Lue keskustelun säännöt.
Siedättekö pikku epätäydellisyyksiä vai teettekö täydellisyyteen pyrkiviä säätöjä?
09.03.2018 |
Oletteko perfektionisteja käytännön jutuissa (sisustus, järjestys, laitteet, juhlien ja matkojen suunnittelu)?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ole perfektionisti, missään.
En yleisesti ottaen pyri täydellisyyteen, paitsi joissain omissa jutuissa (käsityöt, valokuvat, jotkut ruuat). Esim. kodin ei tarvitse olla tiptop ja sisustuksen 100 % harmoninen, riittää että mikään ei häiritse pahasti.
Käytännön asioissa olen kouliintunut sietämään epätäydellisyyksiä, koska en mielelläni tee säätöjä eli muutoksia. Välillä käy nimittäin niin, että säädön jälkeen asia on entistä enemmän pielessä, ja silloin täytyy taas säätää... En ole valmis sitoutumaan säätämiselämäntyyliin, ja siksi siedän pikku epätäydellisyyksiä käytännön asioissa.
Riittävällä tarkkuudella mennään. Perfektionismi on raskasta kaikille ja lisäksi se on useimmiten tarpeetonta, siis poislukien tilanteet joissa on huomioitava vaikkapa jonkun terveys/turvallisuus mutta harvemmin tilanne on tuo. Yksinelävä voi olla kuinka perfektionistinen tahansa (vahingoittaa vain ehkä itseään), mutta toisten kanssa elävä ei, sillä muiden mielipiteitä ei voi aina jyrätä. Perfektionisti sairastuttaa lähipiirinsä, sillä hän on vaatimuksissaan usein kohtuuton ja täysin armotonkin eli vähättelee ja halveksii muka laiskempia tai kykenemättömämpiä. Itse otin etäisyyttä tällaiseen ihmiseen ja voin paljon paremmin. Ei kiitos ikinä enää sitä jatkuvaa stressiä ja pahaa mieltä mitä hänen seuransa saa aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän alan jotain miettiä, sitä perfektionistisemmaksi tulen. Lopulta en osaa suhteuttaa asian tärkeyttä vaan tunnen ahdistusta pienimmästäkin epätäydellisyysestä. Virheet vain huutavat! Olen tarkoituksella lepsu ja välinpitämätön joissain asioissa välillä. Joko teen tietoisesti vain tarpeeksi hyvin (tai jopa huonostikin) tai sitten rupean miettimään liikaa, jolloin mikään lopputulos ei ole tarpeeksi hyvä.
Esim. sisustusta en edes mieti, ja sen huomaa. En edes osaa sisustaa, joten ahdistuisin vaan yrittämisestä. Ympäristöstäni tai minusta ei kyllä muutenkaan löydy mitään ulkoisia merkkejä täydellisyydentavoittelusta, mistähän se kertoo?
Riippuu asiasta.