Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää hetkeään lapsen jatkuvaa vastaan vänköttämistä
11.03.2018 |
Vinkuu ja jankkaa maailman loppuun. Voiko olla rasittavampaa??!
Kommentit (11)
Lapsi vinkuu, koska voi ja koska sinä annat mennä sen läpi. Omapahan on vikasi,olisit ollut heti alusta saakka enemmän vanhempi kuin kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi vinkuu, koska voi ja koska sinä annat mennä sen läpi. Omapahan on vikasi,olisit ollut heti alusta saakka enemmän vanhempi kuin kaveri.
Voivoi oletpa väärässä. En anna mennä läpi. En ole koskaan antanut. Selvästi et tiedä asiasta mitään, ehkä omasi on olleet helpompia?
Mun 5v rauhoittui tällä konstilla: kun parku alkoi, kysyin: ”Mikä hätänä?” Kun sieltä sitten tuli joku syy, toistin rauhassa lapsen sanat omin sanoin. Yleensä lapsi parkuen kertoi lisää huudon syystä, ja taas peilasin kerrotun uudelleen ja ehkä lisäsin sen tunteen, minkä kuvittelin lapsella olevan. Ei kommentteja siitä, aionko esim. antaa hänelle sitä mitä hän haluaa tms, pelkkä sanoman toisto ja tunnetilan sanoittaminen.
Tähän tapaan:
- BYÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!
- Mikä hätänä?
- Mä en haluu hanskoja käteen!!!!!!
- Ai, et haluu hanskoja?
- Niin en takuulla laita noita typeriä hanskoja!!
- Susta hanskat on typerät ja et haluais laittaa niitä.
- NIIIIII, BYÄÄÄÄÄ...
- Sua harmittaa tosi paljon kun pitää laittaa hanskat.
- Nii...
(ja toistoa niin kauan kuin lapselta tekstiä tulee)
Kun tätä ekoja kertoja kokeilin niin meinasi epäusko yllättää, lapsi joka vastaavassa tilanteessa yleensä parkui vaikka 20 minuuttia, rauhoittui muutamassa minuutissa.
En siis antanut periksi niistä hanskoista, osoitin vain että olen kuullut lapsen pahan mielen ja ymmärrän sen. Sen sijaan että alkaa jankkaamaan takaisin tyyliin ”kyllä laitat, minä määrään, lopeta tuo vinkuminen”, ottaakin vain tyynenä lapsen pahan mielen vastaan. Uskomatonta sekin, että tän peilaaminen myötä pysyy itsekin paljon paremmin tyynenä kuin että jos taantuu sinne 5-vuotiaan tasolle jankkaamaan.
Tämän jälkeen olen testaillut tätä monilla lapsilla omani lisäksi työssä ja todennut, että toimii! Voin suositella ihan kokeiluun ihan kaikkien lasten kanssa.
Menetelmä löytyy kirjasta Tulistuva lapsi, kirj. Ross W. Green.
Tulistuvan lapsen äiti kirjoitti:
Mun 5v rauhoittui tällä konstilla: kun parku alkoi, kysyin: ”Mikä hätänä?” Kun sieltä sitten tuli joku syy, toistin rauhassa lapsen sanat omin sanoin. Yleensä lapsi parkuen kertoi lisää huudon syystä, ja taas peilasin kerrotun uudelleen ja ehkä lisäsin sen tunteen, minkä kuvittelin lapsella olevan. Ei kommentteja siitä, aionko esim. antaa hänelle sitä mitä hän haluaa tms, pelkkä sanoman toisto ja tunnetilan sanoittaminen.
Tähän tapaan:
- BYÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!
- Mikä hätänä?
- Mä en haluu hanskoja käteen!!!!!!
- Ai, et haluu hanskoja?
- Niin en takuulla laita noita typeriä hanskoja!!
- Susta hanskat on typerät ja et haluais laittaa niitä.
- NIIIIII, BYÄÄÄÄÄ...
- Sua harmittaa tosi paljon kun pitää laittaa hanskat.
- Nii...
(ja toistoa niin kauan kuin lapselta tekstiä tulee)Kun tätä ekoja kertoja kokeilin niin meinasi epäusko yllättää, lapsi joka vastaavassa tilanteessa yleensä parkui vaikka 20 minuuttia, rauhoittui muutamassa minuutissa.
En siis antanut periksi niistä hanskoista, osoitin vain että olen kuullut lapsen pahan mielen ja ymmärrän sen. Sen sijaan että alkaa jankkaamaan takaisin tyyliin ”kyllä laitat, minä määrään, lopeta tuo vinkuminen”, ottaakin vain tyynenä lapsen pahan mielen vastaan. Uskomatonta sekin, että tän peilaaminen myötä pysyy itsekin paljon paremmin tyynenä kuin että jos taantuu sinne 5-vuotiaan tasolle jankkaamaan.
Tämän jälkeen olen testaillut tätä monilla lapsilla omani lisäksi työssä ja todennut, että toimii! Voin suositella ihan kokeiluun ihan kaikkien lasten kanssa.
Menetelmä löytyy kirjasta Tulistuva lapsi, kirj. Ross W. Green.
Toimii se aikuisiinkin vänisijöihin.
Tulistuvan lapsen äiti kirjoitti:
Mun 5v rauhoittui tällä konstilla: kun parku alkoi, kysyin: ”Mikä hätänä?” Kun sieltä sitten tuli joku syy, toistin rauhassa lapsen sanat omin sanoin. Yleensä lapsi parkuen kertoi lisää huudon syystä, ja taas peilasin kerrotun uudelleen ja ehkä lisäsin sen tunteen, minkä kuvittelin lapsella olevan. Ei kommentteja siitä, aionko esim. antaa hänelle sitä mitä hän haluaa tms, pelkkä sanoman toisto ja tunnetilan sanoittaminen.
Tähän tapaan:
- BYÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!
- Mikä hätänä?
- Mä en haluu hanskoja käteen!!!!!!
- Ai, et haluu hanskoja?
- Niin en takuulla laita noita typeriä hanskoja!!
- Susta hanskat on typerät ja et haluais laittaa niitä.
- NIIIIII, BYÄÄÄÄÄ...
- Sua harmittaa tosi paljon kun pitää laittaa hanskat.
- Nii...
(ja toistoa niin kauan kuin lapselta tekstiä tulee)Kun tätä ekoja kertoja kokeilin niin meinasi epäusko yllättää, lapsi joka vastaavassa tilanteessa yleensä parkui vaikka 20 minuuttia, rauhoittui muutamassa minuutissa.
En siis antanut periksi niistä hanskoista, osoitin vain että olen kuullut lapsen pahan mielen ja ymmärrän sen. Sen sijaan että alkaa jankkaamaan takaisin tyyliin ”kyllä laitat, minä määrään, lopeta tuo vinkuminen”, ottaakin vain tyynenä lapsen pahan mielen vastaan. Uskomatonta sekin, että tän peilaaminen myötä pysyy itsekin paljon paremmin tyynenä kuin että jos taantuu sinne 5-vuotiaan tasolle jankkaamaan.
Tämän jälkeen olen testaillut tätä monilla lapsilla omani lisäksi työssä ja todennut, että toimii! Voin suositella ihan kokeiluun ihan kaikkien lasten kanssa.
Menetelmä löytyy kirjasta Tulistuva lapsi, kirj. Ross W. Green.
Käytän tätäkin ja itseasiassa aina sanoitan lasten tunteita paljon, mutta ei todellakaan toimi aina 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi on tulossa kipeäksi niin sitä huutoa ja porua riittää ihan kaikesta. Ei sitä jaksa sanoittaa 24/7
Miettikääs miten rankkaa on kun lapsi ei osaa puhua. Meidän kehitysvammainen lapsi oppi puhumaan 8-vuotiaana eikä vieläkään osaa aina kunnollla kertoa mikä harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi vinkuu, koska voi ja koska sinä annat mennä sen läpi. Omapahan on vikasi,olisit ollut heti alusta saakka enemmän vanhempi kuin kaveri.
Voivoi oletpa väärässä. En anna mennä läpi. En ole koskaan antanut. Selvästi et tiedä asiasta mitään, ehkä omasi on olleet helpompia?
Mistä minun pitäisi sinun lastenkasvatuksesi tietää parista lauseesta? Samanlainen pöljä olet ilmeisesti myös kersasi kanssa, epäjohdonmukainen, helposti nokkiinsa ottava ja laiska.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi on tulossa kipeäksi niin sitä huutoa ja porua riittää ihan kaikesta. Ei sitä jaksa sanoittaa 24/7
Sinä vanhempana et jaksa, mutta lapsen kyllä pitäisi käyttäytyä hyvin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi vinkuu, koska voi ja koska sinä annat mennä sen läpi. Omapahan on vikasi,olisit ollut heti alusta saakka enemmän vanhempi kuin kaveri.
Voivoi oletpa väärässä. En anna mennä läpi. En ole koskaan antanut. Selvästi et tiedä asiasta mitään, ehkä omasi on olleet helpompia?
Mistä minun pitäisi sinun lastenkasvatuksesi tietää parista lauseesta? Samanlainen pöljä olet ilmeisesti myös kersasi kanssa, epäjohdonmukainen, helposti nokkiinsa ottava ja laiska.
Onneksi itse et vedä herneitä nenuliin helposti...
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa ehkä kertoa se sille muksulle