Mikä erottaa addiktion ja sen että tekee säännöllisesti jotain asiaa koska se on kivaa?

Kaikki mikä on kivaa ei ole addiktio ja addiktio ei yleensä ole kivaa.

Ehkä se ero, että jos on addiktoitunut johonkin, ei kykene lopettamaan sitä toimintaa vaikka tahtoisi.

Mää tykkään hiihtää ja käyn säännöllisesti. En koe sitä addiktioksi juuri koska siitä ei ole minulle haittaa eikä häiritse muuta elämää.

Onko mielestänne ostoriippuvuutta?

Hankin uusia vaatteita, en oikeastaan enää tarvitsisi.  Käytän kuitenkin jokaista.

Mutta kun odotan saapumista, se alkaa ahdistaa.  

En elä yli varojeni, mutta silti, olen helpottunut silloin kun en pysty mitään ostamaan jonkun velan takia.

Melko paljon vietän aikaa yksikseni, ole kokenut köyhän lapsuuden, selvittyäni siitä olin iloinen kun sain kunnon vaatteet hankittua.

Niin.?

Hyvä kysymys itseasiassa, yleensä addiktiokin lähtee siitä kivasta ja harmittomasta asiasta.

Kyse on paljolti siitä, missä vaiheessa se muuttuu ongelmaksi ja sitä ei kykene lopettamaan ilman vaikeuksia. Addiktihan ei tarvitse sitä addiktionsa kohdetta siksi, että se on kivaa vaan siksi, ettei kykene olemaan normaali ilman. Tämä siitäkin huolimatta, että monesti addikti myös saa ne kivat tuntemukset addiktion kohteestaan ja toki väittää, että se kivuus on ainoa/pääasiallinen syy käytölle/tekemiselle. Ilman oleminen on kuitenkin vähintäänkin ahdistavaa ja odottelua koska pääsisi taas addiktionsa kimppuun, ajatukset yleensä askartelevat aikalailla paljon siinä.

Meillä kaikilla on omat riippuvuutemme, useimmista ei tarvitse juurikaan välittää sillä ne eivät haittaa omaa taikka muiden elämää eivätkä ole suuremmin haitallisia. Jätetään nyt laskuista pois elömän jatkuvuuden kannalta ehdottomat lääkkeet, koska ne eivät ole omia valintoja. Itse olen ihan fyysisesti riippuvainen kahvista, jos jätän kokonaan juomatta niin välttämättä ei henkisesti tunnu miltään, mutta päätä alkaa särkeä iltaa kohden tai viimeistään seuraavana päivänä. Joku toinen tykkää käydä lenkillä useampana iltana viikossa ja alkaa tulla levottomaksi muutaman päivän kuluttua jos syystä tai toisesta ei pääse lenkille. Nämäkin ovay riippuvuuksia, mutta eivät haitallisia sellaisia kohtuumäärinä.

Addikti käyttää toimintoa johonkin tunneperäiseen tarpeeseen, kuten vaikka tyhjyyden täyttämiseen.

Addiktio on sellainen asia, jota on pakko tehdä - pystyi tai ei, kiva harrastus taas on asia, jota tehdään silloin, kun siihen on aikaa ja mahdollisuus.

ajatteleva kirjoitti:

Addiktio on sellainen asia, jota on pakko tehdä - pystyi tai ei, kiva harrastus taas on asia, jota tehdään silloin, kun siihen on aikaa ja mahdollisuus.

Mä en yleensä halua lähteä reissuille, joissa en pysty helposti tekemään lauluharjoituksiani ja soittamaan. Ja jos laulaminen estyy moneksi päiväksi esimerkiksi flunssan takia, alan tuntea oloni huonoksi. En kuitenkaan kauheasti kärsi tästä addiktiosta.

Addiktihan ei tarvitse sitä addiktionsa kohdetta siksi, että se on kivaa vaan siksi, ettei kykene olemaan normaali ilman. Tämä siitäkin huolimatta, että monesti addikti myös saa ne kivat tuntemukset addiktion kohteestaan ja toki väittää, että se kivuus on ainoa/pääasiallinen syy käytölle/tekemiselle.

Toisaalta minua ärsyttää uhriutuvat narkomaanit ja heitä säälivät paapojat. Päihteily kuitenkin osin on kivaa ja itse valittua vastuutonta käytöstä, vaikka siinä varjopuolensa onkin ja riippuvuus on todellinen asia. Ei se aina ole mitään pelkkää helvettiä päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ero, että jos on addiktoitunut johonkin, ei kykene lopettamaan sitä toimintaa vaikka tahtoisi.

Kuten hengittäminen?

Addiktiosta on haittaa ja silti ei pysty lopettamaan. Jatkaa vain addiktion harjoittamista vaikka tietää että ei pitäisi. Itse olen nettiriippuvainen ja yöunet, ihmissuhteet, työ jne kärsivät, mutta en vain kykene rajaamaan netin käyttöä. Ei edes tunnu enää kivalta kun on ollut 12 tuntia putkeen netissä, mutta irtautuminen on vaikeaa ja tulee levoton olo, jos ei pääse nettiin.

Käsitys on, että addiktio liittyy päihteisiin.

Addiktio ei pysy kohtuudessa vaan toiminta on pakkomielteistä ja vie liikaa aikaa, rahaa, voimavaroja jne, jolloin elämän muut osa-alueet alkavat kärsiä. Tämän yleensä joku huomaa, joko ihminen itse tai joku lähipiiristä. Haitat, pakkomielteisyys ja kontrollin puute erottavat addiktio harrastuksesta.

Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio ’jättäminen jonkun valtaan’) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Käsitys on, että addiktio liittyy päihteisiin.

On monia toiminnallisia riippuvuuksia esim. peli-, seksi-, porno-, läheis-, ruoka-, netti-, työ-, ostosriippuvuus. Oikeastaan mikä tahansa pakkomielteinen, kohtuuton toiminta, mikä aiheuttaa merkittävää haittaa ihmiselle itselleen ja tai hänen läheisilleen. Päihteet ovat vain jäävuoren huippu. Helposti addiktoivat henkilöt löytävät yleensä uuden riippuvuuden kohteen yhdestä pääsevät kuiville. Esim entisestä alkoholista voi tulla himourheilija.

Mä olen helposti addiktiotuva tyyppi ja olen ruoka-, netti- ja läheisriippuvainen. Nämä eivät ole harrastuksia vaan pakonomaisia keinoja etsiä mielihyvää ja paeta arkitodellisuutta. Fyysistä riippuvuutta mulla on ainoastaan kofeiiniin. Päihderiippuvainen en onneksi ole koskaan ollut.

Mitä voisin tehdä, että vapautuisin addiktiosta ja siihen liittyvästä ahdistuksesta?

Nro 4

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisin tehdä, että vapautuisin addiktiosta ja siihen liittyvästä ahdistuksesta?

Nro 4

Ensihätään välttää kaupoissa kiertelyä, jos ei tarvi todella mitään. Pidemmällä aika välillä terapia, jonkun aiheeseen perehtyneen terapeutin luona.

Minä ajattelen, että addiktio on sellaista toimintaa, joka syrjäyttää jotakin välttämätöntä.

Syrjäyttäminen voi olla aikaan, rahaan tai toimintaan liittyvää.

Esim.

Ei mene kouluun, koska pelaa tietokoneella.

Käyttää ruokarahat viinaan.

Ei työstä eroa vaan harrastaa pakonomaisesti kertasuhteita tai masturboi.