Mikä lapsiperhe-elämässä on rankkaa?

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ärsytä muu kuin miehen kanssa menojen sumpliminen (et toinen on illalla jotona) ja rahanmeno.

Niin ja lapsia meillä neljä.

Se, että omaa aikaa on todella vähän. 

Ei omaa aikaa, eikä rauhaa. Varsinkaan kotona.

Jatkuvaa asioiden suorittamista, siivous, pyykki, kuskaus, kokkaus, wilman seuraaminen. Suunnittelua suunnittelua suunnittelua. Kaikki päivät on yhtä loputonta tekemistä. Aika ei riitä mihinkään. Lomatkin yhtä taistelua ja sähläystä, mutta vieraassa ympäristössä. Kaikilla oma aikataulu ja mikään ei passaa yhteen. Teini haluaa tätä, pienempi ei jaksa, vauva kitisee, mies ei jaksa....

Pahinta on itselleni nyt ollut se metatyön määrä. Mies ei meinaa ottaa vastuuta mistään ajattelusta, kuten siitä, että mitä syötäisiin. Hän tuo pelkkiä eineksiä, jos jotain tuo kaupasta.

Ei huolehdi asioista vaan odottaa vain, että joku ne miettii. Ei saa itse hoidettua. Ja ei, en hoida hänen asioitaan, elleivät ne ole sellaisia, jotka vaikuttaisivat koko perheeseen negatiivisesti.

Pikku hiljaa alkanut nyt onneksi kuitenkin ottaa enemmän vastuuta kun on juteltu. Pyysin myös kirjoittamaan ja pohtimaan mitä itse haluaa parisuhteelta ym. Sillä jos meillä vain on liian erilaiset halut ja toiveet, ei olisi järkeä jatkaa suhdetta.

Metatyötä on paljon, mutta onko se oikeasti raskasta? Minusta ei! Tykkään suunnitella ja organisoida kaikkea ☺️

Vierailija kirjoitti:

Metatyötä on paljon, mutta onko se oikeasti raskasta? Minusta ei! Tykkään suunnitella ja organisoida kaikkea ☺️

Mä tykkäsin kans ennen lapsia suunnitella. Siinä oli vaan se ero, että silloin pystyi (ja oli aikaa) myös keskittyä ilman keskeytyksiä.

Ulkoleikkipaikoilla vahtiminen. Kaikki kuskaukset ja mukana olot. Aikataulutukset. Ruoan oikein ajoitukset. Läksyt.  Iltasadut. Ruoanlaitto. Vaaterumba. Kaikki.

Mulle oli tänään rankkaa se, että piti tehdä töitä, mutta lapset pyöriskeli enemmän tai vähemmän siinä ympärillä. Ja huomennakin on työpäivä, mutta toinen lapsista on kotona. 

Nyt, kun lapset nukkuvat yönsä suunnilleen kokonaan ja eivätkä ole enää ihan koko ajan peräänkatsottavia (6- ja 3,5-vuotiaat), rankkuus on yksittäisissä tilanteissa. Ei ole kestoväsymystä. Aiemmin se oli väsymys, kun kuopus herätteli yöllä. Ei ihan hirveästi, mutta tarpeeksi.

Arvasitteko että lapsiperhearki on niin tylsää ja rankkaa?

Vierailija kirjoitti:

Arvasitteko että lapsiperhearki on niin tylsää ja rankkaa?

Ei mun arki ole tylsää eikä rankkaa.

nro 8

Vierailija kirjoitti:

Metatyötä on paljon, mutta onko se oikeasti raskasta? Minusta ei! Tykkään suunnitella ja organisoida kaikkea ☺️

No minulle on silloin, kun sen lisäksi on miljoona muutakin asiaa samaan aikaan hoidettavana. Ja en vain jaksa koko ajan pitää niitä lankoja yksin omissa käsissäni, jos on myös toinen, jonka pitäisi kyetä samaan.

Rankkaa on kiireinen tahti ja minun moneen suuntaan repiminen, sekä ja kumppanin kyvyttömyys/ haluttomuus osallistua aktiivsesti arjenpyöritykseen. En suostu meidän huushollin monitoimikoneeksi, enkä "kaikkien asioiden"- projektipäälliköksi. Tarvitsen mieheltä vetoapua ja ripeää toimintaa nopeasti vaihtelevissa tilanteissa.

Meteli, riitely ja jatkuva lasten ohjaaminen. 

Ensin iltapalalla nuorin saa raivarit, kun ei saa istua äidin vieressä. Sen jälkeen keskustellessa jokaisella lapsella on sanottavaa ja paljon, jolloin äänenvoimakkuus jatkuvasti pikkuhiljaa kasvaa, erityisesti pojilla. Sen jälkeen pitää joka kerta muistuttaa, että iltapalatarvikkeet siivotaan pois pöydästä ja että ne hampaat pestään joka ilta (ja aamu) halusi tai ei. Vielä pitää koko ajan muistuttaa, että miekkailu kesken hampaidenpesun ei käy, hammasharjat suussa ei painita, sängyssä ei pompita, majaa ei aleta rakentamaan enää tähän aikaan, musiikkia ei kuunnella päällekkäin samassa huoneessa (ihan hel****n rasittavaa), toisia ei servata, portaissa ei hypitä (naapurit) ja että annetaan jokaiselle peittelyrauha. 

Jatkuvaa ohjaamista, neuvomista ja muistuttamista. Tämä erityisesti poikien kanssa, tytön kanssa on ollut toisenlaiset rasitteet. 

Pistäkää ne kakarat kuriin niin ei tartte koko ajan olla sanomassa.

Ei mikään! Lapsiperhe-arki on ihanaa, ainakin meillä.