Voiko oikeasti olla niin hirveitä ihmisiä, että he aloittavat väkivallan asteittain?

Ei se kaiketi mitään suunniteltua ja laskelmoitua ole. Se on muuttumista, sairastumista. Jumittumista, lukkiutumista, sanojen loppumista, aggression kasvamista ja patoutumista, ahdistuksen lisääntymistä. Kunnes tavarat lentää, sitten ovet paukkuu, nyrkki heilahtaa ja akka lennähtää päin seinää. Joka kerta kadutaan ja itketään, eikä sekään mitään teeskentelyä ole, vaan harmittaahan se kun näin pääsi käymään. Mutta ne mielen hallintamenetelmät vaan puuttuu tai ovat toimimattomia. Tätä kehityskaarta myös ruokkii sellainen kumppani, joka ei puutu riittävän napakasti heti alkuun, vaan antaa tapahtua, antaa anteeksi kerran toisensa perään, yrittää ymmärtää tai ymmärtääkin... Ja helppohan sitä on ymmärtää, mutta hyväksyä ei tietenkään saisi.

Terveisin lähtenyt kuvatunlaisesta parisuhteesta, olin siis se seiniä päin paiskottu nainen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kerrotaan monissa ketjuissa puolisoista, jotka muuttuvat hiljalleen pahimmillaan väkivaltaisiksi hirviöiksi, kun ollaan edetty esim. yhteenmuuttoon, naimisiin tai perheen perustamiseen. En halua syyttää ketään valehtelemisesta, mutta hyi yök voiko tuollaisia ihmisiä oikeasti olla ja he vielä vaikuttavat normaaleilta muiden ihmisten keskuudessa?

Onko suhde siis sellainen että joku päivä huomaat että sitä omaa kultaa ei ole olemassakaan, vaan sen ruumiissa asuukin itsekäs kusipää, jonka kanssa sinulla jo on lapsi? Eivätkö tuollaiset pelkää maineensa menetystä? Ymmärtävätkö he ja tekevätkö tarkoituksella väkivallan hiljalleen aloittamisen?

On ihan oikeasti. Kyse on  toisen tarpeesta alistaa ja kontrolloida toista ja kun sen aloittaa pikkuhiljaa, ei uhri tajua mitä tapahtuu. Esimerkiksi juuri  lapsen saanut ja sen takia avuttomampi nainen on otollinen uhri koska hän on ns.nalkissa.

Googlaa vaikka sammakko kattilassa niin ymmärrät paremmin.

Minä en tajua miten kukaan voi olla noin naiivi  ja tietämätön kuin ap. Näitä tarinoita kun on kymmeniä tuhansia ja itsekin satoja tosia  tiedän. Lehdissäkin on vähän väliä juttuja tästä aiheesta sekä  Suomesta että ulkomailta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaiketi mitään suunniteltua ja laskelmoitua ole. Se on muuttumista, sairastumista. Jumittumista, lukkiutumista, sanojen loppumista, aggression kasvamista ja patoutumista, ahdistuksen lisääntymistä. Kunnes tavarat lentää, sitten ovet paukkuu, nyrkki heilahtaa ja akka lennähtää päin seinää. Joka kerta kadutaan ja itketään, eikä sekään mitään teeskentelyä ole, vaan harmittaahan se kun näin pääsi käymään. Mutta ne mielen hallintamenetelmät vaan puuttuu tai ovat toimimattomia. Tätä kehityskaarta myös ruokkii sellainen kumppani, joka ei puutu riittävän napakasti heti alkuun, vaan antaa tapahtua, antaa anteeksi kerran toisensa perään, yrittää ymmärtää tai ymmärtääkin... Ja helppohan sitä on ymmärtää, mutta hyväksyä ei tietenkään saisi.

Terveisin lähtenyt kuvatunlaisesta parisuhteesta, olin siis se seiniä päin paiskottu nainen.

Yhdet ovat kuvatunkaltaisia hämmennyksestä, ahdistuksesta ja tilanteen hallitsemattomuuden tunteesta purkautuvia ryöpsähdyksiä. Toiset ovat niitä jotka ovat laskeskelleet ja suunnitelleet ihan alusta asti piirrustuspapereita myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kerrotaan monissa ketjuissa puolisoista, jotka muuttuvat hiljalleen pahimmillaan väkivaltaisiksi hirviöiksi, kun ollaan edetty esim. yhteenmuuttoon, naimisiin tai perheen perustamiseen. En halua syyttää ketään valehtelemisesta, mutta hyi yök voiko tuollaisia ihmisiä oikeasti olla ja he vielä vaikuttavat normaaleilta muiden ihmisten keskuudessa?

Onko suhde siis sellainen että joku päivä huomaat että sitä omaa kultaa ei ole olemassakaan, vaan sen ruumiissa asuukin itsekäs kusipää, jonka kanssa sinulla jo on lapsi? Eivätkö tuollaiset pelkää maineensa menetystä? Ymmärtävätkö he ja tekevätkö tarkoituksella väkivallan hiljalleen aloittamisen?

On ihan oikeasti. Kyse on  toisen tarpeesta alistaa ja kontrolloida toista ja kun sen aloittaa pikkuhiljaa, ei uhri tajua mitä tapahtuu. Esimerkiksi juuri  lapsen saanut ja sen takia avuttomampi nainen on otollinen uhri koska hän on ns.nalkissa.

Googlaa vaikka sammakko kattilassa niin ymmärrät paremmin.

Minä en tajua miten kukaan voi olla noin naiivi  ja tietämätön kuin ap. Näitä tarinoita kun on kymmeniä tuhansia ja itsekin satoja tosia  tiedän. Lehdissäkin on vähän väliä juttuja tästä aiheesta sekä  Suomesta että ulkomailta.

Ap on jotain 15v. Etkö muka itse ollut siinä iässä naiivi? Lähes kaikki joilla ei ole ollut väkivaltaa lapsuudessa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kerrotaan monissa ketjuissa puolisoista, jotka muuttuvat hiljalleen pahimmillaan väkivaltaisiksi hirviöiksi, kun ollaan edetty esim. yhteenmuuttoon, naimisiin tai perheen perustamiseen. En halua syyttää ketään valehtelemisesta, mutta hyi yök voiko tuollaisia ihmisiä oikeasti olla ja he vielä vaikuttavat normaaleilta muiden ihmisten keskuudessa?

Onko suhde siis sellainen että joku päivä huomaat että sitä omaa kultaa ei ole olemassakaan, vaan sen ruumiissa asuukin itsekäs kusipää, jonka kanssa sinulla jo on lapsi? Eivätkö tuollaiset pelkää maineensa menetystä? Ymmärtävätkö he ja tekevätkö tarkoituksella väkivallan hiljalleen aloittamisen?

Väkivalta nujerti minutkin pienissä erin. Siihen tavallaan turtuu ja oma minuus murenee. Moni ihminen ei tajua elävänsä sairaassa olosuhteessa.Nykyään pitäisi teeskennellä, että mitään ei tapahtunut. Havaitsen myös helposti toisin, kuin normaalit ihmiset, kun tälläista tapahtuu, koska olen herkistynyt.. Eikä mitään keinoja tehdä mitään oikein yleensä ei ole. On vieläelä pahempaa katsoa.Jos jotain tekee silmukka kiristyy. Voit vain toivoa.

Näin uhrin näkökulmasta on rankkaa kuulla kuulla ihmisten mielipiteitä.Kiitos kovasti kelan nykyiselle pääjohtajalle toivon viemisestä, helpotti aina niitä jotka on terminaalivaiheessa. Nämä on asioita joita ei pitäisi joutua ymmärtämään. Niistä ei voi enää parantua. Itsekkin elän ,koska oma lähtö vaurioittaisi niin monia.

Myös minun mieheni muuttui jo häämatkalla. Kyllähän se hävetti lopettaa liitto jo ennen kuin se oli ehtinyt alkaakaan, mutta sen varaan kai mies oli juuri kuvitellutkin nojaavansa.

Jotain merkkejä on kuitenkin mahdollista nähdä etukäteen. Lue asiasta vaikka!