Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveysongelmat suvussa
11.03.2018 |
Tiedätkö sellaisia sukuja, joissa mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen (niputan nyt nämä yhteen, koska monesti kulkevat käsi kädessä) tuntuvat esiintyvät tavallista enemmän? Voiko mielestäsi ihminen paeta kohtaloaan, jos on syntynyt tällaiseen sukuun yrittämällä tarpeeksi kovasti vai onko viisaampaa vain tyytyä kohtaloonsa?
Kommentit (20)
Tottakai voi paeta kohtaloaan, eihän se ole kiveenhakattua. Meihin vaikuttaa sekä perimä että ympäristö, mutta jos tiedostaa esim. omia haitallisia toiminta- tai ajattelumalleja, niistä voi päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi paeta kohtaloaan, eihän se ole kiveenhakattua. Meihin vaikuttaa sekä perimä että ympäristö, mutta jos tiedostaa esim. omia haitallisia toiminta- tai ajattelumalleja, niistä voi päästä eroon.
Toivottavasti näin on. Olen vasta aikuisena alkanut tiedostaa sitä, että asioiden kulkuun voi kyllä vaikuttaa itsekin. Kovin hidas tämä etenemisprosessi vain tuntuu olevan.
Toivon kovasti, että mielenterveysongelmista kärsivä poikani ei kuvittele, että peli on pelattu eikä kannata yrittää enää.
Periaatteessa jossain suvussa missä ei ole ollut koskaan mitään mielisairauksia, niin sinä voit olla ensimmäinen jolla on.
Sama koskee syöpää, vaikka suvussa ei olisi ollut niin voit itse saada sen ekana, tai päinvastaisesti jos monilla suvussa ollut syöpiä niin voit olla ainoa joka ei saa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun sukuni on sellainen.
Miten itse olet pärjännyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tosiaan aika ongelmainen suku. Syrjääntymistä, mielenterveysongelmaa, holtittomuutta alkoholin kanssa, työttömyyttä ja sitten toisaalta todella syvää uskonnollisuutta. Minä itse uskon että on mahdollista päästä irti, mutta se on toooodella vaikeaa. Varsinkin kun tukea ei oikeastaan löydä mistään. Muistan itse nuorena vuodattaneeni ongelmani ja sukutaustani vielä kotona asuessa psykologeille ym. mutta eiväthän he konkreettisesti voineet minua auttaa - kuunnella vain. Se elinympäristö kuitenkin tosi vahvasti vaikuttaa joka päivä. Ikää on nyt 26 ja olen mt-ongelmainen ja työtön mutta toivon että jotain päivänä en olisi kumpaakaan. Mutta yksin se taistelu täytyy tehdä - ellei sitten käy tuuria esim. ystävien kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tosiaan aika ongelmainen suku. Syrjääntymistä, mielenterveysongelmaa, holtittomuutta alkoholin kanssa, työttömyyttä ja sitten toisaalta todella syvää uskonnollisuutta. Minä itse uskon että on mahdollista päästä irti, mutta se on toooodella vaikeaa. Varsinkin kun tukea ei oikeastaan löydä mistään. Muistan itse nuorena vuodattaneeni ongelmani ja sukutaustani vielä kotona asuessa psykologeille ym. mutta eiväthän he konkreettisesti voineet minua auttaa - kuunnella vain. Se elinympäristö kuitenkin tosi vahvasti vaikuttaa joka päivä. Ikää on nyt 26 ja olen mt-ongelmainen ja työtön mutta toivon että jotain päivänä en olisi kumpaakaan. Mutta yksin se taistelu täytyy tehdä - ellei sitten käy tuuria esim. ystävien kohdalla.
Totta, todella vaikea nousta yksin sieltä pohjalta. Ja kun ympärillä olevatkaan ei voi auttaa vaan tarvitsisivat itse sitä apua. Kun yhtälöön vielä lisätään se ettei ole puolisoa tai ystäviäkään niin aika yksin pitää kamppailla.
Mutta jos sieltä selviää, niin se voi kääntyä mitä suurimmaksi voimavaraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon kovasti, että mielenterveysongelmista kärsivä poikani ei kuvittele, että peli on pelattu eikä kannata yrittää enää.
Toivo toivo äiti hyvä, mutta kyllähän se on jo Game over. Miehen kohdalla. Nainen saa olla heikko ja vajavainen.
Geenit voi myös säätää alttiuden johonkin eikä itsessään taata, että se toteutuu omalla kohdalla, joten ei pidä tosiaankaan vain alistua "kohtalolle".
Ja vaikka omalle kohdalle tulisikin jokin häiriö, voi olla paremmat mahdollisuudet pärjätä asian kanssa kuin mitä muilla sukulaisilla on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän suvun, missä yhdessä sukuhaarassa liki kaikki ovat masentuneita. Näen myös sen, miten vaikea siitä suosta on yksin nousta, kun ympäriltä ei saa tukea eikä kannustusta, kun suku vetää ennemminkin siihen suohon vain syvemmälle. Ja vaikeaa on sivustakatsojan auttaa, kun suvun voima on vahvempi. Suvun toimintamalli on tutumpi ja suvun puoleen kääntyy helpommin.
Haluan silti vielä uskoa, että masennuksesta nouseminen on siinäkin suvussa mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sukuni on sellainen.
Miten itse olet pärjännyt?
Varsin huonosti tiettyyn pisteeseen asti, nykyään olen sellainen tyytyväinen luuseri. En ole kauhean vanha joten tässä on vielä ihan mahdollista että kouluttaudun ja menen töihin enkä päädy työkyvyttömyyseläkkeelle, tai etten elä loppuikääni yksin.
Lähisuku on ihan kohtalaisen kokoinen ja on meissä paljon ihan taviksiakin, ja pari omilla mittapuillaan todella onnistunuttakin ihmistä. Muutama suunnilleen yhtä sairas kuin minä, todella monta jotka jää vähän minun tasostani, pari umpihullua. Yksi elämäntaparikollinen, aina parin vuoden välein pari vuotta vankilassa. Yksi nuorena kuollut. Yksi vanhempansa sekoilun takia syntymästä asti vammainen teini joka voi kuolla suunnilleen koska tahansa mutta toistaiseksi hauska ja iloinen tyyppi. Oikeastaan vain kolme jonka elämäntarinalla ei voi millään tapaa sanoa olevan onnellista loppua, useimmat ovat löytäneet itselleen jotain rakentavaa tekemistä ja lähelleen rakkaita.
Tietenkään seuraavasta sukupolvesta ei voi vielä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen paininut juuri tämän kysymyksen äärellä, lähtöisin tällaisesta suvusta ja perheestä. On pahoja mt-ongelmia (skitsofreniaa useassa sukupolvessa), väkivaltaisuutta, persoonallisuushäiriötä, työttömyyttä,alkoholiongelmaa, kerää koko sarja. Itse kärsin mt-ongelmista (ahdistus-masennus ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö) ja yritän kaikkeni katkaistakseni tämän kehäm, mutta helppoa se ei totisesti ole. Uskon ja olen lukenutkin että geeneissä periytyy alttius tiettyihin ongelmiin/taipumuksiin, tämä selittänee kokemusten lisäksi sukupolvittaista periytymistä.
Olen omasta mielestäni voiton puolella ja haluan uskoa onnistumismahdollisuuteeni, koska olen tietääkseni ensimmäinen, joka on aktiivisesti hakeutunut hoitoon ja tekee töitä asian eteen. Olen aloittanut lääkityksen ja psykoterapian ja kovalla työllä olen saanut pidettyä olemukseni kotona lasten läsnäollessa hyvinkin normaalina. Kriiseilen kun nukkuvat, ajoittain tosi pahasti. Lapset nyt 7 ja 4 v ja toistaiseksi hyvin iloisen ja terveen olisia tyyppejä. (: Tää on vähän kuin mun elämän tehtäväni, jonka eteen teen kaikkeni lasteni takia. Olen miettinyt sukukirjankin tekemistä . Työelämässä olen ollut koko ajan, virkakin on. Töissä pärjään hyvin, se on parasta terapiaa itselleni. Ystäväsuhteita pyrin pitämään yllä.
Voi! Veljellä skitsofrenia ja isällä alkoholiongelma. Itselläni suvun ainut korkeakoulututkinto ja tällä hetkellä hyvä työpaikka omalta alalta. Älä sääli itseäsi ja ota mallia "menestyneistä" ihmisistä. Huomaat, että meillä kaikilla on omat taakkamme kannettavina (toisilla toki enemmän kuin toisilla). Katse eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Voi! Veljellä skitsofrenia ja isällä alkoholiongelma. Itselläni suvun ainut korkeakoulututkinto ja tällä hetkellä hyvä työpaikka omalta alalta. Älä sääli itseäsi ja ota mallia "menestyneistä" ihmisistä. Huomaat, että meillä kaikilla on omat taakkamme kannettavina (toisilla toki enemmän kuin toisilla). Katse eteenpäin!
Veljellä ja isällä. Pimpin kantajana sinä vältyit siltäkin suolta.
Akateeminen tutkinto. Uskomatonta.
Mun suvussa on mielenterveysongelmia sekä isän että äidin puolella. 2-suuntaista ja skitsofreniaa ainakin parilla, mutta yleisemmin masennusta, päihdeongelmaa, ja erilaisia persoonallisuushäiriöitä. Ainakin mun perheessä kaikilla on jotain ongelmia.
Näistä asioista huolimatta meidän suvussa ollaan yleisen määritelmän mukaan tosi menestyneitä - lähes kaikki on väitelleitä tai tuplamaistereita (lääkäreitä, juristeja, professoreita ym.) ja päässeet itse ansaituilla tuloillaan iltasanomien jne. verolistoille.
Ei menestyneilläkään mene aina oikeasti kauhean hyvin. Suorittaminen on myös mulle välillä vain keino paeta oman pään sisäisiä ongelmia.
Ap:lle tiedoksi kuin muillekin, että jokaisessa suvussa on myös mielenterveydellisiä ongelmia omaavia sukulaisia, että tämäpä sitten tästä.
Ja jos joku vielä olettaa, että jonkun sukulaisen mielisairaus tarttuu pisaratartuntana itseensä, niin todellisuus on jo hämärtynyt pahan kerran.
Itsemurhatapauksia on jokaikisessä suvussa, joten ihan turhaa luulla, että olisi suvun ainoa tapaus, jos kummin kaiman siskon mies delaa ittensä.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, meidän suvussa vissiin kahdella ihmisellä mt-ongelmia.