Onko muita, joilla on elämässänne lähinnä ihmisiä, joista pidätte, mutta jotka eivät välitä teistä?
Eli siis ettei ole keitään sellaisia, joista pidätte, ja jotka välittäisivät teistä? Mulla on nyt näin. Olen siitä hirveän surullinen. Se juontaa juurensa lapsuuteen. Silloin mulle opetettiin, ettei kukaan pidä minusta, mutta että minä en silti saa olla ilkeä muille.
Kommentit (5)
Mutta arveletko vain, ettei kukaan pidä sinusta? Kun itse pidät kuitenkin joistakin henkilöistä ja ilmeisesti olet heille ystävällinen, niin yleensä ystävällisyyteen vastataan ystävällisyydellä.
Lapselle on tosiaan vahingollista, jos läheiset ihmiset väheksyvät häntä. Siitä seuraa esim. itsetunto-ongelmia ja häpeän tunteita.
Toivon sinulle hyviä ystäviä elämään!
Ja minä toivon, että narsistinen raivosi tasaantuu vielä tämän päivän aikana. =)
Vierailija kirjoitti:
Mutta arveletko vain, ettei kukaan pidä sinusta? Kun itse pidät kuitenkin joistakin henkilöistä ja ilmeisesti olet heille ystävällinen, niin yleensä ystävällisyyteen vastataan ystävällisyydellä.
Lapselle on tosiaan vahingollista, jos läheiset ihmiset väheksyvät häntä. Siitä seuraa esim. itsetunto-ongelmia ja häpeän tunteita.
Toivon sinulle hyviä ystäviä elämään!
Kiitos. No ne kaksi ihmistä, joista pidän eivät kumpikaan ole sillälailla ystäviä, vaan asiakassuhteisiin liittyviä henkilöitä. Eli vaikka he pitäisivät minusta, en saisi heitä tavattua muulloin. En oikein hae sellaista elämääni.
Kaipaisin tietenkin tutustua vapaa-ajallakin ihmisiin, joista pidän, mutta pidän älyttömän harvoin kenestäkään, yleensä koskaan se ei tapahdu yrittämällä eikä toivomalla.
Toivoisin, että minua rakastettaisiin sellaisena kuin olen ja se on haaste. Ei siksi, että olisin niin ällöttävä, vaan siksi, etten halua näyttää mitään itsestäni. Ja siis vaikka näyttäisin tiedän silti jääväni ihmisille etäiseksi. Ilmeisesti en osaa olla sillälailla, että vaikuttaisin kiinnostuneelle tai kiinnostavalta. Ja ihmekös tuo, kun persoonallisuuttani on mitätöity.
Nyt en sitten halua olla ilkeä näille, joista pidän, mutta en myöskään osaa tehdä yhtään mitään sen eteen, että joku heistä voisi huomata, että minäkin olen mukava. Koska sehän oli lapsuudessani niin, että sellaista ei ollut. Äitini mielestä olin vain kamala. Myös ihan mukavanakin hän näki minussa vikaa.