Mitä olette mieltä miehestä, joka jättää raskaana olevan naisensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käännetääs toisin päin: Mitä olette mieltä naisesta, joka jättää raskaana ollessaan miehensä?

Onko vastaukset edelleen samoja vai onko tasa-arvon kanssa vielä työtä tehtävänä?

Tarkoitatko näitä vastauksia:

Todennäköisesti saanut parisuhdebingossa raivohullun ämmän ja pakotettu lähtemään.

Rohkea. Uskaltaa jättää vanhan ja aloittaa uuden, raikkaan elämän.

Rohkea , itsenäinen , voimaantunut, omillaan toimeen tuleva mies joka ei tarvitse naista mihinkään

The Man, arvostan miestä joka kulkee omia polkujaan

Rohkea ja uskaltaa toteuttaa unelmansa.

Tai ehkä hän tarkoitti niitä, joita tarkoituksella ignorasit täysin....

Ohis

Näköjään sinäkin luit vastaukset aika valikoivasti. Kun suurin osa vastauksista on ylistäviä the man -kommentteja, niin oletettavasti tässä puhutaan nyt niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen kaksi skenaariota:

a) Yhdessä pitkän parisuhteen jälkeen päätetty yrittää vauvan hankintaa ja juteltu asiasta perusteellisesti. Äidin raskauduttua, mies saakin yhtäkkiä jonkinasteisen pakokauhun ja pettää ja lähtee lipettiin häntä koipien välissä: vastuuntunnoton pelkuri.

b) Vauvakuumeinen nainen raskautuu lyhytaikaiselle kumppanille jättämällä pillerit pois salaa. Mies on tehnyt selväksi tätä ennen ettei halua lasta, mutta nainen haluaa väkisin yhdessä ydinperheen. Jos mies lähtee tästä kuviosta, on se mielestäni ihan ymmärrettävää ja hyväksyttyä kun hän toi kantansa esille jo etukäteen.

Kumpikin skenaario on mahdollinen, lähipiirissäni tiedän vain tapauksesta b) jossa tyttöystävä 2kk tapailun jälkeen tuli yhtäkkiä raskaaksi ja päättivät pitää lapsen. Vuotta myöhemmin pillereitä syövä (näin luultiin) tyttöystävä raskautui uudestaan, jota mies (poika) ei enää kestänyt ja lähti. Toimii silti hyvänä etä-isänä.

Nuo kaksi ainoat skenaariot??

Ei, eivät ainoat :) Mutta nämä kaksi ovat skenaariot joihin olen törmännyt tai joista olen kuullut. Tarkoitus oli osoittaa että kumpikin ääripää on mahdollinen, tilanteesta riippuen. Joten miehestä voi olla vähän mitä mieltä vain ellei tiedä taustaa!

// sama

Todennäköisesti munaton mies, jonka täytyy saada elää villisti ja vapaasti ja tajuaa liian myöhään miten sitova lapsi on. Ei löydy myötätuntoa tuollaiselle miehelle, varsinkaan jos ei osallistu lapsen kasvattamiseen.

Harva nainen kuitenkaan muuttuu raskaana yhtäkkiä hulluksi ja jos muuttuu niin järkevä mies tajuaa, että se on vain vaihe. Eli ontuvaa perustella sillä, että olisi hullu akka.

Taustalla voi olla mitä vain. Epäselvyys lapsen isästä, muu pettäminen tai törkeä valehtelu ym. Toisten asiat ei kuulu muille. Ulkopuolisten helppo paheksua, kun ei tiedetä toisten elämästä.

No äiti on lapselleen äiti oli se sitten isä lähtenyt ja voithan sää sanoa että isää et tiedä jos on sossun yms kans ongelmia. Tai neuvolan kans ellet ole jo ilmoittanut isää. Voit pistää lapsen isän kuvioista pois. Vaikka toki hän voi tulla vaatimaam oikeuksiaan lapseen tosin ei välttämättä tuu. Tiedän myös tapauksia ja jos isä lähtee tuossa vaiheessa uskoakseni on parempi että jäät lapsen kans ilman isäänsä. Hyvä että lähti nyt ettei sitten kun lapsi syntynyt.

Ja luultavasti hänellä on syynsä lähteä.

Ja jos mies olisi raskaana tai vaan lihonut rakastaisin häntä silti koska eihän lihominen ole parisuhteen eroamiseen syy. Tosin en olekkaan mikään pinnallinen ihminen. Yritän antaa ja auttaa ja se kostautunut minulle monta kertaa.

Mitä mieltä naisesta, joka jättää miehensä raskausaikana, koska "parisuhde ei nyt oikeen nappaa"? Näin äitini 80-luvun lopussa totesi biologiselle isälleni. Ei silloin ollut iseillä mitään oikeuksia, jos nainen halusi pitää lapsen yksin tai leikkiä perhettä muiden miesten kanssa. Äiti blokannut koko lapsuusaikanani kaikki soitot ja postikortit, synttärilahjat, joita isä lähetti. Tapasin isäni ollessani 14v ja kaksi vuotta myöhemmin syöpä vei hänet. Onneksi sain häneltä silti isovanhemmat, tädin, sedät ja serkkuja. Äiti on pyydellyt tuota anteeksi kyllä aikansa ja pistänyt boheemiuden piikkiin, mutta eipä se menetettyjä vuosia korvaa. Raivo nousee edelleen pintaan nyt kun itse odotan esikoistytärtäni. 

Raskaus ei ole mikään syy pysyä yhdessä. Jos ei halua olla, ei ole pakko, oli kyseessä mies tai nainen.

Isäni jätti äitini toisen naisen vuoksi muutamaa viikkoa ennen kuin synnyin. Äitini on siitä yhä katkera, melkein 50 vuoden jälkeen. Minä olen ollut iloinen, ettei minun ole tarvinnut asua isäni luona niinä vuosina, joina hän oli ankaran uskonnollinen despootti ja kertakaikkinen elämänilon pilaaja. Vuosien mittaan olen tullut läheisemmäksi isäni kanssa ja ymmärrän, miksi hän otti toisen naisen ja erosi äidistäni. Äitini ei ehkä ole despoottinen komentelija, mutta jotenkin etäinen ihminen, joka haluaa sanella toisten elämää ja hyväksyy ihmiset vain, ovat äitini toiveiden mukaisia. Äitni esimerkiksi toivoi - ja oletti - että minusta tulee upseeri tai insinööri, vaikka inhoan hierarkisia järjestelmiä, enkä ole erityisen lahjakas luonnontieteissä. Koulutusvalintani jälkeen hän mökötti pitkään.

Näiden seikkojen perusteella sanoisin, että sinällään raskaana olevan naisen jättäminen ei ole fiksua, mutta se on eri asia, mitä hyvää tai huonoa siitä lopulta seuraa. 

Itsenäinen ja vahva mies, joka ei alistu perinteiseen perhekäsitykseen vaan tekee itse omat ratkaisunsa. Ajattelee ja ottaa huomioon, että on vain yksi elämä, joka pitää elää kuten itsestä parhaalta tuntuu.