Oletteko huomanneet lasten nimeämisestä...
.. Että usein esikoisella on ns. Tusinanimi ja muilla erikoisempia. Itsellä sattunut tällaisia nyt paljon elämään. Esikoinen Vilma ja kuopus Pippuriina tms. Olisikohan niin, että ennen lapsia vanhemmat eivät ole tunteneet vaikka ketään Eino-nimistä ja pitävät nimeä kauniina. Lapsipiirien myötä alkaa ärsyttää nimen yleisyys ja muille lapsille etsitään erikoisempia nimiä. Näin luulisin. Monille nimen erikoisuus on itseisarvo ja pelätään että luokalla on kaimoja. Onko teitä haitannut joskus jos lapsellanne on yleinen nimi? Odotan esikoista ja pidän kauniina yleisimpiä top 20 listan nimiä.
Kommentit (31)
En ole huomannut. Tuttavapiirissä on sellaisia sisarussarjoja kuin Toivo, Onni ja Voitto, Elsa, Leo ja Eevi, Riku, Jere ja Veera, Kaisa, Eeva ja Lassi. Ei ne kuopukset minusta mitenkään erityisen harvinaisilla nimillä ole nimetty. Mutta on sitten näitäkin, missä on Jessica, Rianna ja Jasmine.
Meillä esikoinen ja valittiin vanha mutta moderni nimi. Samaa linjaa on tarkotus jatkaa vähintään ensimmäisen kirjaimen muodossa, jos meille enemmän vauvoja suodaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut tällaista ilmiötä. Tusinanimien suosijat suosivat niitä kaikilla lapsillaan, "lähiöprinsessanimien" suosijat suosivat niillä ekalla, tokalla ja kolmannella prinsessallaan. Perinteisten nimien suosijat suosivat niitä kaikilla jne.
Omassa tuttavapiirissä ei ole mitään "mix & match" -meininkiä, vaan joku oma nimeämisen punainen lanka kaikilla vanhemmilla.
No mutta voihan yleinenkin nimi kuulua joukkoon. Esim. Esikoinen yleinen nimi Kerttu. Seuraavat vaikka Rauha ja Martta, jotka ovat samaa sarjaa, mutta harvinaisempia. Tai esikoinen on Isla ja seuraava Isabella. Tai esikoinen on Eino ja seuraavat Martti ja Esko. Jne. Voi olla samaa sarjaa, vaikka jotkut ovat harvinaisempia ja jotkut yleisempiä. Tuo Vilma ja Pippuriina oli tosi huono esimerkki :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen ja valittiin vanha mutta moderni nimi. Samaa linjaa on tarkotus jatkaa vähintään ensimmäisen kirjaimen muodossa, jos meille enemmän vauvoja suodaan.
Tätä kirjainpentue-nimiajatusta en tajua ollenkaan, mutta eipä mun tarviikaan :)
Ap
Itse oon huomannut sen että monta vuotta on ollut tapana antaa 3 nimeä. Ennen oli vaan kaksi.. nykyään on aina Pirkko Irmeli Hannele. Miksei se Pirkko Irmeli riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut tällaista ilmiötä. Tusinanimien suosijat suosivat niitä kaikilla lapsillaan, "lähiöprinsessanimien" suosijat suosivat niillä ekalla, tokalla ja kolmannella prinsessallaan. Perinteisten nimien suosijat suosivat niitä kaikilla jne.
Omassa tuttavapiirissä ei ole mitään "mix & match" -meininkiä, vaan joku oma nimeämisen punainen lanka kaikilla vanhemmilla.
No mutta voihan yleinenkin nimi kuulua joukkoon. Esim. Esikoinen yleinen nimi Kerttu. Seuraavat vaikka Rauha ja Martta, jotka ovat samaa sarjaa, mutta harvinaisempia. Tai esikoinen on Isla ja seuraava Isabella. Tai esikoinen on Eino ja seuraavat Martti ja Esko. Jne. Voi olla samaa sarjaa, vaikka jotkut ovat harvinaisempia ja jotkut yleisempiä. Tuo Vilma ja Pippuriina oli tosi huono esimerkki :D
Ap
Siis mitä yrität selittää? Sitäkö, että miksi ihmiset eivät selvitä etukäteen nimien yleisyyttä ja nimeä lapsiaan siten, että jokaisen nimi on joko esim. 10.-20. yleisin tai sitten 300. - 310. yleisin? Minusta tuntuu, että tuo yleisyys/harvinaisuus on kokonaan nyt sinun päässäsi! Onhan niitä perheitä, joissa esikoinen on Celestine ja kuopus Sofia.
Omassa suvussa tuppaa olemaan vokaalialkuisia nimiä. Yleisyys vaihtelee, isoisän mukaan nimetyn pojan nimi nousee 20 vuoden päästä suosituimpiin, jonkun nuoren nimi taas on yleisempi 50-60-vuotiailla.
En ole huomannut. Meillä ja muilla, tutuilla nimi ja nimet valittu huolella.
Vierailija kirjoitti:
Itse oon huomannut sen että monta vuotta on ollut tapana antaa 3 nimeä. Ennen oli vaan kaksi.. nykyään on aina Pirkko Irmeli Hannele. Miksei se Pirkko Irmeli riitä?
Siis miten monta vuota? Isoäitini isoäiti syntyi 1800-luvulla ja jo hänellä oli 3 nimeä kuten oli sittemmin isoäidin äidillä, isoäidillä, isälläni ja minulla
Meidän (toisella) lapsella on vain yksi etunimi. Hyvin on pärjännyt silläkin :)
Viimeksi tänään mulle kehuttiin että heidänpä lapsen nimeä on annettu alle 700 suomalaiselle, siitä tää ajatuksen juoksu lähti. ja sitä oon kuullut paljon et olis kurjaa kun samalla luokalla olis paljon saman nimisiä. Onko se oikeasti kurjaa? He Voivat kertoa kellä kokemusta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut tällaista ilmiötä. Tusinanimien suosijat suosivat niitä kaikilla lapsillaan, "lähiöprinsessanimien" suosijat suosivat niillä ekalla, tokalla ja kolmannella prinsessallaan. Perinteisten nimien suosijat suosivat niitä kaikilla jne.
Omassa tuttavapiirissä ei ole mitään "mix & match" -meininkiä, vaan joku oma nimeämisen punainen lanka kaikilla vanhemmilla.
No mutta voihan yleinenkin nimi kuulua joukkoon. Esim. Esikoinen yleinen nimi Kerttu. Seuraavat vaikka Rauha ja Martta, jotka ovat samaa sarjaa, mutta harvinaisempia. Tai esikoinen on Isla ja seuraava Isabella. Tai esikoinen on Eino ja seuraavat Martti ja Esko. Jne. Voi olla samaa sarjaa, vaikka jotkut ovat harvinaisempia ja jotkut yleisempiä. Tuo Vilma ja Pippuriina oli tosi huono esimerkki :D
ApSiis mitä yrität selittää? Sitäkö, että miksi ihmiset eivät selvitä etukäteen nimien yleisyyttä ja nimeä lapsiaan siten, että jokaisen nimi on joko esim. 10.-20. yleisin tai sitten 300. - 310. yleisin? Minusta tuntuu, että tuo yleisyys/harvinaisuus on kokonaan nyt sinun päässäsi! Onhan niitä perheitä, joissa esikoinen on Celestine ja kuopus Sofia.
Meillä esikoisen nimi on kohtuu harvinainen, mutta toisaalta kaikki tuntevat nimen vaikka kaimaan lapsi ole vielä törmänneet. Nimi on selkeästi harvinaistumaan päin.
Keskimmäisen nimi oli vain hieman yleisempi kuin esikoisen nimi, mutta jostain syystä törmäämme usein samannimisiin lapsiin. Nimi on myös yleistynyt viime vuosina vaikkei ole varsinainen muotinimi.
Kuopuksen nimi hieman harvinaisempi kuin kahden muun, mutta ehkä käytössä yleensä vain toisena nimenä. Kukaan ei yleensä ole tuntenut toista samannimistä mistään ikäluokista.
Kaikki nimet almanakassa ja kuopusta annettiin 60/vuosi, esikoista 100/vuosi (nykyään 50/vuosi) ja keskimmäistä 130/vuosi (nykyään 150/vuosi). Kuitenkin käytännössä valtava ero kuinka yleisiä nimet ovat.
Mä ymmärsin kyllä mitä ap tarkoittaa ja olen joihinkin tapauksiin törmännyt - esikoinen on esim. Viivi, ja seuraava sitten vaikka Kielo.
Parilla tuottavalla on harrastettu lapsilla nimisarjoja tyyliin Kerttu, Perttu, Terttu. Sitten kun lapsia on tullutkin enemmän, on yleisemmät nimet sarjasta loppuneet kesken, joten kuopus on joku Verttu.
Huomaamattamme toimimme nain
Ensimmasen lapsen nimi on suomessa 4 kpl
Toisen 2kpl(Monta vuotta oli uniikki)
Kolmannen 1kpl
Hassua, mulla ja sisarellani on juuri toisin päin. Pikkusisar on Anna, kun taas minun nimeni on vasta paljon myöhemmin trendikkääksi tullutta kastia eli sukupuoleton ja ihmisen nimenä harvinainen luontonimi tyyliä Pihlaja. Ehkä se toimii toisinkin päin, jos ensimmäisellä kerralla valitsee liian uhkarohkeasti. :D
Mäkin ymmärrän ap:n pointin, ja oma katraani on oikein malliesimerkki siitä.
Esikoisemme nimi on suvusta valittu, 1920-luvun muotinimi, joka oli esikoisen syntyessä vielä melko harvinainen pikkulapsilla, mutta joka on noussut 2010-luvulla varsin suosituksi.
Keskimmäisen kohdalla päädyttiin uudehkoon ja erittäin harvinaiseen nimeen, joka tyyliltään kuitenkin sopii esikoisen nimeen. Meillä ei olisi ensimmäistä lasta nimettäessä ollut ehkä rohkeutta valita niin harvinaista nimeä. Ja kolmas sai jälleen 1920-luvun nimen, mutta sellaisen, joka ei koskaan noussut kovin yleiseksi.
Uskoisin, että monella muulla on sama tilanne: esikoiselle (pojalle varsinkin) halutaan antaa nimi suvusta, ja suositut nimet jatkavat näin suosiotaan. Nuoremmille lapsille sitten halutaan jotakin erikoisempaa, varsinkin jos esikoiselle sattuu paljon kaimoja. Ja toki useamman lapsen vanhemmat ovat suunnilleen tietoisia siitä, mitkä ovat alueellisia muotinimiä, ja pyrkivät ehkä niitä välttelemään.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärsin kyllä mitä ap tarkoittaa ja olen joihinkin tapauksiin törmännyt - esikoinen on esim. Viivi, ja seuraava sitten vaikka Kielo.
Jos yleisempi nimi on vaikka suvussa periytyvä ja sillä on tunnearvoa? Esim.isomummoni oli Viivi.
En ole huomannut tällaista ilmiötä. Tusinanimien suosijat suosivat niitä kaikilla lapsillaan, "lähiöprinsessanimien" suosijat suosivat niillä ekalla, tokalla ja kolmannella prinsessallaan. Perinteisten nimien suosijat suosivat niitä kaikilla jne.
Omassa tuttavapiirissä ei ole mitään "mix & match" -meininkiä, vaan joku oma nimeämisen punainen lanka kaikilla vanhemmilla.