Onko miehesi osannut hoivata vauvaa

Jopa paremmin kuin minä itse. Kun olin raskaana, hän osti laadukasta ruokaa ja lihaa, eikä mitään sikanaudan sekoitelmiaja ravintolassa hän panosti laatuun eikä halpuuteen. Hän vei minua lääkäriin melkein pienemmästäkin ja kun loppuvaiheessa vaivasi hepatoosi, hän käski kertomaan siitäkin neuvolassa ja jollen olisi, hän olisi soittanut sinne kyselläkseen neuvoja. Joskus hän sootttelikin puolestani ja kyseli miten pitää toimia.:D Neuvolassa hän kertoi kuulumiset melkein paremmin kuin minä itse vaikka tietääkseni minä olin raskaana. Kerrankin kun teimme neuvolan pissatestiä, niin hän seisoi kopissa kanssani katsomassa liuskoista arvoja, koska minua epäilytti oma arvostelukykyni sillä hetkellä. Ekat hetkensä maailmassa vauva vietti miehen käsivarsilla ja ekat ruokinnat tapahtui sekin miehen kanssa. Myöhemmin mies havahtui herkemmin hereille jos oli jokin ongelma tai muu ja hän luki vauvaa todella hyvin jo ensimmäisiltä viikoilta asti. Joskus hän oli äärimmäisen tarkka siitäkin miten vauva puetaan ja hän tarkkaili kaikkia ilmeitä ja elkeitä tarkasti ja laski milleittäin paljon vauva syö. Kun mies nykyisin hengaa lapsen kanssa niin heillä on ihan omat juttunsa kahden kesken ja lapsi selkeästi nauttii isiajasta. Muistan vieläkin miten mies nukutti vauvaa kun vauva oli kaksiviikkoinen ja lauloi tuu tuu tupakkarullaa - ja me molemmat nukahdimme siihen, niin vauva että äitikin. Voih ❤

Vauva-aika jo onneksi ohi. Jos mulla oli joku homma kesken, vauva alkoi itkemään ja pyysin miestä ottamaan vauvaa syliin (oma-aloitteisesti ei vauvaan ottanut kontaktia), roikotti vaan jossain epämääräisessä asennossa sylissä, jatkoi tietokoneen tuijotusta eikä reagoinut vaikka vauva huusi vaan kovempaa. Tai alkoi vauva käsivarrella nukkumaan sohvalle ja kirosi mun kiittämättömyyttä kun kävin hakemassa vauvan pois kun oli jo puolimatkassa valumassa lattialle. Tai kun olin pesemässä yläkerran ikkunoita ja oltiin sovittu että mies hoitaa vauvaa, kuulin kun vauva alkaa itkemään, mies jatkaa lehden lukemista, jatkaa ja jatkaa, yli 5 minuutin päästä vauvan itkun muututtua jo kirkumiseksi vihdoin malttaa nousta sohvalta. Mä vaan pyyhin yläkerrassa kyyneleitä.

Kyseessä vastuullisessa ja hyvinpalkatussa työssä oleva, raitis, urheilullinen ja tupakoimaton mies. Päältä kaunis mutta silkkoa sisältä. Edes koiraa en uskalla jättää miehen vastuulle. Onneksi on isovanhemmat.

Kyllä se hyvin oppi. Ikinä ei ollut vauvaa pitänyt sylissä,ennen kuin oma saatiin. Vauva-aika oli enemmän minun vastuulla. Toki autteli minkä pystyi, mutta nyt kun lapset ovat isompia, niin ovat kaikki isänsä silmäterä ja puuhaavat kaikenlaista yhdessä. Voin huoletta jättää heidät keskenään.

Ihan yhtä hyvin.

Ei kumpikaan vanhempi meillä osannut vauvaa hoitaa, joten molemmat opetteli. Ei kyse ole mistään luontaisesta osaamisesta vaan puolison valinnasta. Ottaako sellaisen, jota se oma jälkikasvu kiinnostaa sen verran että viitsii opetella siitä huolehtimaan vai ei.

Hyvin piti huolta, ei ollut sellaista vaihtoehtoa.

En ikinä edes miettinyt asiaa. Isä oli yhtä lailla täysivaltainen vanhempi, mikä minä olisin ollut arvostelemaan hänen tapojaan. Jäi kuopuksen kanssa kotiin, kun tämä oli 5kk ikäinen. En ohjeistanut mitenkään, miksi olisin, hänen oma lapsensa. Ei hänkään ohjeistanut mua.

Todella hyvin! Tietysti alussa joissain jutuissa oli vähän kömpelyyttä mutta se kaikkein tärkein eli rakkaus ja lämpö vauvaa kohtaan oli heti alussa ja näkyy vahvana isän ja nyt jo 7-v lapsen välisessä suhteessa edelleen. Ihan tasapuolisesti olemme lasta alusta asti hoitaneet eikä kumpikaan ole häntä kokenut rasitteena eikä myöskään yrittänyt omia itselleen. Minulla on lapsi myös aiemmasta liitosta ja täytyy sanoa että hänen isänsä oli kyllä ihan toista maata. Hoiti vaan pakolliset jos käskettiin ja eron jälkeen vähitellen lapsen tapaamiset isän aloitteesta harveni kunnes päättyivät kokonaan. Tosin lapsikaan ei mielellään isälleen mennyt kun siellä ei koskaan tehty mitään. Varmaan silti miettii miksi isä "hylkäsi" vaikka ei sitä myönnäkään kun asiasta olemme keskustelleet. Onneksi nykyinen mies on ottanut hänetkin aina hyvin huomioon ja ovat aina tulleet oikein hyvin toimeen keskenään.

Ihan samoin kun minäkin. Napatynkään ei suostunut koskemaan.

Meillä oli esikoisen kanssa yhteinen harrastus ja vauva jäi isänsä kanssa siksi aikaa, kaksi tuntia kerran viikossa. Niin kauan meni hyvin, kun vauva nukkui tuon ajan pihalla mutta kun unet lyhenivät ja vauvaa olisi tarvinnut hoivata ja hoitaakin, jäi meidän harrastus sitten kesken. Isä tunki vaan tuttia suuhun, jätti lattialle huutamaan ja meni itse takaisin tietokoneella pelaamaan. Vauva oli tuolloin 5kk.

Esikoisen (2v) uskaltaa jo miehen kanssa kaksin jättää, tosin se yhteinen laatuaika tarkoittaa miehen tietokoneella pelaamista ja taapero tuijottaa telkkaria tai pelaa tabletilla selän takana. Tai touhottaa omiaan, tyhjentelee kaappeja ja lelulaatikoita, hyppii sängyssä jne, kun ei jaksa varttia kauempaa istua paikallaan.

Ja kaikkialla kuulee sanottavan, että pitää vaan jättää lapset isälleen ja lähteä itse muualle, kyllä se isä sitten hoitaa kun on pakko. Ei ehkä samoin miten itse äiti hoitaisi mutta erilailla yhtä hyvin kuitenkin. Paskapuhetta sanon minä!

Meillä  ei ole lapsia eikä tule joten mahdoton tietää.

On ja ei. Osasi kyllä pitää vauvan hengissä ja tehdä hoitotoimenpiteet, mutta empatia/herkkyys vauvan tarpeille ei ollut hänen vahvuutensa. Jos vauva itki, yritti hetken tyynnyttää tätä ja vastata tarpeisiinsa. Jos itku jatkui, mies saattoi laittaa vauvan sitteriin yksin itkemään ("lohdutus ei auttanut"). Jostain 1-vuotiaasta lähtien on hoitanut lasta yhtä hyvin minäkin, ja jostain 1,5-vuotiaasta lähtien lapsi ei enää ole itkenyt perääni isän hoidossa, joten hänenkin mielestään isä kai jo osaa. :)

Kaikki kommentit joissa solvataan miehen kyvyttömyyttä isälsi, yläpeulutetaan. Kommentti, jossa kehutaan isän panosta, alapeukutetaan. Miksi?

Tuolla se nytkin on vauvan kanssa olohuoneessa kun minä roikun av:lla. Taitaa vauva nukkua jo kun ei kuulu mitään.

Ihan yhtä lailla hoitaa kun minä. Se vaihtoehto puuttui että ollaan tasavertaisia.

Minä varmaan tiedän enemmän syömiset sun muut mutta se johtuu siitä että hoidan ne päivisin kun mies töissä. Mies sitten kysyy että koska syönyt tai että tarviiko vaipattaa.

Ainut mikä kuuluu täysin minulle on yöheräilyt. Tämä siksi kun mies käy töissä. Vauva nukkuu meidän välissä ja max kerran yössä syö. En valita.

Saan kyllä nukkua päivällä niin paljon kuin huvittaa kun mies tulee töistä.

Meillä on kolme lasta ennestään mutta he kaikki ovat jo koululaisia. Kokemusta siis löytyy molemmilta.

Typerät vaihtoehdot. Mieheni on osannnut hoitaa oikein hyvin kaikkia kolmea lastamme niin ihan pienenä vauvoina kuin heidän kasvaessaankin. Nyt lapset ovat jo teinejä ja vieläkin menee erinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentit joissa solvataan miehen kyvyttömyyttä isälsi, yläpeulutetaan. Kommentti, jossa kehutaan isän panosta, alapeukutetaan. Miksi?

Minä alapeukutin ekaa vastausta ja siksi että minusta kuulosti ahdistavalta tuo hyysääminen ja se että raskaana olevaa kohdellaan kuin lasta ja soitellaan neuvolaan ym. Mutta me olemme erilaisia :) Toiset nauttii tuollaisesta huomiosta.

Itse nautin kyllä kun jalkoja hierottiin sekä selkää ja kyseltiin kuinka voin. Myös mies kävi mukanani neuvolassa. Mutta minä halusin kertoa itse kuinka voin enkä välttämättä miestä huolisi mukaan virtsanäytettä ottamaan tai antaisi miehen päättää puolestani mitä syön.

Siksi siis alapeukku tuosta. Siis että ei olisi minun mieleen.

Oma mieheni on siis myös osallistunut. Kirjoitinkin aiemman kommentin nro 14/15.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentit joissa solvataan miehen kyvyttömyyttä isälsi, yläpeulutetaan. Kommentti, jossa kehutaan isän panosta, alapeukutetaan. Miksi?

Minä alapeukutin ekaa vastausta ja siksi että minusta kuulosti ahdistavalta tuo hyysääminen ja se että raskaana olevaa kohdellaan kuin lasta ja soitellaan neuvolaan ym. Mutta me olemme erilaisia :) Toiset nauttii tuollaisesta huomiosta.

Itse nautin kyllä kun jalkoja hierottiin sekä selkää ja kyseltiin kuinka voin. Myös mies kävi mukanani neuvolassa. Mutta minä halusin kertoa itse kuinka voin enkä välttämättä miestä huolisi mukaan virtsanäytettä ottamaan tai antaisi miehen päättää puolestani mitä syön.

Siksi siis alapeukku tuosta. Siis että ei olisi minun mieleen.

Oma mieheni on siis myös osallistunut. Kirjoitinkin aiemman kommentin nro 14/15.

Minä pyysin hänet mukaani kun tein testejä. En laittanut pahakseni mitään tuosta huomiosta, koska olin yleensä aivan vetämätön ja niin huono vointinen että hyvä että mies oli kartalla tilanteesta ja auttoi. Lin siis ekat kolme kk sängyn pohjalla ja loput kuusi pari kertaa tiputuksessakin ja aivan järki jäässä.

Vierailija kirjoitti:

kysellään tällaista

Onpa asenteellinen kysymys, lukijoissa on myös miehiä joilla on vaimo vauvoineen.

Mites he vastaavat?

Vastasyntynyttä ja vauvaikäistä hoivasi aivan yhtä hyvin kuin minä, otti minun kanssani selvää asioista ja selvästi otti vastuuta ihan täysipainoisena vanhempana. Nyt vanhempana ymmärrän, että hänen oma isänsä on todennäköisesti myös paljon hoivannut häntä vauvana ja taaperona, sieltä se tulee. Miehet ottavat vanhemmuudesta mallia enemmän itselleen isältään kuin äidiltään, vaikka toki nyt teini-ikäisen pojan (joka on mitä mainioin lasten kanssa) äitinä haluaisin ottaa kiitokset itselleni, mutta isälleen ne kuuluvat.

Luonnollisesti lapset ovat alkuun kiintyneet minuun enemmän, kun olin se pääsääntöinen hoitaja. Mutta se on luonnollista, eikä vähennä isän taitoja tai merkitystä lainkaan. Isällä on usein erilainen, mutta yhtä tärkeä ja merkityksellinen, rooli. Joskus olenkin miettinyt, kuinka moni parisuhde päätynee siihen, ettei mies saa roolia ja arvostusta isänä, että nainen pitää itseään lähtökohtaisesti tärkeämpänä ja parempana. Minulla oli aikoinaan ystävä, joka ei suostunut jättämään vauvaa isälleen, vain omalle äidille ja siskolleen. Kyllä se vaatii mieheltä paljon tuossa tilanteessa raivata itselleen isänä tila, varsinkin jos lapsuudenkodissa on ollut samankaltainen kuvio.

Tietysti jouduin opastamaan joissain asioissa, jos tuli vaikkapa ihottumaa tai kun aloitettiin kiinteät. Mutta niin olisi mieskin minua joutunut opastamaan, jos minä olisin ollut se osapuoli, joka kävi töissä 8-10h päivässä.