Onko olemassa tavallisia ja erikoisia ihmisiä?

Oon tavallinen kun yritän olla erikoinen.

En yritä olla erikoinen, mutta oon jotenkin outo. Ei ole hyvä asia. Ei kai pelkästään huonokaan. Voi jäädä jonkun mieleen hyvässä tai pahassa. Eiks me kaikki olla tavallaan spesiaaleja?

Ja vielä erikoisen tavallisia ihmisiä.

Jokainen ihminen on erityinen ja ainutlaatuinen, ja sillä tavalla ajateltuna jokainen on erikoinen.

Toisaalta ihmiset yleensä pitävät joitain yksilöitä outoina, epätavallisina. He erottuvat joukosta. Tähän voi olla syynä yksilön käyttäytyminen tai sitten ei-valitut ominaisuudet kuten poikkeava ulkonäkö. Tällä tavalla ajateltuna yhteisö päättää, kuka on tavallinen ja kuka erikoinen.

Jotkut kulkevat enemmän valtavirrassa kuin jotkut muut. He ajavat Toyotalla tai VW:lla, juovat Juhla Mokkaa ja maitoa, katsovat kotimaisia sarjoja telkkarista, ovat kännissä vappuna ja juhannuksena, lomailevat Kreikassa jne. Kai he sitten ovat niitä tavallisia ihmisiä.

Minä olen tavallinen ihminen. Kaveripiirissä on kyllä muutama mielestäni erikoiseksikin luettava ihminen. Mies oli ainakin nuorempana erikoinen, ehkä avioelämä kanssani on tavallistanut häntä.

Oon erikoinen koska mulle on käynyt elämässä tavallista hirveämpiä asioita ja ne ovat isolta osin määritelleet mut. Joko tän takia tai muutenkin oon vähän sellainen ulkopuolinen oman tieni kulkija.

Itseni mielestä olen aika tavallinen, vaikka koko ikäni olen aina siloin tällöin kuullut, että olen outo tai erikoinen. Ei ole kivaa kuunneltavaa. Mun kiinnostuksen kohteet on niin harvoin samat kuin muilla,  mutta en mä ymmärrä, miksi se olisi mitenkään outoa tai erikoista.  Mun esikoista ja kuopusta pidetään myös outoina ja kumpikin on ollut myös koulukiusattu.