Surettaako teitä perheellisiä, kun ei enää koskaan saa lomailla rauhassa?

Jos olet jäänyt sillä tavalla lapsen tasolle, että sinua pitää hoitaa koko lopun elämääsi, sinun ei tietenkään kannata lapsia itsellesi hankkia.

Sitä varten on isovanhemmat. Aina on saatu matkustella. Vähän isompien lasten kanssa matkustaakin jo ihan mielellään. Sitten he muuttavat kotoa ja saat matkustaa taas niin paljon kuin lompakko antaa myöten.

Kouluaika siinä hankalin on, ennen koulua oltiin aina talvet etelässä, nyt pitää anoa lomaa heille.

Kyllä me matkustelimme lasten kanssa. Myös kahdestaan, lapset molemmin puolin 50 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin koskaan? Lapset kasvavat. Meillä 17-v ei ole kiinnostunut lähtemään vaellusreissuille, joten jää kotiin. No problem.

 

No huolestuisin kyllä jos 17-vuotiasta pitäisi jäädä hoitamaan :D Uskosin että ap tarkoitti pikkulapsiaikaa, että silloin täytyy aina viettää kaikki lomasa lapsen kanssa.

Täytyy? Työssäkäyvänä vanhempana parasta on, kun saa olla yhdessä lastensa kanssa. Vaikka ei lomailisi muualla kuin kotiympäristössä. Työ-päiväkoti-kouluaikoina lapsia ehtii nähdä hereillä vain muutaman tunnin vuorokaudessa. Jos haluaa, yksin ehtii lomailla sitten, kun lapset ovat kasvaneet, ja haluavat perheen sijasta  vaikka kavereiden kanssa reissaamaan.

Tuskin vanhana koet enää mitään pitkäaikaista iloa lomareissuistasi, jos edes muistat niitä.

Ärsyttää välillä, mutta ei sureta.

Yksinäisyys suretti aikoinaan.

Lapsen kanssa on ollut kiva matkustaa, enemmän harmittaa, kun puoliso on aina mukana. Pilaa ja ankeuttaa lomat. Ihmiset muuttuu iän myötä. Erollahan siitä tietty selviää. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin nykypäivänä ei osata ymmärtää että joissakin perheissä asiat on oikeasti kunnossa. Siellä on haluttu ne lapset ja heidän kanssa halutaan olla. On tehty se tietoinen valinta että nyt se oma elämä uhrataan lapsille. Minusta siinä ei pitäisi olla mitään ihmettelemisen aihetta. Se on sitä normaalia perhe-elämää. Nykyään niitä lapsia vaan moni tekee sitoakseen varattuja miehiä itseensä (säälittävää), saadakseen rahaa (lapsilisät, elarit), miehet suostuu kun nainen haluaa (lapsi kärsii kun isä ei ole lasta halunnut), ei ymmärretä lapsista tulevaa vastuuta (ollaan sitten niin itku kurkussa että tämmöistä tää olikin en halua enää vihaan lapsiani).

Älkää hommatko lapsia jos ette ole perhe-elämään luotuja. Älkää kuitenkaan myöskään mulkoilko ihmisiä joilla on kaikki kotona. Ap on ainakin jäänyt vajaaksi.

Vierastin tuossa sitä, että oma elämä uhrataan! Minä halusin lapsia ja haluan elää heidän kanssaan arkea, juhlaa ja lomanviettoa. Se on juuri sitä elämää, mitä halusin. En uhrannut mitään vaan sain paljon, kun sain lapseni.

Varmasti joo kaikki perheelliset on surullisia ja sinkut lapsettomat iloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin koskaan? Lapset kasvavat. Meillä 17-v ei ole kiinnostunut lähtemään vaellusreissuille, joten jää kotiin. No problem.

 

No huolestuisin kyllä jos 17-vuotiasta pitäisi jäädä hoitamaan :D Uskosin että ap tarkoitti pikkulapsiaikaa, että silloin täytyy aina viettää kaikki lomasa lapsen kanssa.

Täytyy? Perhe on yksikkö, johon kuuluu aikuisia ja lapsia. On ilman muuta selvää että eletään yhdessä arkea, pyhää, lomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheeta joo. Viime reissullakin jouduin lasten kanssa sukellusreissulle, snorklaamaan, muutamalle venereissulle, käytiin shoppailemassa ja maattiin altaalla. Lapset tilaili itse limunsa allasbaarista ja valitsivat ruokansa ruokalistalta. En tiedä, miten kestin sen kaksi viikkoa. Iät siis 15, 12 ja 10. Mä luin loman aikana 4 kirjaa ja kävin 6 kertaa hierottavana.

Oioi, että osasivat ihan ostaa ITSE limua! Ja oikein ruokaakin ruokalistalta??? 😲

Kyllä on ihmeen älykkäitä!!

Olen todella onnellinen, että vanhempani ovat nähneet meidän lasten kanssa olemisen todella arvokkaana ja tärkeänä asiana ( vaikka jo kasarilla tekivät myös omia reissuja ja minäkin matkustin isän kanssa kaksinkin)- Myös itselleni oli leskiäitinä ensiarvoisen tärkeää se, että kumppanini ymmärsi, että lapsi on reissuilla matkassa. Ja se (kin) on kantanut yli nyt jo pian 30 vuotta pitkään liittoon. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin vanhana koet enää mitään pitkäaikaista iloa lomareissuistasi, jos edes muistat niitä.

Muistelen iloisena ja haikeana lasten kanssa tehtyjä lomareissuja. Nyt reissaamme lasten ja lastenlasten kanssa. Sitten kun en enää muista niitä, niin mitäpä se minua haittaa, kun en muista. Niin, ja alan olla vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheeta joo. Viime reissullakin jouduin lasten kanssa sukellusreissulle, snorklaamaan, muutamalle venereissulle, käytiin shoppailemassa ja maattiin altaalla. Lapset tilaili itse limunsa allasbaarista ja valitsivat ruokansa ruokalistalta. En tiedä, miten kestin sen kaksi viikkoa. Iät siis 15, 12 ja 10. Mä luin loman aikana 4 kirjaa ja kävin 6 kertaa hierottavana.

 

 

Oioi, että osasivat ihan ostaa ITSE limua! Ja oikein ruokaakin ruokalistalta??? 😲

Kyllä on ihmeen älykkäitä!!

On varmaan hankala ymmärtää sitä iloa, jonka lapsen kasvaminen ja kehittyminen tuo. Vanhemmuus on juuri mm sellaisia onnen hetkiä,kun näkee jälkeläisensä osaavan toimia ja pärjäävän itsenäisesti. Sitä on vaikea selittää sellaiselle, jolla ei siihen ole mitään kosketuspintaa. Ehkä opettajan ammatissa tai terveydenhoidossa, kun näkee työnsä tuloksen  toisen osaamisessa tai paranemisessa. Sekin on vain pieni osa siitä tunteesta, joka kohdistuu omaan lapseen. Luonto on sen näin järjestänyt, muuten olisimme kuolleet sukupuuttoon.

Voi jestas mikä aloitus