Lue keskustelun säännöt.
Surettaako teitä perheellisiä, kun ei enää koskaan saa lomailla rauhassa?
Kommentit (56)
Olisko parempi kysymys "Harmittaako palstan kajahtaneita veloja, että he eivät pysty nauttimaan omasta ihanasta elämästään, kun heidän pitää käyttää kaikki vapaa-aika sen pohtimiseen, mitä lapsiperheissä tehdään?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin koskaan? Lapset kasvavat. Meillä 17-v ei ole kiinnostunut lähtemään vaellusreissuille, joten jää kotiin. No problem.
Oliks tää vitsi? Onhan se tietenkin 17 vuoden lomien menetys, että "ei koskaan" mutta.... et sitten tajua pointtia?
Miten loma menetetään, jos lapset ovat mukana? Koitko ehkä lapsena olleesi vanhempien tiellä lomalla? Miten vanhempasi osoittivat sen sinulle? Olitko liikaa myös kotona?
No siis eihän aikuiset voi lomalla tehdä sellaisia asioita, joita muuten keskenään mieluummin tekisivät, jos lapset on mukana, mikäli ajattelevat niitä lapsia. Mun vanhemmat ainakin sähisivät mulle, että ei saa valittaa. Arvaa miten kivalta sellainen lapsesta tuntuu? Mutta suoraan sanottuna eipä ne lasten mielestä kivat tekemiset paljoa itseä kiinnosta, eikä varsinkaan se, että kun sitten haluaisi aikuisen aolla hetken rauhassa (=tehdä muutakin kuin lapsista ihkua juttua, vaikkapa syödä rauhassa) niin lapsille ei sovi! Marisee ja pilaa olon. Ja siis vielä, kun mies on niin pska, että lähtee siihen mukaan, eli ei tarvitse aikuisena mitään "aikuisia kiinnostavia asioita", kuten syödä ja keskustella MUN kanssa.
Ai tää olikin tää tyyppi, jolla kaikki p*ska sen elämässä on muiden syytä, varsinkin oman äidin, mihen ja lasten... omassa asenteessa (lue: päässä) ei ole mittään vikkaa.
Mun ei ois tarvinnut hankkia yhtäkään lasta, jos oisin saanut kasvaa sinuiksi itseni kanssa sellaisena kuin olen ja nytkin, vaikka mulla on kaksi lasta, niin ei mun tarvitse edes pitää heistä minkäännäköistä huolta, koska en ole tuollainen typer@ muiden tarpeille alistuva luuseri, kuten sä.
Lähipiirissäni on perhe, jossa lomaillaan ilman lapsiakin. Joko niin, että toinen vanhemmista reissaa ystäviensä kanssa ja toinen on lasten kanssa kotona, tai niin, että reissaavat kahdestaan ja lapset ovat sen aikaa hoidossa. Kahdenkeskisiä viikonloppuristeilyitä alkoivat tehdä heti, kun imetys oli ohi. Lapset ovat pienellä ikäerolla ja alussa homma hoitui niin, että toinen lapsista meni viikonlopuksi toisille isovanhemmille ja toinen toisille. Nyt enää nuorempi on vaipoissa ja isovanhemmat pystyvät ottamaan molempia samaan aikaan. Tällä lapsiperheellä on useita muitakin hoitajia lapsilleen, mm minä, joka olen lasten isoäidin sisko :) Lapset ovat sunnuntaina tulossa mulle muutamaksi tunniksi hoitoon ja odotan jo innolla sunnuntaita. Itse pyysin, koska haluan viettää aikaani näiden sukulaislasten kanssa. Vanhempansa tekevät sen aikaa mitä sitten haluavatkaan tehdä. Eikä mene enää kauaa, kun voin ottaa lapsia vaikka kokonaiseksi viikoksi kerrallaan.
Onhhan meillä noita lapsia, yhteensä 4 miehen kanssa, silti käydään kerran vuodessa ulkomanreissussa ihan kaksistaan, lapset hyvässä hoidossa sillä välin. Sitten nautitaan kyllä myös koko perheen reissuista :)
Mä olen ihan fiiliksissä kun pääsee lapsen kanssa vesipuistoon ja tulee harrastettua kaikkee sellaista, mitä aikuisten kanssa ei välttämättä tulisi tehtyä. Lisäksi on jotenkin tosi liikuttavaa, kun lapsi näkee tai kokee jotain uutta ekan kerran. En koe menettäneeni yhtään mitään, pikemminkin saanut.
Sitä paitsi, itse olen ainakin käynyt matkoilla ihan vaan aikuisten kesken ennen ja varmasti tulemme taas jossain kohtia menemään nyt lapsien saamisen jälkeen. Tällä hetkellä en tosin edes halua mennä mihinkään ilman heitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo kysymys. En koe menettäneeni yhtään lomaa lasten vuoksi, jos lomailen lasten kanssa. Päin vastoin on oikein kivaa jakaa uudet paikat lasten kanssa. Vaippaikäisten kanssa oli hiukan työläämpää, mutta toisaalta silloin oli innoissaan pelkästä lasten olemassaolosta. Koululaisten kanssa on ilo matkustaa, sillä he ovat kiinnostuneita kaikesta ja fiksuja. Ainoa negatiivinen puoli on se, että rahaa kuluu perheenä enemmän kuin yksin. Miehen kanssa olemme lisäksi käyneet kaupunkilomilla kahdestaan.
Jotenkin nykypäivänä ei osata ymmärtää että joissakin perheissä asiat on oikeasti kunnossa. Siellä on haluttu ne lapset ja heidän kanssa halutaan olla. On tehty se tietoinen valinta että nyt se oma elämä uhrataan lapsille. Minusta siinä ei pitäisi olla mitään ihmettelemisen aihetta. Se on sitä normaalia perhe-elämää. Nykyään niitä lapsia vaan moni tekee sitoakseen varattuja miehiä itseensä (säälittävää), saadakseen rahaa (lapsilisät, elarit), miehet suostuu kun nainen haluaa (lapsi kärsii kun isä ei ole lasta halunnut), ei ymmärretä lapsista tulevaa vastuuta (ollaan sitten niin itku kurkussa että tämmöistä tää olikin en halua enää vihaan lapsiani).
Älkää hommatko lapsia jos ette ole perhe-elämään luotuja. Älkää kuitenkaan myöskään mulkoilko ihmisiä joilla on kaikki kotona. Ap on ainakin jäänyt vajaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa on tullut tehtyä sellaisia reissuja, joille ei ehkä ilman lapsia olisi ajatellut/viitsinyt lähteä mutta kun pitänyt keksiä lapsille jotain hupia. Esim. eläintarhat, souturetket saareen grillaamaan ja ongelle, huvipuiston hurjin vekotin, kontannut sisähuvipuistossa, Heureka, lättähattu, polkupyörällä 500 km.... Lontoon Towerissakin lapset ottivat reissun ihan eri tavalla: linnan muurilla oli sitten hyvä laittaa neppiautoilla menemään ja tuli vuokrattua polkupyörät.... Lisäksi mut on haudattu rannalla hiekkaan ja vertailtu vanhemmiten pingviiniin. Viulunsoittoreissut ihan oma numeronsa ja kilpailureissut samaten.
Samalla on voittanut omia ennakkoluulojaan. Hitto mulla olisi ollut reissuilla tylsää ilman lapsia.
Meillä reissataan lasten kanssa ja ilman. Mennään kaksistaan ja kaveripariskuntien kanssa pitkiä viikonloppuja omilla reissuillamme. Lasten kanssa sitten talvi- ja kesälomareissut kaukomailla tai Euroopassa.
Ja sitten tietty minä reissaan omien ystävieni kanssa vielä lisäksi, juuri olin 11 pv kaverini luona Kanarialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin monet dissaavat täällä perheellisiä? Joka päivä näkyy täntyyppisiä aloituksia.
Olen itse vela mutta ei tulisi mieleenkään alkaa härnäämään tai moittimaan perheellistä..
Joku se on teidätkin synnyttänyt ja joutunut kasvattamaan. Oliko teidän lapsuus jotenkin kamalaa? Vihaatteko vanhempianne?
Jos alkaisin haukkumaan lapsia hankkivia niin tuntuisi siltä kuin haukkuisin omaa äitiäni, joka 5 lasta tähän maailmaan pyöräytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin koskaan? Lapset kasvavat. Meillä 17-v ei ole kiinnostunut lähtemään vaellusreissuille, joten jää kotiin. No problem.
No huolestuisin kyllä jos 17-vuotiasta pitäisi jäädä hoitamaan :D Uskosin että ap tarkoitti pikkulapsiaikaa, että silloin täytyy aina viettää kaikki lomasa lapsen kanssa.
"ei enää koskaan" taskoittaa susta muutamaa vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai ei koskaan :DD Lapsethan ovat lapsia ikuisesti.
Me käymme miehen kanssa kerran vuodessa matkoilla ihan vain kahdestaan. Lapset ovat isovanhempiena luona.
Tämähän onnistuu vain jos on tukiverkot olemassa ja halukkaita olemaan lasten kanssa. Kaikilla ei ole.
Ja miettikää niitä isovanhempia joille ne lapset sysätään hoitoon monta viikkoa/vuosi halusivat tai eivät. Lähipiirissä tämän nähnyt. Koska nyky vanhemmilla on tämä pakonomainen tarve matkustaa, mikään ei mene sen ohitse, ei omat lapset eivätkä ikääntyvät ,joskus sairaatkin isovanhemmat. Ja vieläpä sukupolvi joka potee ilmasto ahdistusta, mutta ei, reissaamaan on ihan pakko päästä. Ja kun noilla isovanhempien sukupolvella on (vielä) usein enemmän kuin yksi lapsi ja useita lapsenlapsia, niin eivätpä juuri lepäämään kerkiä. Sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille lapset eivät ole koskaan rasite. Rauhassa lomailu on aina ollut juurikin lasten kanssa yhdessä olemista ja lomailua. Vieläkin lomaillaan yhdessä ja lapset jo aikuisia. Mikäpä parempaa kuin perheen yhteinen aika
Kun on lapsia, on hyvä syy mennä huvipuistoihin, puuhamaihin, eläintarhoihin yms. mihin ei tule aikuisten kesken lähdettyä.
Lapset kasvavat ja elämässä on muutakin kuin lomailu. Minusta tunne siitä että on elämän jatkumossa on parempi kuin katsella samat lomahommat uudestaan. Jossain vaiheessa matkustelukin on niin nähty ja koettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin koskaan? Lapset kasvavat. Meillä 17-v ei ole kiinnostunut lähtemään vaellusreissuille, joten jää kotiin. No problem.
No huolestuisin kyllä jos 17-vuotiasta pitäisi jäädä hoitamaan :D Uskosin että ap tarkoitti pikkulapsiaikaa, että silloin täytyy aina viettää kaikki lomasa lapsen kanssa.
No sitten olisi kannattanut sanoa, että pikkulapsiaikana sen sijaan, että provoilee että ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin koskaan? Lapset kasvavat. Meillä 17-v ei ole kiinnostunut lähtemään vaellusreissuille, joten jää kotiin. No problem.
AP on sillä tavalla kehitysvammainen, että jää pysyvästi lapsen tasolle, joten häntä pitää hoitaa "ikuisesti", eli niin kauan kuin hän elää. Hän ei tiedä, että suurin osa lapsista aikuistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin koskaan? Lapset kasvavat. Meillä 17-v ei ole kiinnostunut lähtemään vaellusreissuille, joten jää kotiin. No problem.
No huolestuisin kyllä jos 17-vuotiasta pitäisi jäädä hoitamaan :D Uskosin että ap tarkoitti pikkulapsiaikaa, että silloin täytyy aina viettää kaikki lomasa lapsen kanssa.
Niin paitsi että me olemme kyllä sekä matkustelleet että myös muuttaneet ulkomaille pikkulasten kanssa. Ei lapset ole mikään este. Nyt lapset on isoja, ja haikeana ajattelee sitä aikaa, kun saatiin tehdä kivoja asioita lasten kanssa.
No on se näin, kun mua manipuloitiin lapsuudessa uskomaan äitiä.