilmeisen paska ystävä. Se ei nyt vaan haittaa minua, koska viihdyn niin hyvin yksin ja oikeastaan odotan eläkkeellejäämisessäkin vain sitä, että saan rauhassa kuokkia puutarhaa, marjastaa ja sienestää, kirjoitella erilaisia tekstejä omassa rauhassani ja matkustella yksin, museoita ja luonnonpuistoja kierrellen. 

Se ihmetyttää, että kun maailmassa ja Suomessa on niin paljon yksinäisiä - miten nämä yksinäiset eivät kohtaa? Kun netin kautta se olisi niin kovin helppoa, ainakin teoriassa?

Vierailija kirjoitti:

Niin. On vaikea jaksaa arjessa järjestää aikaa ystäville, varsinkin kun olen luonteeltani introvertti ja rakastan yksinoloa. Työssäni joudun olemaan sosiaalinen, ja se oikeastaan kattaa kaiken sosiaalisen kanssakäymisen tarpeeni. Iltaisin kuljetan usein lapsia harrastuksiin ja yritän itse ehtiä harrastaa liikuntaa, koska sairastan unihäiriötä, ja mun täytyy huolehtia itsestäni tosi hyvin (säännölliset elämäntavat, liikunta, ruokavalio), jotta pysyn työkykyisenä. Tähän kun vielä lisää kotityöt ja muut velvollisuudet, elämäni on aika täyttä.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan itselläni tarvetta ottaa kehenkään yhteyttä eikä pyytää viettämään aikaa kanssani, joten olen tosi passiivinen. Arvostan kuitenkin sitä, jos joku viihtyy seurassani ja yritän järjestää pyydettäessa aikaa, vaikka oikeasti ei olisi jaksamista raahautua jonnekin kahvilaan turisemaan.

Olen siis ilmeisen paska ystävä. Se ei nyt vaan haittaa minua, koska viihdyn niin hyvin yksin ja oikeastaan odotan eläkkeellejäämisessäkin vain sitä, että saan rauhassa kuokkia puutarhaa, marjastaa ja sienestää, kirjoitella erilaisia tekstejä omassa rauhassani ja matkustella yksin, museoita ja luonnonpuistoja kierrellen. 

Se ihmetyttää, että kun maailmassa ja Suomessa on niin paljon yksinäisiä - miten nämä yksinäiset eivät kohtaa? Kun netin kautta se olisi niin kovin helppoa, ainakin teoriassa?

Yksi ongelma on se, etteivät yksinäiset ole mikään yhtenäinen joukko. Siinä missä jonkun yksinäisen seura voisi tuntua toisesta yksinäisestä mukavalta, niin jonkun muun yksinäisen seuraan joutuminen taas voisi olla tästä toisesta yksinäisestä.aivan painajaismainen kokemus. Omasta mielestä mukaviin ihmisiin tutustuminen on haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. On vaikea jaksaa arjessa järjestää aikaa ystäville, varsinkin kun olen luonteeltani introvertti ja rakastan yksinoloa. Työssäni joudun olemaan sosiaalinen, ja se oikeastaan kattaa kaiken sosiaalisen kanssakäymisen tarpeeni. Iltaisin kuljetan usein lapsia harrastuksiin ja yritän itse ehtiä harrastaa liikuntaa, koska sairastan unihäiriötä, ja mun täytyy huolehtia itsestäni tosi hyvin (säännölliset elämäntavat, liikunta, ruokavalio), jotta pysyn työkykyisenä. Tähän kun vielä lisää kotityöt ja muut velvollisuudet, elämäni on aika täyttä.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan itselläni tarvetta ottaa kehenkään yhteyttä eikä pyytää viettämään aikaa kanssani, joten olen tosi passiivinen. Arvostan kuitenkin sitä, jos joku viihtyy seurassani ja yritän järjestää pyydettäessa aikaa, vaikka oikeasti ei olisi jaksamista raahautua jonnekin kahvilaan turisemaan.

Olen siis ilmeisen paska ystävä. Se ei nyt vaan haittaa minua, koska viihdyn niin hyvin yksin ja oikeastaan odotan eläkkeellejäämisessäkin vain sitä, että saan rauhassa kuokkia puutarhaa, marjastaa ja sienestää, kirjoitella erilaisia tekstejä omassa rauhassani ja matkustella yksin, museoita ja luonnonpuistoja kierrellen. 

Se ihmetyttää, että kun maailmassa ja Suomessa on niin paljon yksinäisiä - miten nämä yksinäiset eivät kohtaa? Kun netin kautta se olisi niin kovin helppoa, ainakin teoriassa?

Yksi ongelma on se, etteivät yksinäiset ole mikään yhtenäinen joukko. Siinä missä jonkun yksinäisen seura voisi tuntua toisesta yksinäisestä mukavalta, niin jonkun muun yksinäisen seuraan joutuminen taas voisi olla tästä toisesta yksinäisestä.aivan painajaismainen kokemus. Omasta mielestä mukaviin ihmisiin tutustuminen on haastavaa.

Ok. Tilanteita tai paikkoja, joissa minä kohtaan mukavia ihmisiä: esimerkiksi fb:ssä olen liittynyt erilaisiin vertaisryhmiin, esimerkiksi kestävyysurheilua harrastavat (tietyille lajeillekin on omat ryhmänsä ainakin eri kaupungeissa, maalla tietysti näitä on vähemmän), puutarhanhoitoa harrastavat, rintamamiestalossa asuvat, jne, you name it. Monet näistä ryhmistä järjestävät vapaamuotoisia tapaamisia, tai sellaisia voi itse ehdottaa. Tapaamisissa tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Kun käytin koiraamme koiranäyttelyissä, tutustuin koiran kasvattajan kautta moniin koiraihmisiin.  Kun kirjastossamme oli kirjallisuuspiiri, tutustuin siellä moniin kirjallisuuden harrastajiin jne. Kaikki nämä ihmiset olivat tosi mukavia!