Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan poikki kohta 5v kanssa, neuvoja ja vinkkejä? :(
Lopen kyllästynyt
09.03.2018 |
Pojalla talviloma hoidosta ja itsekin olen kotona, valitettavasti viimeisillään raskaana ja kipeänä.
Pojalle siirtymätilanteet on aina olleet hankalia, vaikka lähtemisestä muistutan monesti ettei se tule yllätyksenä. Silti ehkä yksi tai kaksi lähötkerroista sujuu hyvin, eli vaatteet päälle ja menoksi.
On aina ollut todella energinen ja menevä, päiväunet jätti 2v pois eikä niitä sen jälkeen ole nukkunut. Vaikka heräisi 5 aamulla jaksaa hyvin valvoa iltaan asti vaikka touhunnut kaikkea. Olen jopa joutunut pyytämään ettei hoidossa saa nukkua kun max 30min jos nukahtaa. Koska muuten ulkoilusta ja touhuamistaan huolimatta lapsi ei nukahda kun yöllä 12 tai sen jälkeen.
Tosiaan on ihana että hän on sosiaalinen ja menevä, joskus vaan miettii onko siinä mitään rajaa.. osa tuntuu olevan juuri ikäänsä sopivia mitä muutkin kertoneet, mutta osa asioista olleet läsnä aina.. hoidosta ei ole koskaan saati palautetta, eli siellä ei ole koskaan epäilty lapsella olevan mitään mikä tutkimuksia vaatisi. Isovanhemmat ottavat mielellään häntä leikkimään, tullaan vaan siihen että hekin ovat aina ihan poikki kun haen lapsen kotiin. Koska lapsi on vauhdissa ihan kokoajan ja haluaa leikkiseuraa 24/7.
Lapsi myös usein puhuu kovalla äänellä ja monesti saa pyytää puhumaan hiljempaa, tai ei malta odottaa omaa vuoroaan kun aikuiset keskustelee.
Toki lapsen kanssa leikitään ja saa huomiota. Mutta olen patistanut lasta enemmän keksimään itse leikkejä ja tekemistä.
Nyt sitten tuntuu että lapsi hakee ihan kokoajan huomiota. Minä en enää öisin saa nukuttua, olen korkeassa kuumeessa ja voin todella huonosti ja supistelee kipeästi. Olen tuonut lautapelejä, laittanut piirrustusvälineet, välillä laittanut piirrettyä jos saisin nukkua edes vähän. Mutta tämä ei käy, lapsi oikein tahallaan härnää ja tökkii.
Minua ei yleensä niin paljon, miestä varsinkin koittaa ärsyttää ja härnätä kokoajan. Käy läpsimässä ja kun seuraa rangaistus kieltojen päälle vetää hirveät raivarit, saattaa taas koittaa lyödä ja tavarat lentää. Toki aina lopuksi keskustellaan taas 10413 kertaa että ei saa lyödä ja pitää pyytää anteeksi. Olen koittanut opettaa tapoja ilmaista suuttumusta ja lapsi on itsekin ne monesti kertonut että hän voisi tehdä näin, mutta kun tarpeeksi suuttuu sinne ne unohtuu. Yrittää kovasti komennella meitä vanhempia, uhkailee että laskee 10 ja pitäisi tehdä tätä ja tuota ja ilmoittaa joka asiasta että hänelle ei käy jne. Välillä alkaa huvittamaan tuo, mutta tosiaan aamusta iltaan vänkääminen ja kitinä alkaa käydä kyllä hermoon.
Kovasti siis rajojaan kokeilee. Ja tiedän ettei itse saa lähteä siihen mukaan, nyt on vaan niin vaikeaa kun oma olo todella kurja, ei lähde ääntä ja tuntuu kuin humalassa olisi kuumeen ja väsymyksen vuoksi. En kestä tuota lasta yhtään :(
Kommentit (30)
Meillä samanlainen poika paitsi että sammuu illalla klo9 aikoihin.
0 toleranssi paskaan käytökseen ja kaikkea keskittymistä vaativaa tekemistä ihan aikuistenkin juttuja,ulkoilua,hiihto,luistelu,pulkkamäki ym.
Missä saa ihan sydämmenkyllyydestä ryntäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko aivan varma ap että lapsellasi ei ole mitään poikkeavuutta kuten esim. ADHD tai asperger piirteitä tai mahdollisesti jopa kyseinen häiriö? Niissähän esiintyy yleensä kuvailemiasi oireita kuten ylivilkkautta, ei malta odottaa vuoroaan, puhuu pälpättää jatkuvasti, ei hyväksytä kieltoja, tulaan aggressiiviseksi kielloista ja kiellot ei millään näytä tehoavan. Ai niin, sinun lapsestasi ei ole mikään muu taho huomannut mitään erikoista kuten päiväkoti. No ei kai sitten ole mitään erityistä mutta kannattaa aina pitää tuo vaihtoehto mielessä nimittäin niinkuin tuo yksi tuolla ylempänä kertoi niin esim. asperger lapsen kanssa ei voi olla yhtä tiukka tai kasvattaa rangaistuksilla. Yleensä reaktio voi olla hysteerisyys tai aggressiivisuus eikä mitään positiivista saada aikaan "kurilla" rangaistuksilla eikä valitettavasti edes sillä että selitetään satatuhatta kertaa kun toinen ei ymmärrä asioita ihan sillä tasolla millä ehkä odotetaan tuon ikäisen ymmärtävän.
Erittäin tyypillinen nykypäivän näkökulma, että jos lapsi ei käyttäydy kuin enkeli niin hänellä on pakko olla joko a-alkuinen häiriö tai sairaus.
Toisaalta jos lapsella on paljon oireita, jotka sopivat tismalleen tiettyihin oireyhtymiin, niin on aika ihmeellistä ja vaarallistakin ajatella että lapsella ei voisi ollakin jotain erityistä. Tosin ap:n tapaukseen tämä ei sovi. Kyllä yleensä ne erityispiirteet tulevat esiin jo ennen viittä ikävuotta ja jo päiväkodissa tulee ongelmia. Ei välttämättä heti kuitenkaan tiedetä mistä on kyse. Pelkästään se että lapsi ei tottele tai on vilkas, ei tee erityislasta, mutta monilla erityislapsilla se tottelemattomuus, joustamattomuus on osa sitä oireyhtymää monen muun oudon käytöksen ohella.
KirkkoSisko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Kirjoitan ehkä aika suorasukaisesti, tarkoituksenani ei ole olla kova vaan yritän tiivistää näkökulmaani ja silloin joutuu hieman kärjistämään.
Mieleeni tulee kaksi asiaa: Ensinnäkin: Lapsilähtöisyys, lapsen näkökulma
Kun lapsi tuntuu hankalalta, kannattaa aikuisen (vanhemman) aina miettiä omaa toimintaansa. Jos on toimittu tavalla A josta seuraa hankaluuksia, sitten on muutettava toimintaa ja kokeiltava tapaa B, C jne. Näiedn kokeilujen suhteen pelimerkkeinä ovat luovuus ja lapsen kehitystaso. Kyse on aina siitä, että vanhemman pitää muuttaa toimintaansa, suhtautumistaan jne eikä niin, että oletetaan lapsen tekevän korjausliikkeitä hankalien tilanteiden ratkaisemiseksi.Lapsen aggression portaista kannattaa omaksua ihan tutkittua tietoa, esim. Raisa Cacciatore, löytyy Väestöliiton sivuilta hyvä artikkeli siitä, miten vanhempi voi toimia oikein.
Toisekseen: sinun oma jaksaminen
Kerrot olevasi sairaana ja raskauden loppuvaiheessa. Kun vanhempi on väliakaisesti poissa pelikentältä, pitää jonkun toisen aikuisen ottaa vetovastuu tilanteesta. Viisivuotiaan ei tule ratkaista äidin väsymystä ja nukkumisen tarvetta siirtymällä vain asiallisesti piirtelemään kunnes äiti on parantunut. Vaan siinä tarvitaan toista aikuista. Miten voit miehesi tai muun lähipiirisi sopia lapsen huolehtimisesta, kun itse olet 39 asteen kuumeessa, sillä silloin sinä et ole 'työkykyinen' lapsesta huolehtija.Kannattaa myös miettiä vuorovaikutuksen parantamista perheessä ylipäänsä kasvatustilanteissa, esim neuvolasta saatavalla perheohjauksella tms (eri paikkakunnilla hieman eri nimistä toimintaa). Jos tilanteet menevät läpsimiseksi ja tökkimiseksi, silloin ollaan ylitetty raja, että jotain pitää muuttaa vuorovaikutuksessa välittömästi. Ja tosiaan, tämän muutoksen toteuttavat aikuiset, hakeutumalla esim avun piiriin.
Mitä ajattelet tästä?
Hei kirkkosisko. Vaikka en yleensä pidä hihhuleista niin kiinnostaa vielä tietää sen verran tuosta vastauksesta että onko nuo esittämäsi menetelmät täysin käyttökelpoisia ja toimivia myös asperger ADHD lapsen kanssa, samalla tavalla kun täysin "tavis" lasten kanssa?
Moikka. Yritin sitä painottaa, että jos jokin ei perheessä / lastenkasvatuksessa toimi, on aikuisen vastuulla muuttaa sitä tilannetta ja kokeilla toisenlaisia lähestymistapoja. Mielestäni tämä pätee kaikkeen, oli diagnoosia tai ei. Eli ei voi vain sälyttää lapselle sitä muutospainetta "sinä olet hankala ja rupea vähemmän hankalaksi" (no, tämä oli kärjistetysti ilmaistu), vaan aikuisen on mietittävä, miten hankalissa tilanteissa voi toimia kunkin lapsen kohdalla niin, ett aikuinen ottaa tilanteissa toisenlaisen vetovastuun. Ja että kannattaa hakea apua perheohjauksesta tms, jos omat konstit eivät tunnu tuovat helpotusta.
Näinhän se on ja tiedät ehkä itsekin että se että jotain asiaa ei ole saatu muuttumaan lapsen käytöksessä ei välttämttä tarkoita sitä että lapsen kanssa ei ole koetettu löytää sitä oikeaa tietä ja oikeaa toimintapaa, tai että lapselle on vain sanottu "ei" ilman mitään ohjausta, vaan joskua se ei toivottu käytös ei sitten millään jää pois tai jää pois erittäin hitaasti vaikka kaikki asiantuntijoiden jippo konstit on käytetty.
Omia toimintamalleja näihin tilanteisiin:
- Pyrin välttämään tilanteita joissa lapset ovat sisällä koko päivän koska muuttuvat pikkuhirviöiksi. Jos olet kipeä eikä kukaan voi auttaa asia on tietysti eri, mutta oletettavasti ohimenevä? Jos ollut kauemmin sairaana ja tilanne tuntuu ryöstäytyvän käsistä, kannattaa jutella neuvolantädin kanssa siitä että olet jaksamisen rajoilla.
- Huomionkipeys: tämä kohta pahenee kun pikkusisarus syntyy! Niin se vain on :) Yritä rauhoittaa joka päivälle aikaa lapsen kanssa (iltasatuhetki on tähän mitä parhain). Ota syliin usein, halaile jne.
- Tavaroiden heitteleminen, lyöminen yms. epätoivottu käytös. Meillä tulee lapselle varoituksen jälkeen ruutujäähy (=ei tablettia, televisiota,...) tällaisesta ja on kyllä tehokas. Kovin montaa kertaa sitä jäähyä ei ole kumpikaan lapsi samasta asiasta ottanut.
- Oma jaksaminen: olet viimeisillään raskaana, itsellä ainakin tämä oli vaihe jossa muutuin vihaiseksi hormonihirviöksi. Se menee ohi, ei kannata liikaa miettiä.
Sinä olet kovassa kuumeessa ja viimeisilläsi raskaana, et mitenkään voikaan jaksaa.
Toivottavasti saat apua. Osa mainitsemistasi pojan piirteistä sopii ADHD-oireisiin, mutta vaikea sanoa, eskari ja viimeistään ekaluokka varmaan ovat sellaisia, joissa huomataan onko erityispiirteitä vai ei, kun joutuu enemmän olemaan paikallaan ja keskittymään ryhmässä yms.
T.ekaluokkaisen ADHD-lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsirautoihin vaan ja suukapula tarvittaessa. Kyllä se siitä tokenee.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aivan varma ap että lapsellasi ei ole mitään poikkeavuutta kuten esim. ADHD tai asperger piirteitä tai mahdollisesti jopa kyseinen häiriö? Niissähän esiintyy yleensä kuvailemiasi oireita kuten ylivilkkautta, ei malta odottaa vuoroaan, puhuu pälpättää jatkuvasti, ei hyväksytä kieltoja, tulaan aggressiiviseksi kielloista ja kiellot ei millään näytä tehoavan. Ai niin, sinun lapsestasi ei ole mikään muu taho huomannut mitään erikoista kuten päiväkoti. No ei kai sitten ole mitään erityistä mutta kannattaa aina pitää tuo vaihtoehto mielessä nimittäin niinkuin tuo yksi tuolla ylempänä kertoi niin esim. asperger lapsen kanssa ei voi olla yhtä tiukka tai kasvattaa rangaistuksilla. Yleensä reaktio voi olla hysteerisyys tai aggressiivisuus eikä mitään positiivista saada aikaan "kurilla" rangaistuksilla eikä valitettavasti edes sillä että selitetään satatuhatta kertaa kun toinen ei ymmärrä asioita ihan sillä tasolla millä ehkä odotetaan tuon ikäisen ymmärtävän.
Olen se Asperger-lapsen äiti ja nyt on pakko todeta, että se, että joku ulkopuolinen pitää lasta ns. normaalina vaikka päiväkodissa tai koulussa ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö "häiriötä" voisi olla. Oma poikani oli kotihoidossa ja kun yritin kerhon ohjaajalta kysellä, miten lapsella menee, sain selville, ettei ota kontaktia muihin, mutta samaan aikaan hymisi, että niin ne lapset vaan ovat erilaisia. Koulussa oli kiva opettaja, joka ei myöskään viitsinyt huolestua, kun lapsi suurin piirtein ryömi lattioilla (kuulin tämän siis myöhemmin). Itselläni alkoi hälytyskellot kilkattaa siihen malliin, että otin yhteyttä koulupsykologiin ja siitä mutkien jälkeen tuli neurologilta diagnoosi. Yläkouluun siirtyessä kyyti oli kylmää, siis se opiskelu siellä oli täysi shokki ja onneksi oli sitten tutkimukset tehtynä. Itse tosin sain keksiä, mikä lasta eniten vaivaa ja mitä sille tehdä (silkka uupumus; kevennetty lukujärjestys).
Tämä on niin kaksipiippuinen juttu: tuntuu, että heti pitäisi saada diagnoosi, jos lapsi yskäisee väärässä paikassa, mutta toisaalta jos lapsella on vaikka AS, ADHD tms. ja ei saa diagnoosia, elämä voi olla ihan yhtä h*lvettiä. Nykykokemukseni valossa sanoisin, että ei kannata arastella tutkimuksiin hakeutumisessa ja avun pyytämisessä, koska ei todellakaan ole olemassa mitään "seulaa", missä lapsi automaattisesti "jäisi kiinni" esim. koulussa, vanhempien aktiivisuudesta voi olla todella paljon kiinni. Mutta korostan sitä, että siitä diagnoosistakaan ei välttämättä ole apua. Minä luulin aikanaan, että kun on diagnoosi, on joku asiantuntija, joka räätälöi lapselle jonkin kuntoutusohjelman tms., mutta niin ei ole. Hädissäni soitin joka kerta erikseen jollekin, kun lapsen kanssa tuli isoja vaikeuksia ja sitten lätistiin palaverissa niitä näitä kahden viikon päästä ja kotiin taas. Apuakin toki tarjottiin, mm. ryhmätoimintaa kehittämään sosiaalisia taitoja Aspergerille, jolla sos. taidot ovat aika hyvät. Lapsi itse sanoi, että häntä vain väsyttää hirveästi ja siitäkös sitten alettiin masennusta pohtia. Lopulta sain itse selville, että monille Aspergereille uupumus on ihan ykkösoire ja sen pohjalta vaadin kevennystä koulupäiviin ja siitä pitäen on mennyt hyvin. Eli meillä se diagnoosi toimi oikeastaan vain taustatukena, kun hain apua. Tuntuu kuin jotkut luulisivat, että pullamössövanhemmat hakevat diagnooseja silkkaa laiskuuttaan, mutta eivät käsitä, että ne vanhemmat joutuvat olemaan sen ihan saman lapsen kanssa päivästä toiseen diagnoosin jälkeenkin eli ei se diagnoosi tarkoita sitä, että sen jälkeen vanhempi voi rauhassa kääntää kylkeä sohvalla ja joku muu hoitaa lapsen.
No juu, vähän meni ohi ap:n aiheen, mutta ehkä suosittelen hakemaan tietoa noista neurologisista häiriöistä ja sitten vaikka ihan temperamentista, josta on kirjoittanut mm. Keltikangas-Järvinen. Haastava temperamentti riittää tekemään elämästä yhtä vaikeaa kuin vaikka joku neurologinen häiriö. Joka tapauksessa vaikka on toki kiva, että päiväkodissa menee hyvin, ei pidä tuudittautua siihen luuloon, että siellä on joku asiantuntijaraati, jolla on aikaa ja halua arvioida lasten kehitystä ja jos se ei mitään huomaa, sitten kaikki on satavarmasti hyvin. Kyllä te vanhemmat vain olette ne ainoat ihmiset, joilla on aikaa ja todella tarve ajatella lapsen parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollakin pikku kattilalla kopautus päähän.
Meillä kutsuttiin poikaa pyörremyrskyksi kun meno oli sen mukaista. Valitteli välillä mahaa joten lopulta aloitettiin lääkärin valvonnassa gluteeniton dieetti ja kuukauden päästä käytös rauhoittui.
Pojalle ei gluteeni sovi, nyt selvitellään onko vilja-allergia vai mikä. Harmittaa kun annoin pojan oireilla monta vuotta ennenkuin tajuttiin että poikkeava käytös johtuu ruokavaliosta. Hänen 4-v kaverillaan on puolestaan reuma ja siitä tulee mm. aggressioita.
Joten tarkkaile poikaa ettei hänellä ole kipuja. Varsinkin aggressiivinen käytös ja levottomuus saattavat viitata sellaiseen.
Alue: Aihe vapaa
Moikka. Yritin sitä painottaa, että jos jokin ei perheessä / lastenkasvatuksessa toimi, on aikuisen vastuulla muuttaa sitä tilannetta ja kokeilla toisenlaisia lähestymistapoja. Mielestäni tämä pätee kaikkeen, oli diagnoosia tai ei. Eli ei voi vain sälyttää lapselle sitä muutospainetta "sinä olet hankala ja rupea vähemmän hankalaksi" (no, tämä oli kärjistetysti ilmaistu), vaan aikuisen on mietittävä, miten hankalissa tilanteissa voi toimia kunkin lapsen kohdalla niin, ett aikuinen ottaa tilanteissa toisenlaisen vetovastuun. Ja että kannattaa hakea apua perheohjauksesta tms, jos omat konstit eivät tunnu tuovat helpotusta.