Onko täällä muita erityisherkkiä paikalla?

Tää on taas yks hieno termi/ominaisuus "erityisherkkä", ei vattu nyt.

Tällä hetkellä teen töitä kotona.

Erityisherkkä....erityishuomionhakuinen. Tekosyy laiskuudelle ja saamattomuudelle. Päästä keksitty diagnoosi.

Minäkin vissiin olen erityisherkkä kun työt stressaa ja pääasiassa aina nukuttaa.

Voi vittu.

Kolmoselle tiedoksi että se ei ole diagnoosi, vaan ominaisuus. Me kaikki ei olla samanlaisia...luoja kiitos siitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä teen töitä kotona.

Sama. On ollut pakko. Silti elimistö on keski-iässä täysin loppu kun palautumisaika ei ole riittänyt 45+ vuotta ja olen vain puskenut eteenpäin siitä huolimatta. Ei ole enää mistä ottaa, voimavarat on käytetty loppuun jo pari vuotta sitten. Nyt sitten elimistö alkaa takuta. Esim selvä stressiripuli joka päivä paitsi lomalla. Eilen oli raskas päivä töiden puolesta ja nyt kun pitäisi ottaa uusiksi tuntuu ettei ole voimia lähteä uuteen nousuun.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä teen töitä kotona.

Tämä ois minun unelmani, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista.

Mitä työtä teet?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostais tietää miten te selviätte työelämässä, millaisessa työssä olette ja millainen teidän fyysinen työypäristö on.

Oivalsin vasta nyt että tod näk olen erityisherkkä. Sen myötä ymmärrän miksi olen ollut viime vuosina niin väsynyt ja ahdistunut. Illat ja viikonloput ei riitä palautumiseen.

Miten se ilmenee? Avaa vähän. 

"Erityisherkkä"... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostais tietää miten te selviätte työelämässä, millaisessa työssä olette ja millainen teidän fyysinen työypäristö on.

Oivalsin vasta nyt että tod näk olen erityisherkkä. Sen myötä ymmärrän miksi olen ollut viime vuosina niin väsynyt ja ahdistunut. Illat ja viikonloput ei riitä palautumiseen.

Miten se ilmenee? Avaa vähän. 

Olen eri henkilö, mutta myös erityisherkkä. Minuun vaikuttaa esimerkiksi julkisten tilojen kellojen raksutus, kopiokoneiden yms. sähköinen kenttä, hurina ja äänet, loisteputkivalot, meteli ja ihmisten jatkuva kohtaaminen. Eli tarvitsen oman työhuoneen ilman kelloa ja ylimääräisiä laitteita ja työn, jossa kohtaan vain muutamia ihmisiä päivittäin. Olen joskus ollut epäsopivissa työympäristöissä ja työn sijaan energia on mennyt siihen, että pakottaa itsensä olemaan tilassa jossa on kuormitusta. Vaikuttaa keskittymiseen.

Silti työntekijänä HSP on yleensä hyvä koska

"Yhteistä: Halu ja tarve tehdä ja ajatella ”oikein”, voimakas vastuuntunto, tarkkuus ja vaativuus omien tekojen suhteen.

Erilaista: Vaikka HSP voi olla esimerkiksi hyvin tarkka ja vastuuntuntoinen ympäristöasioissa ja mielellään kierrättää sekä kuluttaa eettisesti, hän ei tee sitä, jos siihen ei anneta järkeviä mahdollisuuksia. ”Väärin” tekeminen ei aiheuta voimakasta ahdistusta kuten pakko-oireisessa häiriössä. Vaativuus ei rajoita HSP:llä arjesta selviämistä."

"Yhteistä: HSP on rauhattomassa ympäristössä, ylivirittyneenä tai stressaantuneena usein levoton, kykenemätön keskittymään, voi unohdella asioita, ei kuuntele puhetta tai neuvoja, ei organisoi asioitaan järkevästi, ja voi silloin suoriutua ajattelua ja luovuutta vaativista tehtävistään kykyjään heikommin.

Erilaista: Jos ylivirittyneisyyttä, ylirasittumista ja epäonnistumisen pelkoa ei ole, ja erityisesti kun HSP on rauhallisessa tilanteessa, edellä kuvattuja piirteitä ei esiinny. HSP yleensä varoo riskejä, ei ole hyperaktiivinen eikä myöskään impulsiivinen. HSP on rauhallisessa ja turvallisessa paikassa hyvin asioihin keskittyvä, levollinen, huomioiva, kykenevä viemään asiat loppuun saakka ja vastuuntuntoinen."

https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/mita-erityisherkkyys-ei-ol…

Vierailija kirjoitti:

"Erityisherkkä"... :D

Juu, lisää mihin tahansa asiaan etuliite "erityis" ja suomalainen saa hepulin. Mitä, luuletko olevasi jotain erityistä!!!11 Madsenin kannattaisi siirtää oikeudenkäyntinsä Suomeen ja väittää olevansa erityistunnekylmä ja erityishullu, ja johan suomalaiset alkaisivat mesoamaan että et takuulla ole, tuo on ihan normaalia, luulet vaan että voit mennä vankilaan lusmuilemaan ja laiskottelemaan!!11

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostais tietää miten te selviätte työelämässä, millaisessa työssä olette ja millainen teidän fyysinen työypäristö on.

Oivalsin vasta nyt että tod näk olen erityisherkkä. Sen myötä ymmärrän miksi olen ollut viime vuosina niin väsynyt ja ahdistunut. Illat ja viikonloput ei riitä palautumiseen.

Miten se ilmenee? Avaa vähän. 

Olen eri henkilö, mutta myös erityisherkkä. Minuun vaikuttaa esimerkiksi julkisten tilojen kellojen raksutus, kopiokoneiden yms. sähköinen kenttä, hurina ja äänet, loisteputkivalot, meteli ja ihmisten jatkuva kohtaaminen. Eli tarvitsen oman työhuoneen ilman kelloa ja ylimääräisiä laitteita ja työn, jossa kohtaan vain muutamia ihmisiä päivittäin. Olen joskus ollut epäsopivissa työympäristöissä ja työn sijaan energia on mennyt siihen, että pakottaa itsensä olemaan tilassa jossa on kuormitusta. Vaikuttaa keskittymiseen.

Silti työntekijänä HSP on yleensä hyvä koska

"Yhteistä: Halu ja tarve tehdä ja ajatella ”oikein”, voimakas vastuuntunto, tarkkuus ja vaativuus omien tekojen suhteen.

Erilaista: Vaikka HSP voi olla esimerkiksi hyvin tarkka ja vastuuntuntoinen ympäristöasioissa ja mielellään kierrättää sekä kuluttaa eettisesti, hän ei tee sitä, jos siihen ei anneta järkeviä mahdollisuuksia. ”Väärin” tekeminen ei aiheuta voimakasta ahdistusta kuten pakko-oireisessa häiriössä. Vaativuus ei rajoita HSP:llä arjesta selviämistä."

"Yhteistä: HSP on rauhattomassa ympäristössä, ylivirittyneenä tai stressaantuneena usein levoton, kykenemätön keskittymään, voi unohdella asioita, ei kuuntele puhetta tai neuvoja, ei organisoi asioitaan järkevästi, ja voi silloin suoriutua ajattelua ja luovuutta vaativista tehtävistään kykyjään heikommin.

Erilaista: Jos ylivirittyneisyyttä, ylirasittumista ja epäonnistumisen pelkoa ei ole, ja erityisesti kun HSP on rauhallisessa tilanteessa, edellä kuvattuja piirteitä ei esiinny. HSP yleensä varoo riskejä, ei ole hyperaktiivinen eikä myöskään impulsiivinen. HSP on rauhallisessa ja turvallisessa paikassa hyvin asioihin keskittyvä, levollinen, huomioiva, kykenevä viemään asiat loppuun saakka ja vastuuntuntoinen."

https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/mita-erityisherkkyys-ei-ol…

Juu, tuttua asiaa.

Teen itse töitä avokonttorissa ja se meteli sekä keskeyttämiset saa mut väsymään. En pysty keskittymään ja kun pinnistät koko päivän olen illalla niin loppu etten jaksa edes telkkaria kattoa. Lukeminenkim takkuaa kun keskittyminen on huonoa.

Töitä on myös liikaa ja useita asioita pitäis pystyä tekemään yhtaikaa. Haluan tehdä työni hyvin mutta laatu kärsii kun on kiire ja keskittyminen on hankalaa.

Jos laitan kuulukkeet korville pelästyn kaikkea ja saan melkeen slaagin kun joku koputtaa olkapäälle.

Myös kahvihuoneen puheensorina saa mut ahdistumaan.

Ap

Miten te erityisherkät muuten vietätte aikaanne? Jos normaalit äänet ärsyttävät, esim. kellot ja loisteputket, eikö se sulje jo aika paljon pois elämästä. Kirjastot, uimahallit, tapahtumat, kaiken missä voi kuulla ääniä ja tavata ihmisiä. Vai voiko tyon jotenkin valita? Baarissa ei haittaa mutta työpaikalla kyllä. Avatkaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Miten te erityisherkät muuten vietätte aikaanne? Jos normaalit äänet ärsyttävät, esim. kellot ja loisteputket, eikö se sulje jo aika paljon pois elämästä. Kirjastot, uimahallit, tapahtumat, kaiken missä voi kuulla ääniä ja tavata ihmisiä. Vai voiko tyon jotenkin valita? Baarissa ei haittaa mutta työpaikalla kyllä. Avatkaa vähän.

Lähinnä kotona olen ja omalla pihalla. En tykkää tapahtumista, uimahalleista jne juuri tuon kakofonian takia. En myöskään käy baareissa tuon hirveen metelin takia. Liikaa meteliä.

Töissä nyt vaan on käytävä, vaikka verottaa liikaa muuta elämää.

Ap

Kuormitun kaikenlaisista sosiaalisista tilanteista todella helposti - lienee enemmän introvertin luonteeni piikkiin vaikkakin ilmeisesti myös monien erityisherkkienkin ominaisuus. Mutta ensisijassa olen ääniherkkä. En nyt ryhdy luettelemaan, mutta lukuisat ihmisistä lähtöisin olevat änet käyvät mielen päälle parhaimmillaan niin rajusti että menetän kaiken keskittymiskykyni, saan stressi-ihottumaa yms. välittömästi.

Minulle on aina ollut hankalaa pärjätä opiskelu- ja työntekotilanteissa. Kouluissa minulla oli paljon poissaoloja, sillä lintsasin vain jotta saisin aikaa latautua (minulla myös se, ettei illat ja viikonloput vain tunnu riittävän). Joskus pelkkä ajatus kotoa ulos lähtemisestä saa pulssin kohoamaan ja olon heikoksi. Sanomattakin selvää että työharjoittelu- ja työpaikkojen saaminen on aina ollut minulle äärimäisen vaikeaa. Kun ylivirittyneisyys jatkuu pitkän aikaa, ilmenee vakavia häiriöitä lähimuistissa, nukkumisesta tulee heikkolaatuista ja katkonaista, yleinen voimattomuus, lihon koska syön miten sattuu koska väsymys sekoittaa ruokahalun ja metabolian täysin. 

Tällä hetkellä olen työtön enkä näe tulevaisuutta työn puolesta kovinkaan valoisana. Tein vuosia sitten sellaisen virheen että menin myyntityötön, ja kuusi kuukautta siinä hommassa ajoi minut hermoromahduksen partaalle. Ainut vinkkini: suht epäsosiaalinen työ. Vaihdatyöpaikkaa. Varaa kaikki vapaa-aikasi hiljentymiseen ja latautumiseen, äläkä vain ole passiivisena vaan tee jotain mikä on mielestäsi kivaa oli se sitten käsityöt tai urheilu.  Jos mahdollista, käytä työpaikalla aina kun mahdollista in-ear kuulokkeita ja kuuntele musiikkia tai jotain miellyttäviä ääniä/valkoista kohinaa. 

Mua ei häiritse niinkään äänet ja valot vaan hajut. Kun ekstrovertti saa kivoista ja iloisista asioista virtaa, minä väsyn. Jos vietän rennon, lupsakan viikonlopun tuttujen ja rakkaiden ihmisten kanssa lähinnä laiskotellen, olen se jälkeen ihan poikki kun pitäisi aloittaa työviikko. Jos käyn kumppanini kanssa kolme tunnin sukujuhlissa, jossa on koko ajan kivaa, kumppanini pääsee siitä yli samalla kun suljetaan kyläpaikan ovi. Minä vietän koko loppupäivän ylikierroksilla ja samassa tunnelmassa kuin juhlissa oli.

Itse olen pitänyt itseäni aika "ronskina" tyyppinä. En voinut kuvitellakkaan että olisin erityisherkkä. Sitten tutustuin työkaveriin joka on erityisherkkä ja hän vinkkasi asiasta minulle. Alkuun naureskelin idealle mutta uteliaisuuttani tein muutamia kyseisen ominaisuuden nettitestejä. Ja yllättäen osassa testejä olinkin rajoilla olisinko erityisherkkä.

Parhaillaan luen Heli Heiskasen kirjoittamaa herkkyyden voima kirjaa. Yllättävän hyvä ja valaiseva kirja. Samaistun niin kirjassa esitettyyn kuvaukseen mitä eroa on esim tilanteessa kun erityisherkkä/normaali menee hotelliin. Erityisherkkä huomioi hotelliin kirjautuessa hirveän paljon yksityiskohtia ja miettii kannattaako hotelli ja miksiköhän vastaanotto virkailija on noin väsynyt jne. Normityyppi taas keskittyy hoitamaan kirjautumisen, vie kamat huoneeseen ja miettii lähinnä missä käy syömässä seuraavaksi. Erityisherkkä kuormittuu tahattomasta ympäristön seuraamisesta ja pohdiskelusta ja tarvii yleensä lepoa kun pääsee huoneeseen.

Itseäni ei juurikaan haittaa pahasti ympäristön äänet ym. Työssä olen ollut esim työnjohtajana ym sosiaalisissa hommissakin. Itselläni korostuu erityisherkkyyteen liittyvistä piirteistä laaja-alainen huomioiminen, kova vastuuntunto ja oikeudenmukaisuus. Eli kuormitun jos koen että minua tai jotain muuta kohdellaan asiattomasti. ja minun on vaikea jättää huomioimatta töissä sellaiset näkemäni ongelmat jotka eivät edes kuulu minulle. Jos en voi vaikuttaa riittävästi työhöni turhaudun.

Erityisherkille ei voi sanoa mitään suoraan, ilman että yksilö pahoittaa mielensä ja velloo itsesäälissä koko loppupäivän. Raivostuttavaa!

Joss kahvihuoneen puheensorina ahdistaa, olet kyllä ihan jotain muuta kuin erityisherkkä...

Vierailija kirjoitti:

Miten te erityisherkät muuten vietätte aikaanne? Jos normaalit äänet ärsyttävät, esim. kellot ja loisteputket, eikö se sulje jo aika paljon pois elämästä. Kirjastot, uimahallit, tapahtumat, kaiken missä voi kuulla ääniä ja tavata ihmisiä. Vai voiko tyon jotenkin valita? Baarissa ei haittaa mutta työpaikalla kyllä. Avatkaa vähän.

Ihan hyvä kysymys. Itse piirrän/maalaan, käyn metsässä kävelyillä, juoksen ja luen kirjoja (kirjastoissa tykkään käydä). Baareihin tms. minua ei saa, en pysty enkä halua.   

Ystäviä minulla ei ole. Haluaisin kyllä kovasti. Luulen että ystävien puute joka minulla on aina ollut, on tavallaan pahentanutkin tilaani, koska ei ole koskaan ollut kaveria joka olisi pyytänyt ulos tai kylään jotta olisin saattanut poiketa omalta mukavuusalueelta toisen ihmisen takia. Hivenen masentavaa ajatella joo. 

t. viestin 14 kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkille ei voi sanoa mitään suoraan, ilman että yksilö pahoittaa mielensä ja velloo itsesäälissä koko loppupäivän. Raivostuttavaa!

Erityisherkkyydellä ei ole mitään tekemistä heikon itsetunnon kanssa.