Onko täällä tai tiedättekö ketään, joka on itse kastettu luterilaisen kirkon jäsen, mutta ei ole kastanut lastaan, vaan antaa hänen itse päättää?

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen, että tapahtuuko tällaista ja kuinka yleistä se on? Luterilainen kirkkohan kastaa myös nuoria ja aikuisia joita ei ole vauvana kastettu.

Ohoh, otsikko oli niin pitkä ettei se näy kokonaan. Otsikon kysymys kuuluu siis: Onko täällä tai tiedättekö ketään joka on itse kastettu luterilaisen kirkon jäsen mutta ei ole kastanut lastaan vaan antaa hänen itse päättää?

Ideana on siis, että antaisi lapsen itse kertoa uskooko hän vai ei ja jos hän uskoo, antaa hänen mennä kasteelle myöhemmin. Luterilaisella kirkolla on käytössä kaksi kastetta, vauvakaste ja uskovan kaste.

AP

Meillä on näin. Mä en kuulu kirkkoon, mutta mies kuuluu. Me emme ole kastaneet lapsiamme, halutaan että ne saa itse miettiä ja päättää uskostaan. Kerrotaan meidän molempien ajatuksista ja mielipiteistä, mutta yritetään olla painostamatta kumpaankaan suuntaan.

Mä kuulun kirkkoon, mutta en ole vakaumuksellinen kristitty. Lapsia ei ole kastettu.

Ei tietenkään ole. Sellainen lapsen oikeuksien kunnioittaminenhan olisi ateismia.

On. Tosin olen itsekin vaan ns. tapakristitty ja suhtaudun kirkollisveroon ikäänkuin tapana tehdä hyväntekeväisyyttä. Lastani en siis ole kastanut, mutta hän on kyllä pienenä käynyt seurakunnan kerhossa ja jouluna kirkossa yms. Lapsi ei kuitenkaan usko Jumalaan lainkaan ja nyt kun isompana saa koulussa itse valita haluaako osallistua johonkin seurakunnan järjestämään juttuun niin ei ikinä osallistu.

Minä kuulun kirkkoon, lapsi ja isänsä eivät. Ei kai tässä ole mitään ihmeellistä?

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Sellainen lapsen oikeuksien kunnioittaminenhan olisi ateismia.

Ateismi tarkoittaa sitä, ettei usko jumaliin. Se ei liity mitenkään kenenkään kunnioittamiseen tai kunnioittamatta jättämiseen.

Minä olen jo mummo joka kuuluu lut. kirkkoon. Emme kastaneet yhtäkään kolmesta lapsestamme.  Yksi kävi rippikoulun ja samalla hänet ns. kastettiin lut. kirkkoon. Yksi  liittyi ortodoksikirkkoon, koska hänen vaimonsakin siihen kuuluu. Yksi ei ole liittynyt seurakuntaan.

Kaikki lapsemme ovat olleet tyytyväisiä päätökseemme olla kastamatta heitä.

Meillähän on tosiaan sillein että itse ollaan suomenkielisiä mutta ei puhuta lapsille mitään. Saavat sitte aikuisena itse päättää mitä kieltä alkavat puhumaan tai haluavatko ylipäätään ollenkaan puhua. Ei voi silleen toisen puolesta päättää.

Minä kirkossa

Lapset ja mies ei.

Kaikki kävivät seurakunnan kerhon.

Vanhimman päätostilaisuudessa pappi kertoi ensin että jumala on kaikkialla oleva läpinäkyvä voima.

Sitten kertoi kuinka jumala loi ihmisen kuvakseen.

5 vuotialle tuli kuuma lysymys joka tarvitsi heti kertoa kovaan ääneen. "Miksei me sitten olla näkyläpiviä"

Jos saan lapsen, en aio häntä kastaa. Olen itse loukkaantunut vanhemmilleni siitä, että kastoivat minut minun mielipidettäni kysymättä. Kyseessä on jokaisen ihmisen yksityisasia, ja harkittu kanta siihen on mahdollista muodostaa vasta aikuisena.

Lapsenasi olisin kiitollinen, jos et kastaisi minua.

Vierailija kirjoitti:

Minä kirkossa

Lapset ja mies ei.

Kaikki kävivät seurakunnan kerhon.

Vanhimman päätostilaisuudessa pappi kertoi ensin että jumala on kaikkialla oleva läpinäkyvä voima.

Sitten kertoi kuinka jumala loi ihmisen kuvakseen.

5 vuotialle tuli kuuma lysymys joka tarvitsi heti kertoa kovaan ääneen. "Miksei me sitten olla näkyläpiviä"

:´D Priceless!!!

Vierailija kirjoitti:

Meillähän on tosiaan sillein että itse ollaan suomenkielisiä mutta ei puhuta lapsille mitään. Saavat sitte aikuisena itse päättää mitä kieltä alkavat puhumaan tai haluavatko ylipäätään ollenkaan puhua. Ei voi silleen toisen puolesta päättää.

Olipa typerä analogia. Jos et itse ymmärrä, miksi, niin en voi auttaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen, että tapahtuuko tällaista ja kuinka yleistä se on? Luterilainen kirkkohan kastaa myös nuoria ja aikuisia joita ei ole vauvana kastettu.

On nykyaikana aina vain yleistymään päin. Kirkolla paha jäsenkato mm. tämän takia.

Me. Minä kuulun kirkkoon ja olen vakaumuksellinen, mies ei. Lasta ei ole kastettu, kasvatan omaan uskooni, olen siis hyvin liberaali kristitty, mutta lapsi päättää itse.

Mun vanhemmat. Tosin he ovat kirkosta eronneet, vaikka uskovat Jumalaan, sillä eivät usko kirkkoon. Isäni kanta on, että kirkossa on enemmän synnintekijöitä kuin kirkon ulkopuolella. Meille lapsille vanhemmat sanoivat, että saamme itse päättää mihin uskotaan. Olisivat laittaneet rippikouluun, jos oltaisiin haluttu, mutta ei haluttu. Minä en usko Jumalaan ja mun vanhemmille se on ok. Uskonnon tunneilla olin mukana ihan niin kuin muutkin, mikä oli mielestäni hyvä juttu.

Taidan olla niin jumittunut luterilainen, että kaikki vain tapahtuu. Tosin lapsen rippikoulun käynti olisi pian ajankohtainen ja annan itse päättää meneekö.

Minä. Äiti kuului kirkkoon, isä ei. Minua ei kastettu lapsena. Kastettiin sitten 14-vuotiaana, kun itse halusin. Halusin tosin lähinnä siksi, että pääsen parhaan kaverin kanssa samalle rippileirille. Sittemmin olen eronnut kirkosta. Mieheni ja lapseni eivät myöskään kuulu kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Sellainen lapsen oikeuksien kunnioittaminenhan olisi ateismia.

Ateismi tarkoittaa sitä, ettei usko jumaliin. Se ei liity mitenkään kenenkään kunnioittamiseen tai kunnioittamatta jättämiseen.

Tarkoitushan oli siis vinoilla luulevaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Sellainen lapsen oikeuksien kunnioittaminenhan olisi ateismia.

Ateismi tarkoittaa sitä, ettei usko jumaliin. Se ei liity mitenkään kenenkään kunnioittamiseen tai kunnioittamatta jättämiseen.

Tarkoitushan oli siis vinoilla luulevaisille.

Niin, ymmärsin sen kyllä. Siinä tulit samalla paljastaneeksi, että kuulut itsekin tuomitsijoiden joukkoon, ja jos sinulla on lapsia, tuskin annat heidän valita, vaan kasvatat heidät omaan vakaumukseesi.