Lue keskustelun säännöt.
Montako talvitakkia omistat?
08.03.2018 |
Tahtoisin uuden untuvatakin alennusmyynnistä mutta oikeasti en ehkä tarvitse. Mulla on 8v vanha Joutsenen untuvatakki, kevytuntuvatakki ja 2 villakangastakkia. Villakangastakeilla entosin tarkene pakkasella Ja niihin tarttuu ikävästi kaikki karvat ja kaulahuivien nukka.
Yritän perustella miksi mun tarvitsis hankkia uusi takki (olen niin kyllästynyt vanhoihin)
Kommentit (26)
Mulla on tällä hetkellä:
1. Vilan harmaa villakangastakki solmittavalla vyöllä
2. Topshopin kamelinvärinen villakangastakki napilla
3. H&M:n turkistakki, mitä en tiiä tuunko käyttämään
4. H&M:n talvinen semmonen musta mokkanen aviatortakki (ois pitänytkin ostaa nahkainen/feikkinahkainen)
5. Just tilasin BikBok:n alesta mustan toppatakin 30e
Eli 5 talvitakkia löytyy. Oon myynyt kirppiksellä paljon, että nää on ne mitä tällä hetkellä käytän.
Haluisin vielä parkan, mutta nyt ei taloudellista mahdollisuutta ostaa, se kuitenkin maksaa +400e, eli ensi talveksi. Ja, varmaan päivitän tota villakangastakkivalikoimaakin. :) Sitten haluisin vielä teddytakin, eli semmosen pörrösen valkoisen tai beigen.... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi talvitakki, mutta ei yhtään talvikenkiä :)
Viisi takkia löytyy. Koko talven oon tosin käyttänyt vaan muhkeeta jättitoppatakkia.
Untuvaa tuotetaan systemaattisella eläinrääkkäyksellä
Untuvateollisuus
Untuva on pehmeää haituvamaista höyhentä, joka on kerroksena lintujen päällimmäisten, kovempien höyhenten alla. Untuvalla on erinomainen lämmöneristyskyky, ja sitä käytetään täytteenä esimerkiksi takeissa, peitoissa, tyynyissä ja makuupusseissa. Kiina tuottaa noin 80 % maailman untuvasta, ja siitä seuraavat maat ovat Unkari ja Puola. Yhden ainoan untuvapeiton valmistukseen tarvitaan noin 75 hanhen untuvaa.
Miljoonia hanhia ja ankkoja kynitään elävänä
Ruotsalaisen “Kalla fakta” –dokumenttiohjelman mukaan melkein 90 % hanhista ja ankoista kynitään elävänä kiinalaisilla, puolalaisilla ja unkarilaisilla tiloilla. Elävänä kyniminen on kiellettyä EU:ssa ja Yhdysvalloissa, mutta kieltoa ei juuri valvota. Kiinassa taas ei ole minkäänlaisia eläinsuojelulakeja. “Kalla fakta” –ohjelman kuvaamassa videomateriaalissa työntekijät pitävät kiinni kauhuissaan olevien lintujen siivistä tai jaloista samalla kun niiden untuva revitään väkivaltaisesti irti. Työntekijät työskentelevät niin nopeasti kuin pystyvät, ja linnut saavat usein isoja, vertavuotavia haavoja, jotka ommellaan kiinni ilman mitään kivunlievitystä. Kyniminen on linnuille erittäin kivuliasta ja stressaavaa, ja käsittelyn aikana ne huutavat tuskissaan ja peloissaan. Kynimisen jälkeen linnut ovat sokissa ja jäävät usein makaamaan liikkumattomina ja vertavuotavina.
Ahdistava elämä, tuskallinen kuolema
Ankkoja ja hanhia pidetään usein pienissä häkeissä tai isoissa, pimeissä ladoissa, joissa niillä ei ole mahdollisuutta tehdä mitään niille luonteenomaista, kuten uida tai kuopia maata. Linnut kynitään elämänsä aikana 1-4 kertaa, jonka jälkeen ne teurastetaan. Ennen matkaa teurastamolle, linnut eivät yleensä saa ruokaa noin 14 tuntiin. Usein linnut saavat vammoja kun työntekijät tarttuvat niihin väkivaltaisesti ja viskaavat ne täyteen ahdettuihin kuljetushäkkeihin, ja jotkut linnut kuolevat matkan aikana. Kuljetuksesta selvinneiltä linnuilta leikataan teurastamossa kurkku, jonka jälkeen ne upotetaan kiehuvaan veteen höyhenten poistoa varten – jotkut linnut ovat tuolloin vielä elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi talvitakki, mutta ei yhtään talvikenkiä :)
Miten sä olet pärjännyt talven?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elävänä kynittyjä lintuja käytetään myös ankan- ja hanhenmaksan valmistukseen
Monet elävänä kynityistä linnuista joutuvat myös hanhenmaksateollisuuden hyödynnettäviksi, jossa ne joutuvat kestämään toisentyyppistä kidutusta, eli pakkosyöttämistä. Ankan- ja hanhenmaksaa (“foie gras”, eli rasvamaksa) tuotetaan siten, että lintujen kurkkuun työnnetään kovakouraisesti metalliputki, jonka läpi linnun vatsaan pumpataan energiapitoista maissipuuroa 2-3 kertaa päivässä. Pakkosyötön seurauksena lintujen maksa paisuu noin kymmenen kertaa normaalia suuremmaksi, joka on erittäin kivuliasta. Monilla linnuilla on vaikeuksia seistä tai hengittää laajentuneen maksan takia, ja stressin ja kivun takia monilla esiintyy normaalista poikkeavaa käyttäytymistä, kuten omien sulkiensa irtirepimistä.
On mahdotonta tietää mistä untuva on peräisin
Kuluttajan on mahdoton tietää onko jonkin tuotteen sisältämä untuva peräisin elävänä kynityistä linnuista. Untuvan toimitusketju on niin monimutkainen, etteivät tuotteiden valmistajatkaan ole varmoja untuvan alkuperästä. Olipa untuva peräisin mistä tahansa ja vaikka valmistajat vakuuttavat päinvastaista, on se melko varmuudella saatu aikaan hirvittävällä eläinrääkkäyksellä. Untuvalle vaihtoehtoisia, erinomaisia materiaaleja ovat mm. Quallofill, Fiberfill, Polarguard ja Thinsulate.
Vierailija kirjoitti:
Untuvaa tuotetaan systemaattisella eläinrääkkäyksellä
Untuvateollisuus
Untuva on pehmeää haituvamaista höyhentä, joka on kerroksena lintujen päällimmäisten, kovempien höyhenten alla. Untuvalla on erinomainen lämmöneristyskyky, ja sitä käytetään täytteenä esimerkiksi takeissa, peitoissa, tyynyissä ja makuupusseissa. Kiina tuottaa noin 80 % maailman untuvasta, ja siitä seuraavat maat ovat Unkari ja Puola. Yhden ainoan untuvapeiton valmistukseen tarvitaan noin 75 hanhen untuvaa.
Miljoonia hanhia ja ankkoja kynitään elävänä
Ruotsalaisen “Kalla fakta” –dokumenttiohjelman mukaan melkein 90 % hanhista ja ankoista kynitään elävänä kiinalaisilla, puolalaisilla ja unkarilaisilla tiloilla. Elävänä kyniminen on kiellettyä EU:ssa ja Yhdysvalloissa, mutta kieltoa ei juuri valvota. Kiinassa taas ei ole minkäänlaisia eläinsuojelulakeja. “Kalla fakta” –ohjelman kuvaamassa videomateriaalissa työntekijät pitävät kiinni kauhuissaan olevien lintujen siivistä tai jaloista samalla kun niiden untuva revitään väkivaltaisesti irti. Työntekijät työskentelevät niin nopeasti kuin pystyvät, ja linnut saavat usein isoja, vertavuotavia haavoja, jotka ommellaan kiinni ilman mitään kivunlievitystä. Kyniminen on linnuille erittäin kivuliasta ja stressaavaa, ja käsittelyn aikana ne huutavat tuskissaan ja peloissaan. Kynimisen jälkeen linnut ovat sokissa ja jäävät usein makaamaan liikkumattomina ja vertavuotavina.
Ahdistava elämä, tuskallinen kuolema
Ankkoja ja hanhia pidetään usein pienissä häkeissä tai isoissa, pimeissä ladoissa, joissa niillä ei ole mahdollisuutta tehdä mitään niille luonteenomaista, kuten uida tai kuopia maata. Linnut kynitään elämänsä aikana 1-4 kertaa, jonka jälkeen ne teurastetaan. Ennen matkaa teurastamolle, linnut eivät yleensä saa ruokaa noin 14 tuntiin. Usein linnut saavat vammoja kun työntekijät tarttuvat niihin väkivaltaisesti ja viskaavat ne täyteen ahdettuihin kuljetushäkkeihin, ja jotkut linnut kuolevat matkan aikana. Kuljetuksesta selvinneiltä linnuilta leikataan teurastamossa kurkku, jonka jälkeen ne upotetaan kiehuvaan veteen höyhenten poistoa varten – jotkut linnut ovat tuolloin vielä elossa.
https://joutsen.fi/pages/untuvan-eettisyys-ja-alkupera
Kotimaisena valmistajana pidämme erityisen tärkeänä, että tuotteemme ovat korkealaatuisia ja eettisin perustein valmistettuja.
Käyttämämme untuva on aina lihantuotannon ylijäämätuotetta. Emme koskaan ole käyttäneet eläviltä linnuilta nypittyä untuvaa. Joutsen on eurooppalaisen höyhenjärjestö EDFAn jäsen, joka kieltää kaikkia jäseniään käyttämästä elävältä nypittyä untuvaa.
Untuvanjalostuksen asiantuntijana me tiedämme tarkalleen untuvan ja höyhenen alkuperän. Olemme vuosikymmenien kokemuksella luoneet suhteet valikoituihin eurooppalaisiin kumppanitiloihin - emme siis hanki keneltäkään, jota emme tunne. Kaikki tuotteisiimme päätyvä untuva tulee siksi tiloilta, joissa on luonnolliset ja hyvät elinolosuhteet - vain siten syntyy korkealaatuista untuvaa. Käymme henkilökohtaisesti säännöllisesti tarkistamassa kumppaneidemme tuotantoprosessit sekä maatilat, joissa linnut kasvatetaan.
Kaikki untuva tulee EU alueelta. Ankan untuvaa hankimme pääosin Ranskasta. Hanhen untuva tulee EU maista (Ranska, Puola ja Espanja). Vuodevaatteissa käytetään pieneltä osin myös suomalaista hanhenuntuvaa ja saaristostamme pesintäkauden jälkeen kerättyä haahkanuntuvaa. Untuvan alkuperän voimme tarkastaa jokaisen eränumeron perusteella. Koko prosessi lintujen kasvatuksesta elintarvikkeeksi ja tämän ylijäämätuotteena saataviin untuviin tapahtuu noudattaen EU määräyksiä ja lainsäädäntöä.
Kotimainen tekstiilituotanto on ollut katoavaa, mutta Joutsen Finland rakensi 2015 uuden vuodevaatetehtaan Riihimäelle, jossa valmistuu aidosti kotimaisia tuotteita. Untuvatakkeja tehdään ammattilaistemme toimesta nykyaikaisessa tehtaassamme Virossa. Teetämme tarvittaessa untuvatakkien ompelutyön osalta alihankintaa Kiinassa. Ompelutyön suorittavien perheyritysten tehtaat käydään aina tarkistamassa paikanpäällä niin työn laadun kuin työolosuhteidenkin osalta. Tämä alihankintatyön tarve määräytyy kapasiteettitarpeen perustella. Valmistuvien tuotteiden ennakkotarkistukset tehdään henkilökohtaisin käynnein ennen tavaran toimitusta Suomeen, jossa takit viimeistellään ja pakataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi syystakki millä kuljen syksyt talvet ja keväät. Kylmänä kesäpäivänä saatan sitä käyttää myös.
Takki on myös 10 v. vanha
Jos tulee oikein kamala paukkupakkanen, tai syystakki olisi pesussa tai jtn, niin on jostain lapsuusajalta toppatakki. Juu.. olen pihi, en tykkää kuluttaa suuria summia vaatteisiin, eikä täällä perähikiällä kukaan pukeudu kovin tyylikkäästi.
Minulla on 29 takkia
- villakangastakki
- muhku jättitoppis, pitkä
- vahapintainen (?) talvitakki
- keskimittainen toppatakki korostetulla vyötäröllä
- pitkä untuvatoppatakki
- midimittainen kevyempi toppatakki
- paksu superpakkasiin sopiva toppatakki (ja housut)
- kaunis ja lyhyt näyttävän näköinen "kaupunkitalvitakki"
- lyhyt urheilullinen toppis
- eri värinen ohuempi lyhyt toppis
- kolmas erivärinen lyhyt
- ruskea lampaanturkistakin näköinen feikkiturkistakki
- täplikäs tekoturkki
- kevyt toppis eri väriä
- kevyempi hieman erilainen talvitakki jossa eri materiaaleja mm. villaa
- sadeviitta kevyellä vuorella, kesäksi liian lämmin, sopii "lämpimiin talvisäihin"
- nahkatakki pitkä
- nahkatakki lyhyt
Loput on kesätakkeja.
Pyrin vähentämään takkeja ja kohti minimalismia. Tänä talvena ostin yhden takin ja yksi pitäisi nyt viedä pois, koska en halua uusia ellei joku vanha lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi talvitakki, mutta ei yhtään talvikenkiä :)
Miten sä olet pärjännyt talven?
Takki on uusi ja lämpöinen, villasukat mahtuu noihin nahkatennareihin, ok, vähän liukkaat kyllä ovat. pipo ja nahkasormikkaat löytyy myös, ja tuultapitävät ulkoiluhousut, niiden alla sitten pitkikset. Kesällä vaan taitaa nuo tennarit olla liian väljät :O, ja juu, ne on siis ainoat. Täytyy jostain löytää uudet, ja ensi talveksi yritän löytää talvikengät, ei tämä ihan herkkua ole ollut, mutta siis olen pärjännyt ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 29 takkia
- villakangastakki
- muhku jättitoppis, pitkä
- vahapintainen (?) talvitakki
- keskimittainen toppatakki korostetulla vyötäröllä
- pitkä untuvatoppatakki
- midimittainen kevyempi toppatakki
- paksu superpakkasiin sopiva toppatakki (ja housut)
- kaunis ja lyhyt näyttävän näköinen "kaupunkitalvitakki"
- lyhyt urheilullinen toppis
- eri värinen ohuempi lyhyt toppis
- kolmas erivärinen lyhyt
- ruskea lampaanturkistakin näköinen feikkiturkistakki
- täplikäs tekoturkki
- kevyt toppis eri väriä
- kevyempi hieman erilainen talvitakki jossa eri materiaaleja mm. villaa
- sadeviitta kevyellä vuorella, kesäksi liian lämmin, sopii "lämpimiin talvisäihin"
- nahkatakki pitkä
- nahkatakki lyhyt
Loput on kesätakkeja.
Pyrin vähentämään takkeja ja kohti minimalismia. Tänä talvena ostin yhden takin ja yksi pitäisi nyt viedä pois, koska en halua uusia ellei joku vanha lähde.
Tsiisus=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 talvitakki. Hyvin sillä parjää. Pesen illalla sitten kun on likainen ja aamulla se on kuiva ja käyttövalmis. Olen minimalisti.
Mä olen se jolla 8 talvitakkia.
Vanhin on 12 vuotta, ja uusin on 2 vuotta sitten hankittu. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, siksi olen panostanut laatuun, useimmiten kyllä alennusmyynnistä.
Liian monta, niitä on jotenkin kertynyt viime vuosina, mutta vanhat eivät ole hajonneet samaa tahtia. (En osaa heittää mitään pois, ennen kuin se on rikki.)
- Vanha untuvatakki: Jo vähän kulahtanut, mutta hyvän mallinen ja lämmin. Menee lasten kanssa ulkoillessa, kun ei tarvitse varoa sotkeentumista.
- Uudempi untuvatakki: Tällä hetkellä pesussa, mutta sellainen perustakki, ei hirveän paksu, hyvä arkikäytössä.
- Paksu untuvatakki: Käytän vain kovilla pakkasilla, mutta tänä talvena sille on ollut käyttöä päivittäin. Ei vaaraa tulla kylmä millään säällä, vaikka alla olisi vain t-paita.
- Pitkä untuvatakki: Tää on oikeastaan aika turha, mutta kun loppuunmyynnistä halvalla sai... Tosi kaunis, käytän ns. parempana takkina.
- Laskettelutakki: Liikuntaan sekä kevyempään ulkoiluun, kun lämpötila on lähempänä nollaa. Pinta likaa sietävä, joten kurakelillä leikkipuistossa lasten kanssa hyvä.
- Ohuempi laskettelutakki: Sama kuin edellinen, mutta enemmän jo syystakki, vaikka talvella menee myös raskaammassa ulkoilussa.
- Sitten vielä pari villakangastakkia, lyhyt ja pitkä
Untuvatuotannon vaiettu varjopuoli: kaupat myyvät elävistä linnuista kynittyjä tuotteita
LAMKista vaatesuunnittelijaksi juuri valmistunut Anni Ruuth perehtyi Slow Down -mallistossaan untuvan eettiseen tuotantoon. Mallisto valittiin juuri mukaan kansainvälisesti arvostetun Arts of Fashion Foundationin kisaan. Kuva: Katja Luoma
Untuva tuo mieleen lämpöiset talvitakit ja tyynysotien pöllyävät höyhenet, mutta teollisuus sen takana painiskelee eläinrääkkäysskandaaleissa. Muotoiluinstituutista juuri vaatesuunnittelijaksi valmistunut Anni Ruuth törmäsi alan ongelmiin sattumalta, kun hän päätti käyttää untuvaa mallistossaan.
- Tutkiessani asiaa paljastui nopeasti, kuinka paljon harmia untuvateollisuus aiheuttaa eläimille.
Untuvaa tuotetaan kahdella tavalla. Pehmoiset haituvat voidaan kyniä joko ruoaksi teurastetuista, kuolleista linnuista tai suoraan elävistä linnuista.
Untuvan nyppiminen elävistä linnuista on useimmissa Euroopan maissa kielletty, ja luokiteltu eläinrääkkäykseksi. Höyhenet ja untuvat revitään irti käsin, ilman puudutusta. Linnun iho repeilee kynittäessä, ja haavat parsitaan kasaan käsin, jälleen ilman puudutusta. Prosessi on linnuille hyvin kivulias. Kynitty lintu kasvattaa höyhenpeitteen uudestaan, ja nyppiminen voidaan toistaa useita kertoja.
Untuvatakki tuntuu sporttiselta ja viattomalta. Siitä ei tule päältäpäin mieleen, että se on tehty eläimestä. Vaatesuunnittelija Anni Ruuth
Untuvan tuotannon ongelmista ei juuri puhuta
Elävistä linnuista kynitty untuva on EU:n ja eläinoikeusjärjestöjen mustalla listalla, mutta toisin kuin vaikkapa turkisten käyttäjä, untuvatakissa kulkeva tulee harvoin miettineeksi valintansa eettisyyttä.
- Untuvatakki tuntuu sporttiselta ja viattomalta. Siitä ei tule päältäpäin mieleen, että se on tehty eläimestä, Ruuth sanoo.
Eettisiä untuvatuotteita asiakkailleen lupaavan Partiokaupan toimitusjohtajan Nina Ehrnroothin mukaan ero asenteissa voi johtua siitäkin, että turkistarhausta on revitelty mediassa vuosia, kun taas untuvan tuotannon ongelmista on vaikea löytää tietoa.
- Suomessa untuvasta ei ole käyty hirveästi keskustelua.
Suurin osa vai vain pieni prosentti?
Arviot siitä, kuinka yleistä elävänä nyppiminen on, vaihtelevat suuresti. Sitä tehdään EU-alueella kielloista huolimatta. Sen lisäksi meille kaupassa myytävien tyynyjen ja takkien untuvasta suuri osa tulee muualta maailmasta, pääosin Kiinasta, missä laki ei puutu asiaan lainkaan.
Eläinoikeusjärjestöt kertovat, että 50-80 prosenttia kaikesta untuvasta tulee elävistä linnuista. Euroopan untuvateollisuuden järjestö EDFA puolestaan pitää kiinni siitä, että eläviltä linnuilta kynitään vain 1-2 prosenttia untuvasta, järjestön jäsenyrityksissä ei lainkaan.
EDFA:n suomalainen jäsen ja untuvatuotteita valmistavan Suomen Joutsenen toimitusjohtaja Eero Kotkasaari arvioi ongelman olevan marginaalinen.
- Se on erittäin kallis ja epäeettinen keräystapa. Sitä käytetään joihinkin erikoisuntuvaeriin, jotka myydään Kauko-Itään.
Neljä. Kaksi kunnon toppatakkia ja kaksi kevyttoppatakkia pikkupakkasille.
8